Huh, vihdoinkin aikaa olla vaan kotona! Oon ehkä tylsimys kun en vaan yksinkertaisesti jaksanut lähteä tänään yhtään mihinkään. Kohtuullisen kiireistä on ollut elo, koska töissä menee aina vähintään viiteen. Ihmisten työrytmi eroaa ainakin TTY:n kemian laitoksesta kohtuullisesti: oon yleensä ollut paikalla aamuisin joskus ehkä vartin yli yhdeksältä, enkä oo suinkaan viimeisten joukossa. Iltaisin on sitten ollut erinäisiä aktiviteetteja, vähintäänkin oon syönyt päivällistä Stephin (aiemmin mainittu kiva australialainen) ja Annen kanssa tai käynyt keskustassa hoitamassa jotain hyvin tärkeää asiaa x. Torstaina oli pubirundi ja eilen jotkut bileet Karlshofissa, joten tänään totesin vihdoin kaipaavani laatuaikaa ihan keskenäni.

Työsepustukseni olikin kirvoittanut jopa muutamia kommentteja. Ilmeisesti siitä sai hiukan väärän käsityksen mielialastani sekä tosta saksasta. Kaiken kaikkiaan oon oikein tyytyväinen tähän viikkoon. Torstaina ylitin itseni ja otin jopa osaa ruokapöytäkeskusteluun, mikä on oikeasti jo tosi vaikeaa - usein pelkkä ymmärtäminen vie kaiken energian, enkä yksinkertaisesti ehdi sanoa väliin mitään vaikka haluaisinkin. Samaisen ruokailun aikana huomasin myös, että teknillinen yliopisto tarkoittaa myös täällä tietynlaista sukupuolijakaumaa: meitä oli pöydässä ehkä noin 15 henkeä, ja olin ainoa nainen.

Taistelu fermienergiaa vastaan on jopa aika hyvässä vaiheessa, luulen ymmärtäneeni suunnilleen mistä on kyse. Pääsin myös torstaina ja perjantaina tutustumaan labran elektronispektroskopialaitteistoon. Itse mittaukset aloitetaan varmaan ens perjantaina, ja sitä ennen pitää rakennella jotain uusia osia tai kammioita muutaman päivän ajan. Tiedossa siis varmaan "äh, en ole mikään käytännön asiat hallitseva insinööri, joku muu vois hoitaa putket ja venttiilit" -henkistä valitusta.

Sitten jos vihdoin mainitsisin edes jotain viime viikonlopusta. Oikeastaan huijasin aikaisemmin, Schwarzwaldin sijaan oikeampi termi matkakohteelle on Breisgau. Ei kerrota paikallisille että sekoitin vähän! Menomatkalla satoi ihan kaatamalla, mutta sade loppui onneksi ennen kuin saavuttiin Heitersheimiin, jossa Annen perhe asuu. Ei tehty perjantaina mitään erityistä, käytiin vaan kävelemässä pitkin kylää ja katsottiin pari jaksoa Planet earthia. Vuoristojaksoa oli pakko katsoa suu auki ihan pelkästä ihmetyksestä, kun kaikki oli vaan niin vaikuttavaa. Lisäsin koko sarjan hankintalistalleni, uskomattoman hienoa jälkeä.


Lauantaina heräiltiin rauhassa ja ajeltiin alkuiltapäivästä Freiburgiin. Päivä oli mukava, kierreltiin pitkin poikin keskustaa ja pääsin ihastelemaan nättejä taloja. Suoritin myös uskomattoman teho-oston: ainoa kauppa, johon astuttiin sisälle oli Benetton, ja löysin sieltä kivan talvitakin. Kaupungilla kiertelyn jälkeen ajettiin hiukan keskustan ulkopuolelle etsimään tälle vuodenajalle tyypillistä Straußi-nimistä ruokapaikkaa. Kyseessä on viinitilan yhteydessä oleva ravintola, joka on toiminnassa ainoastaan syksyllä, kun Neuer Süßer- eli Federweißer-nimistä viinin sukuista rypäleestä tehtyä juoma-asiaa (tsekatkaa vaikka wikipedia jos luonnehdintani ei kelpaa) on tarjolla. Tilan asukkaat valmistavat viinin lisäksi myös alueelle perinteisiä ruokia, ja itse ravintola on usein hyvin kotikutoisesti jossain rakennuksen riittävän isossa huoneessa. Ilmeisesti toimimalla vain osan vuodesta välttää jotkut verot, ja ehkä siksi kaikki tarjolla oleva on kovin edukasta. Ravintoloiden tietoja ei ole juurikaan tarjolla missään puhelinluettelossa tai mitä näitä nyt on, vaan ne merkitään asettamalla mahdollisimman jättiläiskokoinen luuta pystyyn tien varteen. Tykkäsin paikasta kovasti, ruoka oli tosi hyvää ja tunnelma kotoisa. Suosittelen lämpimästi syksyllä viinialueille eksyville!

Illaksi siirryttiin vielä takaisin Freiburgiin muutamalle viinilasilliselle Annen kaverin Christinan kanssa. Olin kovin ylpeä itsestäni, koska illan kaikki keskustelut käytiin saksaksi. Freiburgin iltaelämä on nyt todettu vilkkaaksi. Kierreltiin ties miten pitkään ympäri keskustaa ennen kuin löydettiin paikka, jossa oli tilaa kolmelle hengelle. Havaitsin myös niinkin kummallisen ilmiön kuin koiran mukana äärettömän meluisassa pubissa. Otusparka oli kyllä kovin rauhallinen, mutta tuskin nautti olostaan.

Sunnuntaina "aamulla" herätessä ikkunasta tervehti täysin pilvetön taivas ja kovin kesäiset lämpötilat. Ilman kanssa kävi siis uskomaton tuuri, koska ohjelmassa oli viinitarhaan tutustuminen. Maisemat oli tietty aivan mahtavat, oon tosi iloinen että pääsin näkemään paikan. Rypäleiden lisäksi mukaan tarttui korillinen persikoita, päärynöitä, luumuja ja muutama omena. Musta oli jotenkin ihan käsittämätöntä, että jossain kasvaa oikeasti noin paljon hedelmiä! Ilmeisesti oon tähän asti ajatellut, että ne vaan ilmestyy jostain mystisestä paikasta kaupan hevi-osastolle.

Tällä viikolla oonkin syönyt hedelmiä puuron kanssa, hedelmiä pelkästään, hedelmiä eväänä jne. Viimeinen persikka katosi luojan kiitos tänään, ehdin siis syödä kaikki kun olivat vielä hengissä. Nyt voin palata taas perinteiselle sekä hyväksi todetulle "pelkkää omenaa" -linjalle. Niin joo ja hyllylle ilmestyi tuliaisina myös viisi pullollista valkoviiniä :)

Parin tunnin päästä siirryn autoon ja matkaan Annen kanssa kohti Freiburgia! Auto on nyt vuokrattu, ja osa matkakustannuksista saadaan kätevästi katettua kolmella kimppakyytiläisellä, joista yksi tulee koko matkan molempiin suuntiin ja kaksi välin Karlsruhe-Freiburg. Kimppakyytisysteemi eli Mitfahrgelegenheit on loistava järjestelmä, suunnitellun matkansa voi ilmoittaa netissä ja halukkaat kyytiläiset saavat sitten ilmoittautua puhelimitse. Ympäristö ja kukkaro kiittävät!

Viikonlopun ohjelmassa on ainakin Annen isän viinitarhaan tutustuminen (miten siistiä!) ja Freiburgin keskustan kauniiden talojen sekä kivan ilmapiirin ihastelu. Odotan innolla! Toivottavasti ilmat suosivat, nyt ainakin paistaa ihan nätisti aurinko. Sietämätön kuumuus on kadonnut, ja tilalle on saatu mukavan raikas syyskeli! Oon about tasan ainoa, jonka mielestä tämä on positiivinen asia :) Sateenvarjo pitää kuitenkin ostaa, koska unohdin fiksuna omani Elinan kämpille.

Kävin keskiviikkona uusien vaihtareiden alkuinfossa. Pääsin vanhan tutun Sörenin tutorryhmään, se oli kohtuullisen tiiviisti kuvioissa myös viime kerralla ollessani täällä. Ryhmäläiset vaikuttavat oikein mukavilta. Eniten olen hengaillut yhden tosi kivan australialaisen tytön ja muutaman amerikkalaisen kanssa - saksaa ei ole siis tullut puhuttua mitenkään ihan valtavasti. En ole ihan uskomattoman yllättynyt. Näyttää kuitenkin siltä, että sain juuri hetki sitten tandem-partnerin, ja kämppisten kanssa (jos niitä onnistuu näkemään, piileksivät nimittäin huoneissaan niin tehokkaasti, etten yleensä edes tiedä, onko ketään kotona vaiko eikö) puhutaan sentään pelkkää saksaa. Sama kielivalinta lienee ainakin puolittain edessä myös töissä, koska Anne taitaa olla siellä ainoa, jolle on luontevampaa puhua mun kanssa englantia kuin saksaa.

Lähetin pomolle sähköpostia, jossa tiedustelin, monelta maanantaina pitäisi tulla ja mihin. Vastaus: ryhmä on muuttanut viereiseen rakennukseen, jonka numero on se ja tämä. Selkee. Ehkä meen vaan ysiksi ja yritän etsiä jonkun henkilön jostain. Annen mielestä postia ei olisi tarvinnut ylipäänsä lähettää ollenkaan, pelkkä paikalle marssiminen riittää. Öh. Oonko mä ainoa, vai oisko muidenkin mielestä kuitenkin ihan kohtuullisen normaalia sopia tarkka saapumisaika ensimmäiselle työpäivälle eikä vaan tulla joskus kun sattuu huvittamaan ja toivoa, että pomo tai joku henkilö sattuisi olemaan paikalla? Jotenkin epäilen, ettei tää jää viimeiseksi eroksi mun ja saksalaisten ajatusmaailmojen välillä. Muutaman saamani sähköpostin perusteella on myös syytä totutella jälleen siihen, että ensisijainen puhuttelu on aina Herr Pekkola. Toisaalta, oonhan mä Suomessakin usein Olli, joten sinällään tässä ei nyt ollut mitään kovin uutta ja ihmeellistä.

No niin! Täällä ollaan. Olen asettunut taloksi kämppään (tärkein eli internet toimi heti, jes) sekä hankkinut itselleni paikallisen sim-kortin, joka tosin ei vielä tietenkään toimi. Anne oli eilen rautatieasemalla vastassa shortseissa ja topissa, eikä asustus osoittautunut yhtään liioitellun vähäiseksi. Täällä on kuulkaa ihmiset vielä kesä! Huomiseksi on luvattu 31 astetta, huhhelihuu. Jos en olisi varma että mut haluttaisiin hirttää, saattaisin sanoa että vähempikin riittäisi.

Luulin osoitteen perusteella asuvani samoissa taloissa kuin osa vaihtareista viime kerralla, siis Neubaussa. Väärin! Tää talo on ihan Nieder-Ramstädter Straßen päässä, valkoinen hyvin kaunis, vuonna 1880 rakennettu (seinässä lukee) ja kertakaikkiaan kiva. Asunto on viiden hengen solu ja onnistuin jo tapaamaan kaikki kämppikset. Kolme niistä (kaksi tyttöä ja yksi poika) ovat opiskelijoita, ja lisäksi on vielä yksi hiukan vanhempi, jo työssäkäyvä mies. Nuoremmat sattuivat kaikki olemaan paikalla kun käytiin Annen kanssa tuomassa mun tavarat tänne, ja juteltiinkin hetki tuossa keittiössä. Saksa sujuu yllättävän hyvin! Sanoin, että joskus jos mua oikein laiskottaa, saattaa olla vaarana että yritän puhua niille englantia. Moista ei tule sallia, vaan mulle sais puhua mielellään pelkkää saksaa. Kuulemma onnistuu :)

Itse huone on aika tilava ja sisältää kaiken tarvittavan. Haittapuoli: se on Oranssi. Löytyy verhoa, kummallista seinällä olevaa verhokankaasta tehtyä öh koristetta ja erinäisiä julisteita ja kortteja. Viimeksi mainitut taidan ottaa alas ja pistää omia kortteja tilalle, viihtyisyysaste kasvanee. Niin ja! Oranssien asioiden listan kruunaa ehdoton huippujuttu eli suuri tekogerbera. Ilmeisesti saksalaisilla opiskelijatytöillä on joku todella kummallinen viehtymys tekokukkiin, koska edellisessä kämpässä oli tarjolla hyvin kattava valkoima erikokoisia auringonkukkia.

Anne on ollut tosi ystävällinen. Mua oli odottamassa kahdet lakanat ja kolme settiä pyyhkeitä, ja lisäksi se tarjoutui antamaan lainaan kaikkea mahdollista kaiuttimista sateenvarjoon. Todella kätevää että noita ei tarvitse ostaa, säästän kohtuullisen summan rahaa. Sillä oli myös loistava idea: vuokrataan viikonlopuksi auto ja ajetaan Freiburgiin! Anne on siis sieltä kotoisin, ja voidaan yöpyä niillä kotona. Olen nähnyt kaupungin maaliskuussa 2008, ja siitä tuli heti kakkossuosikkikaupunkini Saksassa Berliinin jälkeen. Odotan innolla, miltä se näyttää näin kesällä! Yritän ottaa paljon kuvia ja laittaa niitä sitten Picasaan, jotta kaikki voivat olla kateudesta vihreitä. Myös talosta ja huoneesta on luvassa jotain settiä, kunhan saan aikaiseksi. Nyt ei onnistu, siirryn vihdoin unille, jotta jaksan huomenna hoitaa ällöttäviä pakollisia asioita.

Ööö äää. Oon täysin kyllästynyt pakkaamiseen, kello on jotain ykstoista ja lähtö kentälle koittaa aamulla juurikin kuudelta. Mulla oli jalo ajatus siitä, että oisin kirjoittanut jonkun "mihin olen menossa ja miksi" -henkisen tekstin, mutta niin ei Yllättäen käynyt. Kuvasta selviää yksi syy tähän :D Esillä on kämppä tänään ehkä kolmisen tuntia ennen kuin luovutin avaimet. Järjestelmällisyyteni on ollut just tätä luokkaa.



Oon huomenna perillä Frankfurtissa joskus kymmeneltä, myöhästyn ainakin ekasta bussista ja pääsen sitten jossain vaiheessa lopulta Annelle, jonka luona oon yötä. Maanantaina irtoaa sitten avaimet kämppään ja ehkä myös lisäinfoa aiheesta mitämissämilloin. Nyt jos kuitenkin unta!

Nyt on kuulkaa asunto löytynyt ja vuokrasopimuskin allekirjoitettu (ja melkein myös lähetetty Saksaan...). Kämppä on kai ehkä viiden hengen solu, ja huone on mulla alivuokralla syyskuun alusta maaliskuun loppuun. Täydellinen ajankohta siis! Asunto on Nieder-Ramstädter Straßella eli just oikeaa kampusta (Lichtwiese) lähinnä olevalla opiskelija-asuntoalueella. Anne kävi katsomassa kämppää ja kertoi sen olevan oikein siisti. Siellä on pesukone, uuh! Oon käyttänyt pesutupaa viimeksi fuksivuonna, eikä moiseen tarvii siis ryhtyä edelleenkään :)

Mitään kuvia mulla ei tosiaan kämpästä ole, mutta eipä sillä ole myöskään väliä. Pääasia on että jotain löytyi, se on järkevällä etäisyydellä töistä ja myös keskustasta (päivittäinen ratikka taitaa tulla tutuksi), siellä on internet ja se on kohtuullisen edukas. Tällä mennään siis!