...tietenkin juomaan viiniä Wieniin! Sisko on siellä työharjoittelussa, ja pitäähän häntä käydä moikkaamassa. Mikäli meitä molempia yhtään tunnen, tulee viikonloppu luuhattua kaiken maailman hipsterikahviloissa. Mikäs sen parempaa! 

Morgen fliege ich nach Wien! Meine Schwester macht dort gerade ein Praktikum und natürlich muss ich sie besuchen. So wie ich uns beide kenne, werden wir das ganze Wochenende in verschiedenen Hipstercafés verbringen. Ich freue mich schon!

Tätä ompelusta tehtiin kuin Iisakin kirkkoa, mutta nyt se on valmis. Pojan kaikki hupparit olivat käyneet pieniksi, joten uusi piti saada. Kankaat löytyivät kaapista, ja ne ovat samat kuin viime talveksi ompelemassani toppahaalarissa. Nallekuvioinen kangas on Andrea Laurenin käsialaa ja ostin sen Alles für Selbermacherista. He toimittavat myös Suomeen, mikäli jotakuta kiinnostaa. Tällä hetkellä Andrea Laurenin kankaat näyttävät olevan aika loppuunmyytyjä, mutta niitä saapunee taas uusia eriä.

Hupparin ohje on Klimperkleinin pdf-ohje. Se on ihan mahtava! Ohjeessa on koot 56-164 cm ja takki on viimeistelyltään ihan kuin kaupasta ostettu (tämä nyt pelkästään hyvässä mielessä!). Niskan sauma on huoliteltu resorikaitaleella ja vetskari on myös piilossa. Itse vetoketju kiinnittyi tosi helposti kaksipuolisen liimanauhan avulla (kulkee täällä nimellä Stylefix). Ohjeessa neuvotaan jokainen työvaihe todella selkeästi valokuvien ja tekstin avulla, ja lisäksi tarjolla on monia eri tasku- ja resorivaihtoehtoja. Hupunkin voi jättää pois jos haluaa. Olen ompeluhommissa sen verran aloittelija, että on mahtavaa, että yksi ohje sisältää kaikki kuviteltavissa olevat variaatiot ilman, että tarvitsee itse soveltaa mitään. 

Tikkaukset onnistuivat ihan täydellisesti, ja se on täysin piilo-ommelpaininjalan ansiota. Ihan mahtava keksintö! Onneksi tajusin sentään jo näin vuoden ompelun jälkeen, että koneen mukana tuli tuollainen aarre.   

Der Kleine hat eine neue Kapuzenjacke bekommen. Ich bin super zufrieden, sie sieht wie gekauft aus! Der Schnittmuster ist die Jacke-eBook von Klimperklein, und ich empfehle ihn sehr. Alles war sehr detailliert beschrieben und die Verarbeitung ist sehr professionell. Besonders schön finde ich die Belege und die Versäuberung am Nacken. 

Olen jo aiemmin maininnut, että yksi elämäni suurista tragedioista on se, etten pidä kahvista. Mikä valtava hifistelypotentiaali tässä jää nyt käyttämättä! Jos olisin kahvinjuoja, olisin jo riemusta kiljuen hankkinut pressopannut, aeropressit ja kahvimyllyt, vaan ei. Kun nyt kuitenkin on niin, että kahvin sijaan etenkin musta tee on suuri rakkauteni, on tilanteesta otettava irti se minkä saa. Mittaan teen tarkkaan ja kellotan tarvittavan ajan, jotten pääse ainakaan joka kupin kanssa tekemään bravuureitani eli unohtamaan lehtiä veteen liian pitkäksi aikaa. Kaivoin myös kaapin pohjalta esiin aikanaan Ranskasta raahaamani, käsin tehdyn teemukin. Nyt, kun syksy on tullut ja lämmityskin piti yhtäkkiä laittaa päälle, tuntuu hyvältä pidellä käsissään ämpärin kokoista kupillista höyryävää teetä.

Vielä kun löytäisin jostain enemmän hyviä kofeiinittomia vaihtoehtoja! Olin ennen sitä mieltä, että yhdistelmässä "kofeiiniton musta tee" on jotain perustavanlaatuisesti väärässä - teetähän juodaan siksi, että siinä on kofeiinia! Niin ne ajat muuttuvat ja nyt kaipaisin kyllä kupillistani myös iltaisin. Onneksi toivoa on, ja olen yhyttänyt jo yhden hyvän makuisen rooibosteen, nehän ovat luontaisesti kofeiinittomia. Jatkan etsintöjä.

Hellurei! Täällä ei ole juuri sisustuskuvia nähty, ja syynähän on se, että asuntomme on noin sata prosenttia ajasta yksi hävityksen kauhistus. Nyt kävi kuitenkin niinkin historiallisesti että otin ja siivosin! Koska talouden pienin jäsen ei ollut kotona, järjestys säilyi myös yli viisi minuuttia. Käyttäkäämme siis tilaisuus hyväksi: tervetuloa kierrokselle makuuhuoneeseemme.

Peitto on yksi ehdottomista lemppareistani itse tehtyjen käsitöiden saralla. Se oli vauvavuoden aikana ahkerassa käytössä ja toimii nyt lähinnä koriste-elementtinä. Takaseinän taulut on sijoiteltu periaatteella "missä valmis naula, siellä taulu". Meillä on periaatteessa ollut jo noin vuoden suunnitteilla teetättää parista pojan kuvasta taulu, mutta prosessi tuntuu olevan astetta hitaampi. Kuvat kyllä täyttäisivät noita epämääräisiä aukkoja ihan mukavasti, joten ehkä aktivoidumme vielä joskus. 

Parasta tässä asunnossa: korkeat katot ja nämä ihanat ikkunat! Kämpän idänpuoleinen seinä on siis pelkkää ikkunarivistöä. Kyllä asia on niin, että valo tekee ihmiselle hyvää. 

Es ist was Außergewöhnliches passiert: ich habe aufgeräumt! Deswegen gibt's Fotos vom Schlafzimmer. Das Beste: die hochen Decken und die Fenster. Licht tut einem gut!

Niin, kansalaisuushommia täällä on mietitty viime päivinä. Tilanne on siis se, että vaikka empiirisen otantani perusteella jotakuinkin 100 % saksalaisista väittää tietävänsä, ettei maansa hyväksy kaksoiskansalaisuutta, sellainen on kuitenkin EU-maan kansalaisille mahdollinen, mikäli toinenkin maa sen sallii. Ja koska Suomi tekee näin, voi ulkosuomalainen siis riittävän kauan Saksassa asuttuaan aloittaa paperisotakuviot ja anoa maan kansalaisuutta. Normaalisti tämä on mahdollista kahdeksan Saksassa asutun vuoden jälkeen, mutta huomasin, että saksalaisen kanssa naimisissa olevalle raja on ylitetty jo kolmen vuoden kohdalla. Meikä voisi siis halutessaan jo kevyesti marssia virastoon.

Mutta miksi hankkia Saksan kansalaisuus? Ensimmäisenä tulee mieleen äänestäminen. Seuraan edelleenkin tiiviisti Suomen politiikkaa (vaikkei aina kyllä huvittaisi) ja tänne muutettuani marssin joka vaaleissa Frankfurtin kunniakonsulaattiin hoitamaan kansalaisvelvollisuuteni. Ajan kuluessa into on kuitenkin alkanut hälvetä, ja on myönnettävä että jätin kahdet viime vaalit välistä. Ensin eurovaaleissa olin aivan vastasyntyneen äiti enkä totisesti katsonut tarpeelliseksi matkustaa mihinkään äänestyshommiin, ja viime eduskuntavaaleissa oli joku ainoastaan semihyvä syy, jota en enää edes muista. Fakta on, että elämäni juurtuu tänne yhä syvemmin ja alkaa olla vaikeahko perustella, miksi ottaisin päivän lomaa päästäkseni matkustamaan lähimpään konsulaattiin (joka toki on jopa oikeasti aika lähellä, kaikilla tilanne ei ole tämä) äänestämään Suomen vaaleissa, maan asioista jotka eivät oikeastaan enää kosketa kuin välillisesti läheisteni kautta. 

Suomen vaaleissa en siis oikein viitsisi äänestää elleivät olosuhteet ole suorastaan optimaaliset ja Saksan vaaleissa en saa tehdä niin vaikka haluaisin (poikkeuksena kunnallisvaalit). Tähän asti olen seurannut paikallisen politiikan kiemuroita lähinnä henkinen popcornkulho kädessä ikään kuin ulkopuolisena, mutta samalla kuin Suomen kuviot ovat alkaneet tuntua vähän vierailta on Saksan poliittinen kenttä muuttunut tutummaksi ja olen sisäistänyt, että ne päätökset kyllä vaikuttavat elämääni hyvinkin tehokkaasti. Siis olisi kivaa äänestää, ja siihenhän tarvittaisiin se kansalaisuus.

Toinen argumenttini kaksoiskansalaisuuden puolesta on ollut henkkareiden hankkimisen helppous. Nyt vaihtoehtoinani on joko ajoittaa prosessi Suomessa oloni ajaksi tai vaihtoehtoisesti matkustaa Berliiniin tai Hampuriin dokumetteja uusimaan. Saksan kansalaisena riittäisi, kun siirtäisin itseni kaupungin virastotaloon. Mietin kuitenkin myös, pitäisikö sitä silti olla myös joku voimassaoleva suomalainen paperi - mikäli näin olisi, olisi sama henkkarinhankkimisrumba kuitenkin edessä.

Mitään haittapuolia en ole toistaiseksi onnistunut keksimään - paitsi hinnan. Hakuprosessi maksaa parisataa euroa, ja kansalaisuuden saamiseksi hakijan on todistettava osaavansa saksaa riittävän hyvin (B1-tasoisesti eli natiivin lailla ei totisesti ole puhuttava). Tähän ei arvatenkaan riitä se, että keskustelen aiheesta saksaksi virkailijoiden kanssa, vaan mukana on syytä olla mustaa valkoisella eli jonkun kielikokeen todistus. Ne taas tuppaavat keventämään lompakkoa myös kolminumeroisella summalla, joten oikeus äänestää ja saada Saksan passi vaatisi ihan kohtuullista investointia. Olin jo aloittelemassa paperityöt, kunnes tämä selvisi ja totesin, että taidan jättää homman ensin hautumaan ja odottamaan joko vahvempaa tunnetta siitä, että kansalaisuus on nyt saatava tai vaihtoehtoisesti eteeni laskeutuvia seteleitä, joille en keksi muuta käyttöä. 

Mitä mieltä te olette? Ulkosuomalaiset (tai -saksalaiset), hankkisitteko tai oletteko hankkineet kaksoiskansalaisuuden? Voisiko joku kuvitella sen hankkimista, entä Suomen kansalaisuudesta luopumista?

Ich bin am Überlegen, ob ich die deutsche Staatsbürgerschaft beantragen soll oder nicht. Und da geschätzt etwa 100 % der Deutschen das Gegenteil behauptet haben: es gibt die doppelte Staatsbürgerschaft zwischen Deutschland und Finnland. Vorteile: ich dürfte in Deutschland wählen und müsste nicht nach Finnland, Hamburg oder Berlin um einen Personalausweis zu bekommen. Bis jetzt der einzige Nachteil, der mir eingefallen ist: der Preis. Ich überlege erstmal weiter. 

Seuraa tämän blogin mittakaavalla ihan älytön kuvapläjäys. Olimme nimittäin muutama viikko sitten viikonloppuna ystäväporukalla Bernaussa kaukana Lounais-Saksassa sijaitsevassa Schwarzwaldissa. Alueen nimi tarkoittaa mustaa metsää, ja se juontaa juurensa seudun laajoista havumetsistä. Aivan tuolla ei vielä ylletä Alppien korkeuksiin, mutta me olimme vähän yli tuhannessa metrissä eli kyllä suomalainen jo puhuu vuoristosta. Schwarzwaldin tärkein kaupunki on ihana Freiburg, joka oli kyllä matkan varrella, mutta aikataulutekniset syyt estivät tällä kertaa turistihommat. Vuoristokyliä sen sijaan näkyi senkin edestä!

Schwarzwald on aivan omiaan kaikenlaisille vaelluspuuhille, ja näimmekin tosi paljon patikoijia liikenteessä. Meidän seurueessamme oli sen verran taaperoita, että jätimme kovin sporttiset siirtymät muille, mutta kävimme kyllä käpöttelemässä vuorilla muutamaankin otteeseen. Hyvin sitä päästiin eteenpäin myös rattaiden kanssa! Törmäsimme useaan otteeseen lehmiin, jotka nautiskelivat elämästään vapaana jyrkähköillä vuoristorinteillä. 

Maatalouden lisäksi turismi on Schwarzwaldin yksi pääelinkeinoista, ja loma-asuntoja näkyikin tosi paljon. Me majoituimme alueelle tyypillisessä talossa, näitä samanlaisia näkyi paljon joka kylässä. Talo oli iso, ja koko seitsemän perheen porukkamme mahtui sinne hyvin. Saavuimme kaikki vähän eri puolilta Saksaa, ja talon edusta olikin täynnä autoja. Ilman omaa kulkupeliä ihan näin syvälle Schwarzwaldiin ei oikein kannata tulla, sen verran syrjäisiä pikkukylät ovat. 

Meillä kävi sään kanssa varsin hyvä tuuri siitä huolimatta, että viime viikkoina on sadellut. Paluumatkalla oli niin mahtavan aurinkoista ja maisemat niin upeat, että piti vielä pysähtyä räpsimään kuvia. Huh, kyllä kelpasi!

Wir waren am Wochenende vor zwei Wochen mit Freunden im Schwarzwald. Es war wirklich sehr, sehr schön, die Gegend ist einfach traumhaft!

Kyllä meillä edelleen laitetaan ruokaa ja kutsutaan ystäviä kylään, vaikkei blogin puolella ole viime aikoina oikein siltä vaikuttanutkaan. Kuvaushommat ovat vaan tuntuneet aivan ylitsepääsemättömiltä! Olen muutenkin kaveriporukan ainoa blogimaailmassa pyörivä henkilö, joten yleensä en viitsi kaivaa kameraa esiin ruoan saapuessa pöytään. Tässä brunssi on helpompi, ei tarvitse kehoittaa vieraita malttamaan mielensä ihan vaan hetken, kun emäntä seisoo tuolilla ikuistamassa annoksia. 

Olemme kehitelleet (tai apinoineet kavereilta) ihan loistavan konseptin synttäreiden tai miksei muidenkin merkkitapausten juhlistamiseen: avoimien ovien päivä! Etenkin lapsiperheessä mahtava homma, joka mahdollistaa joustavat kuviot. Kutsuimme siis sekä mun synttäreillä että nyt miehen täyttäessä vuosia kavereita kylään siten, että he saivat päättää saapumisaikansa itse. Aamupäivällä (ja päivällä..) oli tarjolla brunssi ja myöhemmin sitten allekirjoittaneen pirskeissä grillattiin purilaisia ja tänään tarjolla oli iso kattilallinen keittoa (plus kaikki vielä jäljellä olevat brunssihommat). Ihmisten liukuva tuleminen ja meneminen on myös tilapoliittisista syistä hyvä juttu, asunnossamme kun on tunnetusti kokonaiset kuusikymmentä neliömetriä. Hyvin tänne kuitenkin mahduttiin vajaan parinkymmenenkin hengen voimin!

Wir haben heute den Geburtstag des Mannes gefeiert und Freunde eingeladen. Zuerst gab's Brunch und später dann noch eine Suppe und alle konnten kommen, wann sie Zeit und Lust hatten. So ein Tag der offenen Tür ist eine supergute Idee, die wir von Freunden geklaut haben. So sind vor allem Leute mit Kindern schön flexiber und es wird nicht zu eng in der Wohnung.  Zum Essen gab's folgendes:

Brötchen und Croissants

Käse und Aufschnitt

Tomatenquiche

Eier mit Räucherlachsfüllung

Pfannkuchen aus dem Ofen

Buttermilchkuchen

Obstsalat

Feige-Ziegenkäsemuffins

Marmelade

Suomeen lähetetystä paketista paljastui toinenkin paita. Se on nyt kantinkääntäjän saavuttua elämääni tehty taannoin näyttämäni krokotiilipaidan tapaan myöskin Ottobren Sausage dog -bodyn kaavalla - ja krokopaidan tapaan tästäkin tuli aiottua pienempi, joten jännitin kovasti, mahtuuko se edes typykän päälle. Ompelusten jumalat olivat kuitenkin selvästi puolellani, koska ihan liian pieni tämä ei kuitenkaan ollut kaikista seinille maalatuista piruista huolimatta. Ja tällä kertaa nappikin osui sinne minne pitikin!

Unsere Patentochter hat noch einen zweiten Pulli bekommen. Aus Begeisterung für den wunderbaren Bandeinfasser habe ich wieder diesen Schnitt, den Sausage dog aus der Ottobre, gewählt - und wieder eine zu kleine Größe genäht. Zum Glück passt er aber trotzdem, ich hatte schon richtig Angst.