Entiseen asuntoomme ei ollut mahdollista hankkia verhoja, eivätkä ne sinne olisi oikein sopineetkaan. Täällä uudessa on perinteisemmät ikkunaratkaisut, ja kyllähän näihin klassiset sivuverhot kävisivät - jos osaisi päättää millaiset hankkisi ja organisoisi jostain ensin kattoon kiinnitettävän verhokiskon. 

Verhojen valinta tuntuu jokseenkin mahdottomalta. Niiden pitäisi sopia sohvaan, muutaman viikon päästä toivottavasti saapuvaan nojatuoliin, mattoon (siinäpä toinen todella kinkkinen hankinta, jonka toteutuminen kestänee vielä ikuisuuden!)  ja sohvatyynyihin. Tyynyjä vaihtelen tunnetusti noin kolme kertaa vuodessa enkä todellakaan osaa nyt sanoa, millaiset ovat vuorossa vaikkapa ensi keväänä. Helpointa olisi siis jättää koko verhot ostamatta. Pimennykseen emme niitä tarvitse, koska talossa on ikkunaluukut. Mutta onko täällä vähän kylmän kalseaa ilman verhoja? Äänimaailmakin on ehkä vielä hieman kaikuva, joten joko muhkeampia mattoja tai jonkinlaisia muita tekstiilejä asuntoon pitäisi vielä saada. 

Tykkään näistä meidän ikkunoista tosi paljon, ja niiden peittäminen tai edes ympäröinti verhoilla olisi kyllä toisaalta tosi sääli. Jäänemme pohtimaan tilannetta hamaan tulevaisuuteen pojan huonetta lukuunottamatta, sinne mulla on jo kangas odottamassa ompeluinspiraatiota. 

Gardinen - ja oder nein? Die Wahl der passenden Kandidaten wäre auf jeden Fall nahezu unmöglich, also bleibt es erstmal so. 

Ilokseni voin kertoa, että vihdoin, jotakuinkin neljän vuoden harkinta-ajan jälkeen olemme siinä pisteessä, että emme ole pelkästään päättäneet investoida siivouspalveluihin vaan olemme myös ottaneet yhteyttä niitä tarjoavaan firmaan. Sopimus on matkalla ja ensi kuussa aloitetaan!

Miehen aloittaessa työt muualla mainitut vajaat neljä vuotta sitten olin jo sitä mieltä, että siivooja olisi mahtava idea. Päätimme silloin kuitenkin maksaa ensin häät, sitten vauvan tavarat, sitten jotain en edes muista mitä ja niin edelleen. Nyt kuitenkin yhteistä aikaa on kertakaikkiaan niin vähän (miten se tuntuukin vähenevän samaa tahtia taaperon kasvaessa?), että myös rahoistaan tarkempi mieheni oli vakuuttunut investoinnin tärkeydestä. Kumpikaan meistä ei siivoa mielellään, ja vaikka meillä onkin yleensä kohtuullisen perussiistiä etenkin nyt, kun asunto on edellistä tilavampi, keksimme parempiakin tapoja käyttää aikaa.

Siivooja tulee siis käymään kerran viikossa, ja arvioi asunnon nähtyään tarvitsevansa näiden sadan neliön siivoamiseen kaksi tuntia. Olen ihan täpinöissäni tästä! Toki meidän pitää silti kaivella imuri säännöllisesti itsekin esiin keittiön järjestykseen saattamiseksi pojan ruokailuhetkien jälkeen, mutta se saakin sitten riittää. Ah!

On mielenkiintoista seurata ystäväpiirin asennemuutosta siivouspalvelujen kohdalla. Puhuessani aiheesta ensimmäistä kertaa sain vielä kuulla muutamia "ettekö saa kuutakymmentä neliötänne siivottua itse" -kommentteja, mutta yhtäkkiä kaikilla on siivooja. Niin se siirtyminen jatko-opiskelijoista työssäkäyviksi perheenisiksi ja -äideiksi muuttaa tilannetta. Yhden ystävämme sanoin: aika on nykyään paljon arvokkaampaa kuin raha.