Aivan eteläinen Saksa on pysynyt allekirjoittaneelle toistaiseksi aika tuntemattomana alueena. Meillä on paljon ystäviä Münchenissä, mutta kaupungin ympäristössä ei ole tullut juuri pyörittyä. Aivan käsittämätöntä, sillä Alpit ilmestyvät horisonttiin jo aivan lyhyen ajomatkan jälkeen. Tilannetta on nyt hieman korjattu, sillä vietimme tällä viikolla päivän-pari Tegernseellä, ihan Alppien juuressa olevalla järvellä. 

Tegernseelle ajaa Münchenistä hetkessä, ja se onkin varsin suosittu matkailukohde. Enpä ihmettele lainkaan: tyyni järvi ja sen taustalla kohoavat vuoret ovat ainakin omasta mielestäni varsin lyömätön yhdistelmä. Aluella on toinen toistaan upeampia vaellusreittejä, joita testaamme sitten joku toinen kerta. Nyt meillä oli vain vähän aikaa, joten keskityimme nauttimaan maisemista iltakävelyn muodossa.

Tegernsee on kesällä varmasti aivan upea paikka, kun puissa on lehdet ja lämpötilat kohoavat korkeammiksi. Meillä oli tällä kertaa saapumispäivämme suhteen hyvä tuuri, ja ehdimme illan tullessa ihastella maisemia pilvettömän taivaan alla. Kävelimme pitkin järven rantaa ja ohitimme toinen toistaan upeammilla näköaloilla varustettuja ravintoloita ja kahviloita. Tähän aikaan vuodesta on vielä aika viileää eikä turismikausi ole selvästi vielä alkanut. Luulen, ettei rantaa pitkin saa kesällä kävellä lainkaan näin rauhassa.

Wir waren kurz am Tegernsee. Am ersten Tag hatten wir Glück mit dem Wetter. Es gibt definitiv Schlimmeres als einen Spaziergang am See mit den Bergen am Hintergrund!

Ich wollte unbedingt endlich mal einige Reststücke von verschiedenen Stoffen los werden. Diese Kombinationen sind entstanden! Mein klarer Favorit ist das blau-gelbe T-Shirt, die Stoffe passen super zusammen. 

Kevätkukat istutettiin eilen vihdoin puistoon. Jotenkin niistä ja koko puistosta oli vaikeaa ottaa kuvia, joissa ihanan keväinen auringonpaiste ja koko fiilis välittyisivät muutenkin kuin haaleina väreinä. Näin alkukeväästä kaikki onkin vielä aika haaleaa ja riisuttua, mutta kyllä tämä kohta tästä! Naapurin magnolia virittelee jo ensimmäisiä kukkia näkyville! 

Entinen minäni olisi heittänyt näilläkin otoksilla vesilintua, mutta koska olen vaivihkaa päättänyt päästää tänne myös kuvia, jotka olisin normaalisti hylännyt huonoina, kamalina ja aivan liian vähän täydellisinä, annan niiden nyt olla. Tostanoin vaan, ei kirpaise kuin vähän! Joskus (välillä aika useinkin) sitä joutuu ihmeelliseen perfektionistimoodiin, vaikka tämän oman blogin jos minkä nyt pitäisi olla paikka, jossa voi julkaista mitä huvittaa. Siis peace & love pingottajaminälle, rela-ellu asettukoon kodiksi!

Die eindeutigen Vorteile von Home Office: Man kann den ganzen Tag in Jogginghose verbringen, zu Mittag fragwürdige Sachen aus dem Gefrierschrank essen UND dann nachmittags auch noch eine Portion Lieblingsnachtisch, Orangen-Ingwersuppe mit Vanillemascarpone, genießen.

Ihme juttu, taas on sunnuntai. Tänään oli allekirjoittaneen vuoro nousta lapsen kanssa, mikä tarkoittaa että näin alkuiltapäivästä olen jo tehnyt yhtä ja toista. On pesty pyykkiä, siivottu keittiö, laitettu ruokaa, ommeltu lapsi sylissä (pojan mielestä näköjään parasta heti kuorma-autojen jälkeen), silitetty, katsottu kaksi jaksoa muumeja ja hoidettu asioita. 

Kyllä asia on niin, että aikaisin herääminen on näennäisestä ällöttävyydestään huolimatta yksi parhaita tekoja, joita ainakin itse voin mielialalleni tehdä. Mitä tapahtuu, jos ei nouse aikaisin? Toteat olevasi väsynyt, nukut yhdeksään, ja kas, ennen kuin huomaatkaan, kello on yksitoista. Ei enää kannata aloittaa mitään, päivä on jo käytännössä tässä! Sitten se toinen vaihtoehtoskenaario: nouset kuudelta ja olet uskomattomasta hidastelusta huolimatta hoitanut tenavan ja omat aamutoimesi sekä aamupalahommat jo ennen kahdeksaa. Uskomaton "mikään ei pysäytä meitsiä, pystyn kaikkeen ja hoidan koko vuoden askareet TÄNÄÄN" -fiilis!

Aina tämä aikaisen madon naappaaminen ei kuitenkaan kiinnosta. Yksi esimerkki oli eilinen - perjantai-iltana tapasin ystävän läheisessä viinikuppilassa lasillisen jos toisenkin äärellä.  Ja juuri kun pääsin kirjoittamasta siitä, ettei eri maiden vertailu ole mitenkään erityisen hedelmällistä puuhaa, oli pakko siinä hieman hymähtää. Perusannos on jotakuinkin kaksi desiä plus loraus, eikä kukaan siis kysy että laitetaanko 12 vai 16 cl. Viimeisen lasillisen kohdalla kysyin, voisinko saada puolikkaan annoksen, kun määräänsä enempää ei meistä kukaan pysty juomaan. Sain ja maksoin siitä kaksi (2) euroa. Kuppila oli ääriään myöten täynnä, me olimme selvästi nuorimmat asiakkaat, eikä kukaan ollut humalassa. Tästä tykkään: alkoholi on juoma siinä missä muutkin, sitä voi nauttia arkena ja juhlana ilman, että lasia tarvitsisi kallistaa kaksin käsin.

Viinin lisäksi tykkäsin myös ystävän seurasta. Joskus sitä luuli, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampaa on löytää ystäviä. En nyt menisi ainakaan toistaiseksi allekirjoittamaan, niin mainioita tyyppejä elämääni on viime vuosina ilmestynyt. Niin sitä voi tavata vaikka spinning-tunnilla tyypin, jonka kanssa on ihan tasan samalla aallonpituudella. Parasta!

Es ist echt schon wieder Sonntag! Heute war ich dran mit früh Aufstehen, also habe ich schon recht viel erledigt. Ich stehe gerne früh auf, so habe ich das Gefühl, dass ich noch alles Mögliche erledigen kann. Wenn ich dagegen lang schlafe, denke ich dass es sich gar nicht lohnt, überhaupt irgendwas anzufangen. 

Itseni tuntien meinasin, että jos aloitan NYT t-paitojen ompelun, saan myös joitain valmiiksi kesään mennessä. Tai tarvitseehan näitä kyllä muutenkin aluspaitoina, ei sillä. Mutta kesä mielessä näitä tehtiin, kokokin tuli valittua sen verran reiluna että näiden pitäisi olla kesähelteillä juuri sopivia. 

Mahtui joukkoon myös yksi pitkähihainenkin, sen ompelin Elvelyckan designin ruksikankaasta, jota saa nykyään Suomestakin. Kaikki paidat surautin samalla kaavalla, pätkäisin vaan t-paidoista hihat ihan fiilispohjalta silmämääräisesti lyhyemmiksi. 

HommaHuoneen maaliskuun värihaasteena on vastavärit, joten mustavalkoisella ja punavihreällä kombollahan voi taas hypätä mukaan! Hoplaa!

Kankaat: Birch Fabrics (eläimet ja muut kaverit), NOSH (tiikerit ja kaikki resorit), Käpynen (jätskit) ja Elvelyckan design (ruksit)

Kaava: White Rabbit (Ottobre 1/2011, pidennetty)

Taannoiseen tekstiini uuteen maahan kotiutumisesta tuli hurjasti kommentteja; lämmin kiitos niistä! Ajattelin tässä jatkaa hieman samalla teemalla ja kertoa omasta kehityksestäni tuoreesta maahanmuuttajasta tänne hyvin sopeutuneeksi ja kotiutuneeksi tyypiksi.

Ennen tuloani tänne olin siis asunut vain Suomessa, joten kokemuspohjani oli aika rajallinen, vaikka tunsinkin jo ihmisiä monista paikoista. Siinä tilanteessa on luonnollista, että mielestään avoinkin henkilö hämmästelee asioita, jotka tehdäänkin eri tavalla kuin mihin on maansa ainoana totuutena tottunut. 

Toisaalta sitä kiinnitti huomionsa myös positiivisiksi mieltämiinsä eroavuuksiin. Kahviloissa on pöytiintarjoilu! Ruokaa voi ostaa pelkästään luomua tarjoavasta marketista! Julkinen liikenne toimii todella hyvin! Kukkakimput eivät maksa paljon mitään! Baarit ovat auki niin pitkään kuin kiinnostaa! Olen keskellä Eurooppaa! Kaverin isä sai 50-vuotislahjaksi oman viinitarhan!

En ole missään vaiheessa etsimällä etsinyt itselleni täältä suomalaisia kavereita, enkä alussa siis hakeutunut suomalais- tai muihin expat-porukoihin, vaikka seuran tarpeessa olinkin. Vaikken asiaa ehkä niin tiedostanutkaan, luulen että halusin integroitua mahdollisimman rivakasti ilman, että eläisin irrallisessa ulkkarikuplassa, joka sattuu sijaitsemaan Saksassa. Asiaa toki helpotti saksalainen mieheni ja työpaikka yliopistolla, joten ovi paikalliseen kulttuuriin ja paikallisten ihmisten pariin oli auki. 

Vaikka siis koenkin kotiutuneeni tänne jouhevasti, olen silti hieman häpeissäni ja pahoillani läheisteni puolesta niistä lauseista, jotka aloitin "meillä Suomessa" ja - ai kamala - "ei meillä Suomessa vaan". Erityisesti miehelleni nostan hattua, sillä vaikka onkin enemmän kuin luonnollista, että maahan juuri muuttanut (ja nimenomaan ensimmäisiä kertoja ulkomailla asuva) bongailee eroavuuksia ja käsittelee sillä tavoin muuttunutta ympäristöään, voisi sen ääneen vertailun lopettaakin jossain vaiheessa. 

Oma määritelmäni onnistuneelle sopeutumiselle onkin se, että ymmärtää, että on monta tapaa tehdä asioita, ja kaikki niistä voivat olla ok. Ja vaikka näin ei omasta mielestä olisikaan, ei siitä tarvitse joka jumalan kerta tehdä suurta numeroa. Helpoimmalla pääsee, kun hyväksyy asuinpaikkansa sellaisena kuin se on, muokkaa arkensa siihen sopivaksi ja luovii eteenpäin. On ihan suoranaista ajan ja energian tuhlausta vaikkapa valittaa täällä siitä, että kortilla maksu on usein hankalaa. Asian vatvominen ei muuta tilannetta, joten ihan samalla vaivalla voi vaan siirtyä kuljettamaan käteistä mukanaan, tottua tilanteeseen ja käyttää sitä käteistä. Ei ole mahdollista muuttaa kotimaastaan toiseen maahan siten, että se kotimaa seuraisi perässä niin, ettei mikään arjessa muuttuisi. Mitä nopeammin tämän käsittää, sitä helpompaa sopeutumisesta tulee.