Kohtasin eilen perustavanlaatuisen ongelman, joka on kyllä kytenyt jo pidemmän aikaa. Suomessa ostin hyvinkin usein erinäisiä naisten- ja sisustuslehtiä ja tilasinkin niitä vaihtelevan säännöllisesti, mutta täällä en ole oikein päässyt koko valikoimaan sisälle. Tämä ongelma eskaloitui nyt ollessani jo toista viikkoa kotona (syyskuun kirous). Tietokoneella ei oikein jaksa olla, eikä hyllystä löydy myöskään inspiroivaa kirjaa, joten pari lehteä, nojatuoli ja kuppi teetä olisi ideaali kombo. Vaan mistä lehdet?

Tänne muutettuani ostin innokkaasti muutamia sisustuslehtiä (lähinnä Schöner Wohnenia) vain todetakseni, että ne ovat huonoja verrattuna suomalaisiin kollegoihinsa. Schöner Wohnen kehuu olevansa Saksan, Euroopan ja luultavasti koko universumin luetuin sisustuslehti, mutta se ei näköjään ole mikään laadun tae. Linjana tuntuu olevan ennemminkin irrallisten tavaroiden esittely ja parin ekstravagantin kodin vilautus, kun itse kaipaisin niitä normaalien ihmisten koteja ja edes jokseenkin oman makuni mukaisia sisustuksia. Mistä niitä löytyy? Oon yrittänyt selailla muita lehtiä, en ole löytänyt mieleistä.

Lisäksi: miksi, oi miksi sisustuslehtiinkin käytetyn paperin on täällä oltava niin pahuksen ohutta ja halpaa? En koskaan kiinnittänyt Suomessa asiaan huomiota, mutta ero on valtava. Täkäläisellä lerppupaperilla mitkään kuvat eivät oikein ole edukseen ja lukufiilis on ihan eri, puhisee snobi  kuluttaja. Halpojahan nuo julkaisut ovat kotimaisiin hintoihin verrattuna, sitä ei käy kiistäminen, ehkä ero selittyy osaksi sillä. 

Raahauduttuani eilen lääkäriin ja sen myötä vastaanoton vieressä olevaan kauppaan vannoin, etten poistu ilman naistenlehteä. Tällä rintamalla en ole uskaltautunut juuri edes testailemaan, vaan olen keskittynyt Kodin Kuvalehtiin, Oliviaan ja kavereihin aina ollessani Suomessa. Eilen sitten pikaisen pähkäilyn jälkeen noukin mukaani yhden lehden (Brigitte), jonka kansi vaikutti ihan ookoolta. Väärin! Harkitsin jo kirjoittavani toimitukseen sähköpostia ja kysyväni, pitävätkö he lukijoitaan kenties täysin ääliöinä vai mikä on syy tekstin ala-arvoiseen laatuun, mutta totesin sitten kuitenkin, etten vain kuulu kohderyhmään. 

Kysymys kuuluukin, mitä täällä voi ostaa vai voiko mitään? Lukeeko siellä kukaan asiasta jotain tietävä? München? Frankfurt? Pelkään homehtuvani sohvalla vielä seuraavankin viikon vailla lukemista! Help!

Parasta Suomen tukikohtani sijainnissa on se, että sieltä pääsee kohtuullisen nopeasti iskän Volvolla käymään Lapuan Kankureilla. Tämä on onnellista, koska rrrrakastan kyseistä firmaa. Voisin ostaa Lapuan tehtaanmyymälästä joka visiitillä jotakuinkin kaiken, enkä ole tähän mennessä onnistunutkaan lähtemään tyhjin käsin. Noiden tyyppien pellavafroteepyyhkeet on vähätellen ja lievennetysti sanottuna maailman parhaita, eikä normaalit pyyhkeet tunnu niiden jälkeen enää miltään. Villahuovissa on ihan eri tuntu - ja lämpö! - kuin joskus vuosia sitten Ikeasta noin puolella eurolla ostetussa rievussa. Keittiöpyyhkeistä en edes lähde puhumaan, totean vaan että on harmillista, että meillä on niitä jo riittävästi. Voisin hehkuttaa myös jotakuinkin jokaista muuta tuotekategoriaa. Odotan sitä oletettavasti hyvinkin kaukaista päivää, kun meillä on vihdoin sauna: ette ikinä arvaa minkä firman pelit ja vehkeet sinne tulee!

Erityisen kiitoksen ansaitsee Kankureiden visuaalinen kokonaisilme. Itse tuotteet miellyttävät allekirjoittanutta erinomaisen paljon, mutta lisäksi mainoskuvat, esillepano liikkeissä ja messuilla, kuvasto ja sen pienet tarinat ovat kerrassaan ihania. Tuovat palan kotimaata myös tänne, ja se jos mikä on aina tervetullutta.

Etsittyäni mieleistä kylpytakkia turhaan viimeiset kaksi vuotta päätin tänä vuonna olevani niin hyvä tyyppi, että ansaitsen alakuvassa olevan (ehkä, tai ainakin jonkun kovasti samannäköisen) pellavafroteisen ihanuuden. Kyllä jokaiseen vakavastiotettavaan syntymäpäivään kuuluu ainakin yksi itselle ostettu lahja, sanon minä. Takki on kyllä ollut jokaisen siihen sijoitetun euron arvoinen! Karheahkon froteen tunne iholla on ihana, ja muistan edellleen ihastella takkia suureen ääneen myös toiselle osapuolelle joka kerta sen ollessa käytössä. Jos tuote aiheuttaa moista iloa, on se hintansa väärti, on linjaukseni.

Toin Suomesta mukanani pari juttua, jotka ovat sittemmin parantaneet elämänlaatuamme pienin, mutta huomattavin askelin. Ensimmäisenä eteeni sattuivat Turun jossain ekohippikaupassa vieraillessamme Kiertin bambuiset tiskirätit. Aika nopeasti haisemaan alkavien Viledojen pois heittely on vaivannut mieltäni jo kauan, ja kokeilin jo myös mukamas ainakin kymmenen pesukertaa kestäviä versioita. No eivät kestäneet. Nämä ihastuttavat ketut ja sipulit sen sijaan voi pestä ties miten monta kertaa, ja niiden huhutaan jopa paranevan pesukoneessa! Bambu on materiaalinia tosi kivan tuntuinen ja oikein hyvin rättikäyttöön soveltuva. Rätit myös siis poistavat lian ja murut sen sijaan, että siirtelisivät niitä pyyhittävällä pinnalla paikasta toiseen. Näitä hankin lisää ensi reissulla.

Toinen löydökseni, josta on kiittäminen vinkin antanutta tamperelaista majoittajaamme, on säästänyt jo ainakin pari kiloa meidän molempien hermoja. Taustatarinana kerrottakoon, että toinen puolisko luottaa mustiin sukkiin. Niitä löytyy arviolta miljoona paria, kaikki näennäisesti samanlaisia. Näennäisesti siksi, että ne on ostettu vähän eri aikoihin, ja käyttöhistoriansa varrella osa on muuttunut hiukan sinertäviksi, osa harmaiksi, osa venyneet, osa ei... Näin ollen joka pesukerran jälkeen makkarissa uiskentelee päiviä (tai viikkoja) sukkavuori, koska ketään ei kiinnosta leikkiä "etsi sukalle pari" -leikkiä. No tämä kaikki voidaan nyt unohtaa! Tästä on kiittäminen Supi-sukkapidikkeitä (voi ei, nyt viimeistään alan kuulostaa Ostos-TV:ltä), joita suositteleva taho oli löytänyt Prismasta ja allekirjoittanut Citymarketista. Noilla sukat yhteen ennen pesua, ja kaikki mahdolliset ongelmat ovat kadonneet. Ah! Ei enää sukkavuoria eikä arvioidusti tunteja kestävää ripustusta! Näitäkin on saatava vielä yksi paketillinen lisää. 

Meidän valokuvaajat kävivät pari viikkoa sitten kylässä, kuten hiukan aiemmin kerroin. En malttais millään odottaa kuvien saapumista! Alkuun jännitettiin aika paljon sitä, miten poseeraaminen onnistuu. Normaalisti allekirjoittanut muuttuu lähinnä äärimmäisen luonnolliseksi suolapatsaaksi kameran nähdessään, eikä kanssa-asukkaan tilanne ole juuri sen parempi. Jotenkin nyt oli kuitenkin yllättävän helppoa olla kameran edessä (sanoo hän ainakin niin kauan, kun ei ole vielä nähnyt kuvia). Ehkä asiaa helpotti se, että sekä Johanna että Jouni kuvasivat paljon koko täälläolonsa ajan, ja kameroiden läsnäoloon ehti siis tottua jo ennen sunnuntaille ajoittunutta kuvaussessiota. Kuvia otettiin sekä meidän lähikaduilla että ihan täällä kotona samalla, kun kokkailtiin seurueelle lasagnea lounaaksi. Etenkin kotona otettuja kuvia odotamme jännityksellä, niissä kun ei poseerattu pätkääkään vaan keskityttiin siihen ruoanlaittoon. Ja silti se tuotos hiukan mustui uunissa, ketale!

Noin niinku muuten ollaan (tai minä olen, puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä) mietitty, mitä niiden bileiden eteen voisi tehdä jo näin hyvissä ajoin, jottei sitten lopussa iskisi stressi. On aika vaikeaa keksiä mitään! Hääyön hotellikin tuli jo päätettyä. Niinpä päädyin eilen ja tänään tekemisenpulassa (oon perinteiden mukaisesti jo kolmantena vuonna peräkkäin syyskuussa kipeä) väkertämään tietokoneella menu- ja vieraskirjalehtisten raakaversioita. En todellakaan ole mikään askarteluihminen, enkä myöskään usko että sillä tavoin säästää pennin hyrrää painatukseen verrattuna, varsinkaan kun mukaan laskee kaikki koeversioiden koeversiot, mielen muutokset ja kilokaupalla ostetut, mutta kuitenkin väärän väriset pahvit ja muut setit. Lisäksi pulssi nousee pelkästä ajatuksesta. Siispä meille on tulossa painatetut kutsut, menut ja kaikki muutkin kirjalliset tuotokset. Skumppaa ja askartelua -ilta kaason kanssa olisi myös haastavahko järjestää pitkähkön välimatkan takia. Ryystetään kuohuvat sitten eri tilanteessa.

Eilen nimittäin. Maanantaina oli vielä vaikka miten lämmintä, mutta sitten viileni ja ilmaan tuli selkeä syksyn tuntu. Enpä muista, onko siirtymä ollut aiempinakin vuosina näin helposti huomattavissa. Loppuviikolle on kyllä luvattu taas hieman lämpimämpää ilmaa, mutta tuskin tuo syksyinen tunne enää mihinkään katoaa. Katsotaan koska lehdet alkaa ruskistua, vielä ovat kovinkin vihreitä.

Parilla työkaverilla oli käsittämätön näkemys siitä, että nyt olisi vielä kesä ja että syksy alkaisi vasta lokakuussa. Kuulin myös huhuja siitä, että syyspäiväntasaus olisi käsitettävä viralliseksi syksynalkamisajaksi. En ehkä ole vielä riittävän keskieurooppalaistunut, kun en vaan kertakaikkiaan osaa lukea edes syyskuun alun päiviä enää kesään. Muussa tapauksessa tämä kuukausi olisi varmaan myös nimetty toisin. Baijerilaiset koululaiset ovat tosin vielä hetken lomalla, joten ehkä siellä on vielä kesä käynnissä. Meillä Hessenissä se loppui jo. Täällä koulujen loma-ajat on aika rankasti porrastettuja, koska koko maan samanaikainen lähtö lomalle ruuhkauttaisi Saksan autobaanojen lisäksi varmaan myös puoli muuta Eurooppaa.

Uunituoreita lapasia on kuin onkin tarvittu jo yhtenä aamuna, ja tänään töistä kotiin polkiessa ikävöin niitä myös. Niin ne ajat muuttuu, enpä olisi pari viikkoa sitten uskonut. Tästä on hyvä poimia lisämotivaatiota seuraaville neuleprojekteille.

Pilviltä saapui taannoin haaste, joten minähän vastaan, kiitokset! Tähän kuului kyllä myös 11 satunnaista faktaa, mutta täällä vallitseva yllätyshelle on pehmentänyt pääni niin, etten keksi yhtäkään. Siirrytään siis suoraan asiaan, eli varsinaisiin kysymyksiin. Aiheena matkustaminen.

1) Jos nyt pääsisit lähtemään äkkilähdöllä lomalle minne vain, välittämättä kustannuksista tai käytännön järjestelyistä, mihin lähtisit?

Vaikea kysymys heti alkuun. En oikeastaan ole mitenkään äärimmäisen innokas matkailija. Yksi matkakohde on kuitenkin "toivottavasti vielä joskus" -listalla, joten valitaan se. Menisin siis Australiaan ja ottaisin kanssa-asukkaan mukaan. Meitä odottelee siellä itse asiassa kolmekin eri tahoa, kaikki Sydneyssä.

2) Mikä maa tai alue ei kiinnosta sinua matkakohteena juurikaan?

Ihan ekana tulee mieleen rantalomakohteet. En tykkää olla auringossa enkä turistirysissä, ja biitsillä makoilu on ehkä tylsintä mitä tiedän.

3) Mikä on lempimatkakohteesi Suomessa?

Tää on helppo. Mökki!

4) Miksi juuri se paikka?

Mökkiin tiivistyy kaikki, mitä lomaltani kaipaan: rauha, luonto ja armas kotimainen järvimaisema. Vietin siellä hyvin suuren osan lapsuuden kesistäni, joten myös kaipuu tuttuihin maisemiin ja perinteisiin on yksi tärkeä syy pyrkiä paikalle joka kesä.

5) Auto, juna, lentokone vai laiva, ja miksi, tai miksi ei?

Lentokone, koska se vie mut nopeasti käymään kotona. Tässä kohtaa unohdan sisäisen vihreäni.

6) Millainen matkasuunnittelija olet? Riittääkö, että on lennot varattu, vai suunnitteletko vähän pidemmälle etukäteen?

No ihan surkea. Lennot ja majoituksen saan just ja just varattua, mutta ihan turha kuvitella, että käyttäisin matkaa edeltävät illat mihinkään suunnitteluun. 

7) Minne, päiväreissua pidemmälle, matkustit viimeksi?

Suomeen kesälomareissulle.

8) Mikä matkassa oli parasta?

Suomi ja kesäloma näin tiivistettynä.

9) Missä matkakohteessa olet toivonut, että voisit jäädä sinne pysyvästi? Miksi?

Toi tunne iskee lähinnä joskus näteissä kaupungeissa, viimeksi ehkä Kööpenhaminassa. Siellä oli niin mukava tunnelma ja puitteet kohdallaan. Ja se ruoka! NAM. Loppujen lopuksi en kyllä koskaan halua jäädä pysyvästi mihinkään, paitsi jompaankumpaan kokemistani asuinmaista.

10) Kerro pahimmasta matkustuskokemuksestasi.

Nyt ei tule mieleen kerrassaan mitään kauhutarinoita. En ole koskaan myöhästynyt lennolta, kaikki alan lakotkin ovat livahtaneet allekirjoittaneen ohi enkä ole myöskään sairastunut matkalla. Pahoittelen tylsää vastausta.

11) Miten lomailet, jos lomaan ei kuulu matkustusta?

Matkustan lomalla käytännössä aina Suomeen. Jos en satu tekemään niin, en myöskään tee yleensä täällä mitään erityistä. Rentoudun kotosalla ja lataan akkuja sekä etsin sisäistä zen-tilaani.

Kuten mainitsin, suuri osa lomasta tuli vietettyä neulomusten parissa erinäisten sohvien, sänkyjen ja kulkuneuvojen nurkissa. Jotain valmistakin sain aikaan, nimittäin lapaset. Tänään on äärimmäisen sopiva päivä aiheesta kirjoittamiseen, täällä on nimittäin noin 25 astetta lämmintä ja taivaalla seilaa pari pilvenhattaraa. Oletan kuitenkin, että näin syyskuun aikana päästään jo joku aamu lapaskeleihin, joten julistan postauksen asiaankuuluvaksi ja ajan hermoon iskeytyväksi. 

Jostain allekirjoittaneelle tuntemattomasta syystä kuvien värit ovat sekä kuvaohjelmassa että Picasassa sata kertaa kirkkaammat ja luonnonmukaisemmat kuin otosten siirryttyä Bloggeriin. En nyt juuri osaa muuttua korjaustoimenpiteeksi, joten uskokaa kun sanon että ovat oikeasti intensiivisemmät ja söpömmät. Nämä tumput olivat eka kosketukseni kuvioneuleeseen (ellei lasketa sukkia, jotka aloitin ennen näitä ja joiden yritelmän purettuani totesin aloittavani treenit hiukan helpommista lapasista), ja varsin hauskaahan tuo neulominen oli. Vähän houkuttais toiset samanlaiset, mutta sinisävyisenä! Katsotaan syntyvätkö joskus. Nyt on kuitenkin vielä eri proggis kesken, siitä enemmän joskus Myöhemmin(tm).