Siskon ollessa kylässä tuli käytyä Marburgissa. Kyseessä on Pohjois-Hessenissä sijaitseva nätti noin 80 000 asukkaan yliopistokaupunki. Wikipedia kertoo yliopiston (Philipps-Universität zu Marburg) olevan erityisen tunnettu mm. lääketieteen, kemian ja psykologian koulutusohjelmistaan, eikä yliopiston maine muillakaan aloilla ole lainkaan kummempi.

Vierailun arvoisen Marburgista tekee vanha kaupunki, joka sijaitsee kukkulan päällä. Kapeita kujia ees taas kävellessä ja vanhalle linnalle kiivetessä saa kevyesti kulumaan mukavan päivän. Meillä matkapäiväksi osui ensimmäinen todella kesäinen päivä tänä keväänä ja lämpötila kieppui 25 asteen paikkeilla. Pääsin siis myös ekaa kertaa valittamaan liian kuumista lämpötiloista ;)

Näitä vanhoja, hyvin tyypillisiä ja valitettavasti myös suurelta osin pommituksissa kadonneita taloja kutsutaan Fachwerk-taloiksi.  Meidänkin kulmilla on muutamia, ovat musta aivan ihania! Ainoana "ongelmana" ovat usein rakennusajalle tyypilliset hyvin hyvin pienet ikkunat (tietenkin muitakin ongelmia löytynee, eristyksestä lähtien, mutten ole antanut niiden pilata ihastustani). Meidänkin ensimmäiseksi yhteiseksi kämpäksi tuli melkein asunto punavalkoisessa Fachwerkhausissa, mutta homma kaatui lopulta kiinteistövälittäjän ja vuokranantajan kommunikaatiokatkokseen. Silloin harmitti, enää ei - en usko kaupungissa olevan montaakaan  tätä meidän nykyistä nätimpää kahden hengen asuntoa.

Koska en ole varsinaisesti kunnostautunut mestarivalokuvaajana, etenkään nykyisellä kamerallani ja innostuksellani kuvakulmien etsimiseen, seuraa pari random-otosta. Näiden lisäksi teidän pitää vielä vaan kuvitella kapeita, mäkisiä kujia vanhassa kaupungissa, jossa on taloja vieri vieressä. Katukerroksissa on keskeisimmillä kaduilla kauppoja ja ravintoloita (ja paljon ihania pikkupikkuputiikkeja ja -kahviloita!) ja yläkerroissa normaaleja asuntoja. Vielä kauemmas ylöspäin kiipeämällä pääsee linnalle, jonka vieressä on puisto ja josta on hienot näkymät alas kaupunkiin ja sen läpi kulkevalle joelle.

Luulen että tehdään Marburgiin myös toiste päiväretki, sinne pääsee meiltä autolla reilussa tunnissa. Ens kerralla keskitytään toivottavasti myös ruokapaikan etsinnässä hiukan nyt testattua paremmin: löydettiin ulkoa ihan kivan mutta sisältä ehkä vähemmän houkuttelevan näköinen ja epäilyttävän halpa paikka, jonka tarjonta ei sitten lopulta vakuuttanut ainakaan tätä syöjää pätkääkään. Luulen että eksyttiin kaupungin ainoaan huonoon ravintolaan, niin kivalta kaikki muut näyttivät ohi kävellessä. Kahville päästiin onneksi kuitenkin siskoni maailman tyylikkäimmäksi hehkuttamaan luomukahvilaan, joten ravintopuolikin saatiin lopulta hallintaan.