Meillä oli viikonloppuna kaveripariskunta kylässä. Vierailua oli suunniteltu kesästä lähtien, ja ajankohtaa mietittäessä ehdoksi asetettiin Bundesliga-pelin katsominen paikan päällä. Eintracht Frankfurt pelasi eilen kotonaan ja lippujakin oli pohdintahetkellä vielä saatavilla, joten ne ja lennot varattiin. Joukkomme kaikki osapuolet heräsivät eilen ihan into piukeena, eikä ihme: Bundesliga-pelien katsominen loppuunmyydyllä, noin 50 000 henkeä vetävällä stadionilla on elämys myös henkilölle, jonka sydän ei varsinaisesti syki jalkapallon tahtiin. Hienointa on, kun molempien joukkueen kannattajat kannustavat omiaan hyvässä hengessä, jolloin telkkarista tutun laulun, vihellyksen ja mölyn voi kokea paikan päällä. Joskus hyvää henkeä saakin sitten etsiä kissojen ja lopulta myös poliisikoirien kanssa, kuten kävi eilen.

Eintracht Frankfurt (Eintracht tarkoittaa muuten sopua, aika hyvä läppä) on pelannut tämän kauden toisen puoliskon katastrofaalisen huonosti: tämän vuoden puolella joukkue on onnistunut voittamaan vain yhden pelin. Joulutauolle lähtiessä Eintracht oli Bundesligan joukkueista seitsemäntenä takanaan oikein kiva ja oikeastaan odotukset ehkä myös vähän ylittänyt alkukausi, joka loi uskoa ties mihin UEFA-cup-paikkoihin. En tiedä söivätkö pojat joulun aikaan liikaa vai mikä kävi, mutta tauon jälkeen mikään ei onnistunut. Eilinen peli oli kauden toisiksiviimeinen, ja se olisi ehdottomasti ollut syytä voittaa ensimmäisessä Bundesligassa pysymisen varmistamiseksi.

Voittoa ei kuitenkaan herunut, mitä aavistelin jo etukäteen. Frankfurtin fanit eivät tunnetusti ole Saksan hiljaisimpia tai sopuisimpia, ja jo viime viikolla hävityn vieraspelin jälkeen oli tarvittu varoituslaukauksia ilmaan häiriköiden hillitsemiseksi. Eilen koko homma muuttui aika inhottavaksi jo ennen pelin alkua. Jostain mulle mysteeriksi jääneestä syystä fanit olivat saaneet stadionille mukaan ilotulitteita, ja niitä pamauteltiin fanikatsomossa jo ennen alkuvihellystä. Selostaja vetosi kotifaneihin ihan turhaan tilanteen rauhoittamiseksi. Otin jonkin verran kuvia, mutta tyypillisesti kameran usb-piuha on teillä tietämättömillä. Kaivoin siis todistusaineiston netistä.

Jo alkusavu ja pamaukset oli musta aika inhottavia, olkoonkin että faneilla luki lakanassa toivon kipinä. 0-2-tuloksen varmistaneen loppuvihellyksen jälkeen alkoi sitten tapahtua ihan kunnolla. Ensin pamahteli lisää, ja selostajan lopetuskäskyt kaikuivat ihan kuuroille korville. Aika pian ihmisiä vyöryi katsomosta myös kentälle aitojen yli. Näitä häiriköitä oli uutislähteiden mukaan noin 150, ja rytinässä hajosi aitojen ja katsomotuolien lisäksi mm. 600 000 tuhannen euron arvoinen televisiointiin käytetty erikoiskamera. Stadionilla oli osattu varautua häiriöihin, ja hyvin pian kentälle juoksi myös valtava määrä mustiin pukeutuneita kypäriin ja rynnäkkövarusteisiin sonnustautuneita poliiseja. Useita niin kutsuttuja faneja otettiin kiinni ja koko tilanne oli tosi räjähdysalttiin oloinen. Istuttiin paikallamme aika pitkään homman etenemistä seuraten ihan siitä syystä, että ulkoakin kuului aika paljon ambulanssien ääniä ja meinattiin, että lienee parasta antaa höyryn laskeutua myös ulkona hiukan ennen kuin lähdetään etenemään väkijoukon mukana pois stadionilta kohti keskustaa. Ilmeisesti tilanne kentällä ja katsomossa kärjistyi vielä meidän lopulta lähdettyä, ja lopulta vain Eintrachtin johtajan rohkea astuminen yksin fanien eteen sai riehujat sen verran rauhoitettua, että homma saatiin jokseenkin hallintaan.

Jotenkin sanattomaksi toi kyllä jätti. En tiedä mitä tyypit meinasivat saavuttaa kentälle ryntäämisellä ja paikkojen hajottamisella, mutta mikä ikinä tavoite olikaan, se jäi tavoittamatta - ellei sitten tähtäimessä ollut vähintäänkin mojovat sakot, porttikielto stadionille ja harmia joukkueelle. Jalkapallon kanssa tällä ei ollut enää mitään tekemistä. Vähän tympeä maku suussa lähdettiin stadionilta. Mikään joukkue tuskin haluaa tällaisia "faneja". Toivon ja oletan seuraavan livepelin päättyvän vähän kivemmissa tunnelmissa.