Hoho kuulkaa! Meikä on saanut tunnustuksen ihan huomaamattaan! Lähes repäisin pelihousuni tän huomatessani (siis positiiviseen sävyyn repäisin, en kuten normaalisti ajatellessani Perussuomalaisten maatalousohjelmaa), koska onhan tämä nyt aikamoista. Kyseessä ei ole nimittäin ihan mikä tahansa läystäke, vaan Stylish Blogger Award! 

Palkinnon lahjoitti Riikka,  jonka blogista en edes tähän asti ollut tietoinen lainkaan, mutta jonka luin samantien läpi ja lisäsin syötteenlukijaani :) Kiitos ja kumarrus! Jos nyt lähdetään siitä, että ansaitsen jonkinlaisia blogger awardeja, jää edelleen hiukan epäselväksi mihin tarkalleen tuo stylish tuossa alussa viittaa. Ehkä käsittämättömän siistiin banneriin tai mahtaviin tauluaskarteluihini? Molemmat tietenkin todennäköisiä vaihtoehtoja!

Nyt pitäis sitten kertoa itestään seitsemän asiaa.

1. Tuli hirveet paineet siitä, millä tän listan voisi aloittaa. Lähden siis pikkukivilinjalle: silmäni ovat eri paria. Vasen ei näe kauas eikä oikea lähelle. Tää on sikäli nerokasta, etten periaatteessa tarvitse silmälaseja jatkuvasti kerta voin katsella maailmaa kohtuullisen toimivalla oikealla silmälläni. Käytännössä pidän kuitenkin laseja lähes aina, tietokonehommissa ja ollessani väsynyt silmät hermostuvat ja ilmoittavat itsestään.

2. Olen vannoutunut suomalaisen (ja muunkinmaalaisen, etenkin skandinaavisen) designin ihailija ja tykkään kovasti sisustuslehdistä. Kummisetä tilasi mulle valmistujaislahjaksi Avotakan, ja tilauksen päätyttyä aion ehdottomasti jatkaa sitä itse. En oo vielä löytänyt samaan yltävää paikallista lehteä.

3. Mahaongelmiini on syynä krooninen paksusuolentulehdus, joka todettiin reilu vuosi sitten. Ihmekös tuo, kun asun Darmstadtissa eli suomennettuna Suolikaupungissa! Oishan tää pitänyt arvata.

4. Olen paikoitellen pienehkö kielipoliisi erikoisalanani yhdyssanavirheet. En väitä itse kirjoittavani täydellistä suomea, mutta uskallan silti olla sitä mieltä, että kansalainen voisi osata kirjoittaa äidinkieltään jotakuinkin oikein. Se ei ole mitään rakettitiedettä vaan ihan helppo asia.

5. Muuten en uskalla useinkaan olla juuri mitään mieltä. Tämä näkyy esimerkiksi joka kerta toistuvana tuskana täytellessäni vaalikoneita: mistä ihmeestä mun pitäis tietää mitä mieltä itse olen erinäisistäkin asioista? Joku tietää aina enemmän kuin mä, siksi on olemassa lopulta aika vähän asioita joista uskaltaisin lähteä huutelemaan.

6.  Oon pitkään ajatellut kirjoittelevani tätä blogia lähinnä siksi, että kotiväki tietäisi miten menee, ja itselleni myös kerta en vaan onnistu päiväkirjan kanssa vaikka miten yrittäisin. Eihän tää tietenkään sama asia ole, mutta jotain kuitenkin. On kuitenkin hauska huomata, että satunnaiset ihmiset lukevat tätä myös ilman sukulaissuhteen aikaansaamaa pakkotilannetta.

7. Muutun helposti stressierkiksi. Oon huomannut että mahani ei pidä tästä lainkaan, eikä liika stressaus itsessään ole myöskään kovinkaan auvoisaa. Tästä johtuen yritän nyt kovasti ottaa rennosti, vaikka homma onkin aika haastavaa. Väitöskirja ei tässä tietenkään ole ehkä sinällään mikään stressittömin vaihtoehto, ainakaan projektin lopussa kun jotain pitäisi myös saada valmiiksi. Oon käynnistänyt stressinlievityskeinojen etsinnät, ehkä ilmoittelen joskus tuloksista tai niiden puutteesta.

----

Taiteen sääntöjen mukaan tää pitäis nyt vielä lykätä eteenpäin sadalle tyypille. Koska en kuitenkaan ehkä lue vaadittua 15 blogia, tai jos luenkin niin en silti kehtoo niille lähetellä mitään, jätän vallankumouksellisesti väliin. Tai enpä jätäkään! Koska Meeri oli niin innoissaan taannoisesta tägäyksestäni, ja ansaitsee ehdottomasti tyylibloggaaja-awardin, ottakoon itselleen ja kertokoon tiukkoja faktoja! Muut neljätoista voivat itse ryhtyä toimiin vapaaehtoisesti.