Lämpötila putosi parin päivän sisällä noin 15 astetta. Tänään mulla oli ensimmäistä kertaa varmaankin kuukauteen pitkät housut ja sukat jalassa, aivan ihmeellistä. Ulkona on harmaata ja teki pitkästä aikaa mieli teetä. Tein jauhelihakastiketta, tai tuossa se edelleenkin muhii, ja jotenkin tämä kaikki tuntuu pitkän hellejakson jälkeen aika merkilliseltä. Koska on maanantai, hommaan sekoittuu vielä aimo annos väsymystä. Jännä miten silmäluomet painavat heti pari kiloa enemmän kun aurinkoa ei näy. Suomessa kesän olleet tietävät varmaan tuskaisen hyvin, mistä puhun ja haukkuvat tätä lukiessaan kermaperseeksi.

Kun hellettä vielä piisasi vaikka muille jakaa, törttöilin asiaa lämpötilateknisesti tarkasteltuna ja tein pannaria. On ihan paras idea puolittaa taikina ja tehdä se lasagnevuokaan, jos on arkipäivät ainoa kyseisen herkun syöjä. En tiedä onko fiksua mainita, että hotkaisin koko pannarin siltä istumalta. Jos ei ole äitiliinin hilloa, parhaan tekee Bonne Maman!

Ruokapuolelta mainittakoon myös, että korvapuustimojoni on hukassa. Leivoin niitä aimo kasan töihin synttäreideni kunniaksi vain huomatakseni, että taas kävi kuten viime aikoina joka kerta: puusteista tuli jotenkin mauttomia ja sekunnissa kuivuvia. Onko jollain vinkkiä, joka auttaisi naista mäessä? Haluaisin mehevää puustia!

Es ist plötzlich 15 Grad kälter geworden. Heute hatte ich das erste Mal seit etwa einem Monat eine lange Hose und Socken an, komisch. Es ist grau draußen und ich hatte wieder Lust auf Tee. Ich habe Bolognese gekocht, und irgendwie fühlt sich das alles nach der langen Hitzeperiode sehr merkwürdig. Weil es Montag ist, bin ich auch ziemlich müde. Ich finde es schon krass, wie sehr man es merkt wenn die Sonne nicht da ist. Das wissen die Finnen wohl diesen Sommer fast schon zu gut.

Als es noch heiß war, war ich temperaturtechnisch etwas ungeschickt und habe Pfannkuchen im Ofen gemacht. Das ist was sehr beliebtes in Finnland, sehr lecker! Zimtschnecken habe ich auch gebacken, aber irgendwie werden sie nicht mehr so lecker wie früher. Ich habe keine Ahnung, was ich falsch mache, sie werden schnell etwas trocken und schmecken gar nicht so intensiv und saftig wie sie eigentlich tun sollten. Blöd!

Ennen pojan syntymää olimme vahvasti sitä mieltä, että sitten kyllä järjestämme säännöllisesti aikaa ilman lasta, jotta voimme keskittyä toisiimme. No, todellisuus on kuitenkin ollut toinen, vaikka lapsenvahtiehdokkaita olisi kyllä muutama tässä lähistöllä. Menneen hääpäivän kunniaksi buukkasimme anopilta viikonlopun, jätimme pojan hemmoteltavaksi ja ajoimme Johannesbergiin Auberge de Temple -nimiseen pieneen butiikkihotelliin, jossa on kuuden huoneen lisäksi myös yhden Michelin-tähden ravintola. 

Olimme varanneet yöpymisen ja kuuden ruokalajin illallisen sisältävän paketin. Ruoka oli taivaallista, ja oli ihanaa syödä ajan kanssa ja nauttia eleettömän lämminhenkisestä palvelusta, viimeisen päälle mietityistä annoksista ja niihin sopivista viineistä sekä siitä, että oli kerrankin aikaa jutella rauhassa jostain muustakin kuin pojasta, töistä tai niiden etsimisestä. Ravintola oli pieni ja sen verran fiini, etten katsonut sopivaksi kaivaa kameraa esiin annosten kuvaamiseksi vaan keskityin niiden nauttimiseen ilman dokumentaatiota. Ihanaa huonettamme sen sijaan kuvasin ihan ajan kanssa. Sen nimi oli muuten Juhani Palmu, ja kaikki seinällä olevat taulut olivatkin herran käsialaa.

Mini-irtiotto arjesta oli ihana! Se sisälsi juuri sopivasti luksusta ja rauhaa sekä - ei lainkaan vähäpätöinen seikka - katkeamattomat yöunet. Sovimme ottavamme uusiksi viimeistään seuraavana hääpäivänä.

Vor dem Geburt des kleinen Mannes haben wir gesagt, dass wir dann als Eltern auf jeden Fall regelmäßig zu zweit was machen und Zeit für uns als Paar nehmen. Die Realität sieht natürlich anders aus... Deswegen haben wir, um unseren Hochzeitstag etwas nachträglich zu feiern, den Sohn zur Schwiegermutter gebracht und sind nach Johannesberg gefahren. Da gibt's Auberge de Temple, ein sehr kleines und feines Hotel mit einem Sternerestaurant Helbigs, in dem wir eine Übernachtung mit 6-Gang-Menü gebucht haben. Das Restaurant war zu fein um dort Fotos zu machen, aber dafür habe ich das Zimmer ausgiebig fotografiert. Wir fanden unsere kleine Auszeit super. Wir hatten Zeit und Ruhe, konnten über Sachen reden, die nichts mit Kindern oder Job zu tun haben, und es hat uns niemand in der Nacht geweckt. Und genauso wichtig: das Essen war wirklich sehr, sehr, sehr lecker.

Viime päivinä mulla on ollut ihmeen kevyt olo. Loma teki varmasti tehtävänsä, mutta en suinkaan palannut kotiin Suomi-ikävän kanssa. Olen ollut epämääräisen onnellinen siitä, että asun juuri nyt juuri täällä. Näin kesällä kaikki on helppoa ja askel leijuu millin irti asfaltista. Kyse ei kuitenkaan ole vain säästä. Näitä ahaa-elämyksiä tulee aina välillä, kun tajuaa asuvansa ulkomailla maassa, jota ei oikein enää miellä ulkomaaksi. Määrittelen itseni aina ennen kaikkea suomalaiseksi (en ole saksalainen), mutta se ei tarkoita, ettenkö kokisi olevani kotona täällä Saksassa. 

Kirjoitin aiheesta keväällä pari vuotta sitten niin osuvasti, että parasta lienee toistaa itseään:

Ompelin kavereiden tuoreelle vauvalle söpön setin. Kankaat ovat Noshilta ja kaavat Ottobren White Rabbit ja Streaky legs, eli ne, joita olen käyttänyt tähänkin mennessä ihan koko ajan. Musta näistä tuli tosi ihanat!

Ich habe für ein ganz frisches Baby ein Geschenk genäht. Die Stoffe sind von Nosh und die Schnittmuster White Rabbit und Streaky Legs von Ottobre, also die, die ich bis jetzt auch die ganze Zeit genäht habe. Ich finde das Set echt süß!

Silläkin uhalla, että suututan tällä kaikki suomalaiset, on tähän alkuun kerrottava pohjustukseksi, että riesanamme on ollut jo pidemmän aikaa aikamoinen helle. Särmänä vanhempana olin unohtanut, että poika saattaa kesällä tarvita muitakin kuin pitkiä housuja ja että sekä ala- että yläosia kuluu päiväkodissa sen verran kiitettävää tahtia, etteivät ihan yhdet tai kahdet kappaleet riitä mihinkään. Eilen olin siinä pisteessä, että oli joko pistettävä pesukone pyörimään muutamien pöksyjen takia tai yksinkertaisesti ommeltava niitä lisää.

Malliksi valitsin Baboonin Ottobresta 3/2014, kankaat ovat aiempia ostojani Noshilta. Ajattelin pöksyjen syntyvän vauhdilla, mutta jotenkin mystisesti prosessiin kului kuitenkin koko ilta. Peppupalojen kiinnityksessä allekirjoittaneen avaruudellinen hahmotuskyky oli koetuksella, mutta kohtuullisen aivomyrskyn jälkeen siitäkin selvittiin. Tykkään näistä ihan hirveästi! Miniraidat ja niiden leikkaus eri suuntaan tuolla pepussa näyttävät tosi kivoilta, ja pirtsakat resorit kruunaavat koko homman.

Wegen der Hitze hat der Kleine dringend kurze Hosen gebraucht. Ich wollte gestern mal schnell eine nähen, aber so schnell war ich am Ende doch nicht. Nachdem ich den ganzen Abend (nach dem Einschlafen des oben genannten Kindes) rumgemacht habe, ist die Hose endlich fertig geworden. Sie gefällt mir richtig gut! Der Schnitt ist Baboon aus der Ottobre 3/2014 und die Stoffe von Nosh. 

Meillä on tänään hääpäivä. Tämä päivä kaksi vuotta sitten oli kliseisesti elämäni onnellisin; suorastaan taianomainen päivä, joka oli täynnä hyvää tuulta, kevyttä mieltä ja hieman pastellisävyjä, kuten hääkimpussakin. 

Mietin aiemmin ihan tosissani, voinko pienen pojan äitinä sanoa ääneen hääpäivän olleen elämäni onnellisin. Että lynkataanko tästä vai pitäisikö suurin onni nyt ehdottomasti liittää lapseen. Niin ihana kuin tuo tällä hetkellä tyytyväisenä unten mailla tuhiseva pallero onkin, ei mikään yksittäinen päivä yllä läheskään samaan kuin heinäkuun kahdeskymmenes kaksi vuotta sitten. Synnytykseen ja pojan ensimmäisiin päiviin liitän tunneskaalasta lähinnä hämmennystä, uupumusta ja sekasortoa, joista on kasvanut ajan myötä ehta äidinrakkaus. Sen sijaan se päivä, jolloin sanoimme tahdon meren äärellä, oli täynnä magiaa.

Vaikka vietänkin mielelläni aikaa blogeja lukien ja instagramia selaillen, tunnistaa parhaan loman kyllä siitä, ettei minkäänlainen internetin selailu tietokoneella tai puhelimella kiinnosta pätkääkään. Kotimaanlomat ovat siitä käteviä, että koska en ole katsonut tarpeelliseksi miettiä tiedonsiirtoasioita ulkomailla, on puhelimeni vailla nettiä wlan-yhteyden puuttuessa. Mökillä olen tästä aina erityisen iloinen, sillä mikään ei varmasti rentouta paremmin kuin järven rannalla metsässä ilman jatkuvaa kännykän räpläämistä vietetty aika.

Parisuhteellekin loma teki kyllä terää. Arki kuluu liian helposti kodin- ja lastenhoidollisten juttujen parissa, ja niiden jälkeen yli jääneestä ajasta livahtaa rehellisesti sanottuna leijonanosa ruudun ääressä. Oli hyvä vaan olla yhdessä. Vaikka toinen olisikin lukenut lehteä ja toinen puuhastellut muuten omiaan, oltiin jotenkin ihan eri tavalla läsnä kuin silloin, kun kädessä oleva puhelin vie koko huomion.

Meillä kävi hyvä tuuri ja mökkireissulle osuivat ne Suomen kesän kai tähän asti näteimmät päivät. Mikäs siellä oli ollessa. Pikkumieskin nautti olostaan ja nukkui parhaimmat yöunet aikoihin (sivumennen sanoen toivon, että edes etäisesti sama alkaisi pikkuhiljaa myös kotona). 

Kuten varmasti monelle, myös minulle mökki on rakkain paikka maailmassa. Sieltä ovat peräisin monet ihanat muistot lapsuuden aurinkoisista kesistä, matojen etsimisestä onkimispuuhiin, pulikoimisesta rannalla ja veneretkistä viereiseen saareen eväänä mehua ja Marie-keksejä. Toivottavasti pojalle muodostuu vuosien varrella samanlaisia muistoja.

Obwohl ich ja schon sehr gerne Blogs lese und Instagram benutze, ist der Urlaub gelungen, wenn man gar keine Lust hat, das Handy zu nehmen oder den Rechner anzumachen. Dafür ist es recht praktisch, immer nach Finnland zu fliegen, weil ich mich gar nicht über Möglichkeiten für Datennutzung im Ausland informiert habe. Also gilt: kein wlan, kein Internet. Besonders schön ist das auf der Sommerhütte. Sie ist sowieso eher knapp ausgestattet, d.h. es gibt zwar Strom, aber kein fließendes Wasser, keinen Fernseher oder sonstigen neumodischen Quatsch. Man kann sich nirgendwo so gut entspannen wie auf der Hütte, die direkt am See im Wald liegt. Wie für viele Finnen, ist unsere Sommerhütte für mich der liebste Ort der Welt. Als ich klein war, haben wir dort auf unserem eigenen Strand im Wasser geplanscht, Würme zum Angeln gesucht und auf die nahliegende Insel gerudert und dort auf einer Picknickdecke Saft getrunken und Kekse gegessen.

Jokseenkin kaikki allekirjoittaneen vähänkin paremmin tuntevat tietävät rakkaudestani Helsinkiin ja sen kantakaupungin taloihin (romanttisessa mielikuvassani Helsingissä ei toki muita olekaan) ja niiden leveisiin ikkunalautoihin. Siksi nautinkin kovasti olostani meidän tämänkertaisessa airbnb-asunnossa Eirassa. Sen sijainti oli ihana: kadun päässä näkyi meri ja vähän joka paikkaan käveli hetkessä. Käydessämme ruokakaupassa ostin heti ensi töikseni kasan viiliä, tuota pakollista Suomessa syötävää herkkua. 

Kävelimme ympäri ämpäri, ostimme marjoja torilta, kävimme laivalla Korkeasaaressa (pojan mielestä parasta: kalat, kamelit ja riikinkukot) ja kahvilla vähän siellä sun täällä ja näimme tuttuja. 

Meille on vaivihkaa muodostunut perinteeksi käydä Marimekon tehtaanmyymälässä Herttoniemessä. Siellä on edukkaita lastenvaatteita ja etenkin kankaita, joiden perässä ompeleva ihminen lähtee varsin mielellään metroilemaan. Erityisenä kohokohtana on myös paikan lounas: Marimekon henkilökunnan lisäksi myös tavan kuolevaiset voivat käydä syömässä ehkä tyylikkäimmässä työpaikkaruokalassa, jonka olen tähän mennessä nähnyt. Ruoka on tosi hyvää ja aika edukasta, ja rattaidenkin kanssa mahtuu hyvin paikalle. 

Ja kun ruoasta puhutaan, on mainittava the Cock. Emme lopulta ehtineet kovinkaan moneen ravintolaan, mutta tänne halusin ehdottomasti. Kävimme viimeisenä aamuna testaamassa aamupalan, ja olimme kyllä myytyjä. Ravintola oli just sellainen mistä tykkään: tyylikäs, mutta rento, ja ainakin nämä aamupalavaihtoehdot veivät kielen mennessään. Aiomme kokeilla kuvan flat breadia myös kotona!

Die Tage in Helsinki waren sehr schön. Wir hatten wieder eine Airbnb-Wohnung, diesmal in Eira. Am Ende der Straße hat man schon das Meer gesehen. Wir waren viel Spazieren, waren auf dem Marktplatz, sind mit dem Schiff zum Zoo gefahren und haben Freunde getroffen. Eine Tradition ist mittlerweile der Besuch des Marimekko-Outlets in Herttoniemi. Da findet man u.a. schöne Kinderkleidung und viele Stoffe. Das Mittagessen in der Kantine, die nicht nur für die Marimekko-Mitarbeiter ist, gehört auch immer dazu. Und wenn wir schon ums Essen reden, muss ich noch the Cock erwähnen. Ein neues und gerade sehr berühmtes Restaurant, in dem wir am letzten Tag frühstücken waren. Ein Traum! Die flat breads will ich auch zu Hause versuchen, nachzumachen.