Jotakuinkin vuoden etsinnän jälkeen keittiömme tyhjälle seinälle on ilmestynyt avohylly. Tarkemmin sanottuna kyseessä on String pocket, tuo maailman epäoriginaalein hyllyvalinta ainakin, jos pyörii yhtään blogikuvioissa. Ainakin joka toisessa taloudessa on tämä jossain huoneessa! Enpä anna asian kuitenkaan häiritä. Etsinnöistä huolimatta en onnistunut löytämään nätimpää hyllyä, joten totesin että tämä meille nyt sitten tulee. On myös käynyt ilmi, ettei normaali ihminen ole kuullut kaikista...




Sunnuntai. Olen sanonut tämän monta kertaa ennenkin, mutta pidän näistä viikon viimeisistä päivistä. On aikaa hengähtää ja olla. Soitin klassista, silppusin ja karamellisoin hirveän kasan sipulia jääkaappiin odottamaan tulevia inspiraatioita ihan vaan koska oli siihen aikaa ja energiaa, ompelin vierashuoneeseen verhon ja leivoin omenapiirakan. En jaksanut katsoa puhelinta koko päivänä. Meillä on vain yksi lapsi, ja onhan tässä käyty äitiysloman jälkeen kokopäiväisesti töissä...














En juurikaan käy työmatkoilla, mutta kun käyn, teen sen tyylillä. Ehdin Suomesta saapumisemme jälkeen juuri ja juuri selvitä pyykkivuorista, kun suunnaksi otettiin taas lentokenttä. Tällä kertaa taitettava matka olikin hieman pidempi, sillä lensin muutaman kollegan kanssa viikoksi aivan eteläisimpään Kaliforniaan, San Diegoon. Tämä oli ensimmäinen kertani Yhdysvalloissa, ja olo oli kummallinen. Minne tahansa katsoikin, oli selvää, että nyt ollaan ulkomailla: maisemat, autot, liikennekyltit...