Niin se vain on, että viikon matkailun jälkeen on levättävä rauhassa kotona, matkan laadusta ja rasittavuusasteesta riippumatta. Tämä toimikoon perusteluna päätökselleni jäädä viikonlopuksi pitämään asuntoa pystyssä toisen osapuolen kotiseuduille suuntaamisen sijaan. Aloitin viikonlopun eilen painumalla sänkyyn hiukan yli yhdeksältä. Paljastus: toivon salaa muuttuvani järjestelmälliseksi aamuihmiseksi. Valitettavasti talouden toinen osapuoli kuuluu lähinnä yökyöpeleiden heimoon, joten kompromissien tiellä tässä tasapainoillaan.

Lähikulmille avattiin torstaina pari uutta markettia, jotka käytiin tänään aamupäivällä katsastamassa. Yhdestä löytyi kalatiski! Riemuani ihmetteleville suomalaislukijoille on sanottava, ettette varmaan ole sisäistänyt minkälaisia onnenpekkoja olette valtavien kalavalikoimienne kera. Täällä tuoretta eväkästä on metsästettävä paremman väen ruokakaupoista, joten uusi tiski lähihuudeille on enemmän kuin tervetullut. Ostaa päräytin heti itselleni yhden hengen lauantaiherkun.

Kalan kaverina mutustin vuonankaalia, josta en ollut Suomessa asuessani oikein kuullutkaan. Täällä sitä tulvii ovista ja ikkunoista, mikä on erittäin onnellinen asia. Tuon mainion salaatin jälkeen muut lajikkeet eivät maistu sitten miltään. Kastikkeeksi vaikka hiukan sinappi-öljy-balsamico-seosta ja vähän yrttejä, nam. Jos sattuu hifistelytuulelle, sekaan voi paiskoa karpaloita ja saksanpähkinöitä.

Apropoo salaatit. Tullessani tänne kirosin saksalaiset salaatteineen, jotka mielestäni uivat kastikkeessa eivätkä muistuttaneet tuoretta ja raikasta kasvista sitten pätkääkään. En tiedä onnistunko nykyään välttelemään noita keiton ja salaatin rajamailla uiskentelevia tapauksia vai olenko yksinkertaisesti tottunut kastikkeen läsnäoloon, mutta joka tapauksessa perisuomalainen jäävuorisalaatti-tomaatti-kurkku-seos ilman mitään kastiketta kammoksuttaa. Ei myöskään puhettakaan että ostaisin valmista salaatinkastiketta, kun itse sekoittelemalla saa aikaan paljon maistuvampaa jälkeä. Saksalainen kyllä osaa salaattiasiat, on nykyinen mielipiteeni.


Kävin myös rauhallisen viikonlopun kunniaksi noutamassa naisellisen väristä piristystä. Tulppaanikauden kunniaksi noita mainioita veijareita on näkynyt meillä allekirjoittaneen aloitteesta viime aikoina hyvinkin usein. Niin pitkälle on nyt jopa menty, että saapuessani liesusta kotiin viime sunnuntaina kimppu valkoisia tulppaaneja odotteli maljakossa. Ajatuksen tasolla piirsin samantien ruksin seinään ja raportoin tietty heti kavereille, kanssa-asukas ei ole nimittäin tähän mennessä juuri harrastanut kukkien ostoa. Tänään en hennonnut heittää noita omalla tavallaan esikoisia pois vaikka jo hiukan nuupahtaneita ovatkin, joten laitoin kukkakaupasta hakemani tuoreet kaverit seuraksi vaasiin.

Nyt illan ohjelmassa olisi vielä asunnon pienimuotoinen siivous. Tätä urakkaa varten ja lauantain kunniaksi ostin itselleni väriteeman mukaisesti piccolopullon rosé-kuoharia, koska kyllähän raivaus tuntuu muutaman kuplan jälkeen paljon paremmalta. Täytyy vaan pitää varansa ettei ehdi kasvattaa turhan voimakkaita juuria nojatuoliin ennen aktivoitumista.