Jotakuinkin vuoden etsinnän jälkeen keittiömme tyhjälle seinälle on ilmestynyt avohylly. Tarkemmin sanottuna kyseessä on String pocket, tuo maailman epäoriginaalein hyllyvalinta ainakin, jos pyörii yhtään blogikuvioissa. Ainakin joka toisessa taloudessa on tämä jossain huoneessa!

Enpä anna asian kuitenkaan häiritä. Etsinnöistä huolimatta en onnistunut löytämään nätimpää hyllyä, joten totesin että tämä meille nyt sitten tulee. On myös käynyt ilmi, ettei normaali ihminen ole kuullut kaikista menneiden vuosikymmenten pohjoismaalaisista designikoneista, eikä tämäkään hylly siis lainkaan välttämättä aiheuta vieraissa minkäänlaisia ajatuksia suuntaan tai toiseen. Ja onhan tämä meidän koti itse asiassa joka tapauksessa yksi sisustusklisee toisensa perään. Jatkamme siis samalla linjalla tästä eteenpäinkin. Hylly on joka tapauksessa tosi kiva ja sopii köökkiimme mainiosti!

Avohyllyhän keittiöömme ilmestyi lähinnä siksi, että saisin nätit teepurkkini ja -kannun johonkin esille. Asetelman sommitteluun osallistui lopulta myös talouden nuorin jäsen, jonka panostuksen varmaan löydättekin kuvista. Hän halusi myös kuvata aikaansannoksensa isältään perityllä kameralla - mitä vanhemmat edellä, sitä lapset mitä ilmeisimmin perässä...

Sunnuntai. Olen sanonut tämän monta kertaa ennenkin, mutta pidän näistä viikon viimeisistä päivistä. On aikaa hengähtää ja olla. Soitin klassista, silppusin ja karamellisoin hirveän kasan sipulia jääkaappiin odottamaan tulevia inspiraatioita ihan vaan koska oli siihen aikaa ja energiaa, ompelin vierashuoneeseen verhon ja leivoin omenapiirakan. En jaksanut katsoa puhelinta koko päivänä.

Meillä on vain yksi lapsi, ja onhan tässä käyty äitiysloman jälkeen kokopäiväisesti töissä jo kahden ja puolen vuoden ajan, joten voisi kuvitella että tähän olisi tottunut. Tuntuu kuitenkin vahvasti ruuhkavuosilta, ja tämä rakas harrastukseni blogi on joutunut jäämään varsin vähälle huomiolle. Ajattelin kuitenkin yrittää skarpata ja kirjoitella vähän useammin, koska mulla on jo ollut hieman ikävä tätä virtuaalipäiväkirjaani. 

Kutsuin ensi viikonlopuksi työkaverin miehineen illalliselle. Kyseessä on hieman vanhempi, hyvästä ruoasta ja viinistä pitävä pariskunta, ja olen tässä miettinyt ruokalistamahdollisuuksia jo useamman viikon ajan. Pääruoka uupuu vielä, tarvitsen jotain pomminvarmasti onnistuvaa ja erinomaista. Iltalukemisena on siis pino keittokirjoja ja ruokalehtiä. Saatan palata asiaan! 

En juurikaan käy työmatkoilla, mutta kun käyn, teen sen tyylillä. Ehdin Suomesta saapumisemme jälkeen juuri ja juuri selvitä pyykkivuorista, kun suunnaksi otettiin taas lentokenttä. Tällä kertaa taitettava matka olikin hieman pidempi, sillä lensin muutaman kollegan kanssa viikoksi aivan eteläisimpään Kaliforniaan, San Diegoon.

Tämä oli ensimmäinen kertani Yhdysvalloissa, ja olo oli kummallinen. Minne tahansa katsoikin, oli selvää, että nyt ollaan ulkomailla: maisemat, autot, liikennekyltit ja kaupat olivat ihan erilaisia kuin täällä päin. Samalla kuitenkin kaikki oli kovin tutun oloista - kukaan televisiota tai elokuvia katsellut ei ole voinut välttyä saamasta mielikuvaa siitä, miltä USA näyttää.

Tunsin muuten itseni varsin tynnyrissä kasvaneeksi seurueeni keskellä: yksi on työskennellyt Yhdysvalloissa vuosia, toinen matkustellut siellä lukemattomilla loma- ja työmatkoilla ja kolmas viettänyt maassa paljon aikaa opiskelu- ja matkakuvioissa. Tässä seurassa tuntui lähes lottovoittoon verrattavalta harvinaisuudelta päästä kypsään kolmenkymmenenkahden vuoden ikään ilman käyntiä rapakon takana. Tosiaan, näissä piireissä, joissa pyörin, oma Pohjois-Euroopasta Keski-Eurooppaan yltävä liikennöintini tuntuu joskus varsin mitättömältä.

Tästä heräsi kyllä aivan uudenlainen into päästä muuallekin Yhdysvaltoihin. Valtavassa maassa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa! Mitkä on Sun suosikkipaikkojasi?