Postilaatikossa odotteli tänään ihan oikea ystävänpäiväkortti! Olin ihan otettu postista ja liikuttunut tekstistä. Parasta on saada kortti ystävältä, josta ei oo ihan viime aikoina kuullut juurikaan mutta joka kuuluu silti rakkaimpien listalle. Täytyisi itekin taas aktivoitua korttirintamalla, tervehdyksiähän ei voi koskaan lähettää liikaa ja etenkin näinä sähköisen viestinnän aikoina postilaatikossa odottava käsin kirjoitettu yllätys lämmittää mieltä ihan eri tavalla kuin facebook-viestit (jotka toki on nekin kivoja, saa lähetellä).

Suomalainen ystävänpäivä on amerikkalaislähtöistä versiota lähempänä sydäntäni, vaikka kumpaakaan en ole viime vuosina juhlistellut tai paljon noteerannutkaan millään tavalla. Mua jotenkin ärsyttää päivä, johon on jonkun (kaupallisen) tahon päätöksestä kasattu odotus Suuresta Romantiikasta - huomionosoitukset on mulle arvokkaampia jos ne tulevat ihan arkipäivässä, ilman mitään painetta siitä että juuri tänään tarvii ostaa kukkia tai lahja koska on ystävänpäivä tai synttäri tai vuosipäivä. Kivempaa on ehkä kertoa jollekin ystävälle miten kiva on että tyyppi on olemassa. Senkin tietenkin voi tehdä myös jonain muuna vuoden 365 (tai 366) päivästä. Tärkeintä ehkä lienee että muistamisen, olkoon kohteena sitten kaveri tai toinen puolisko, hoitaa koska haluaa eikä koska odotus on että ruusuja ja sydämiä tai tulee kriisi.

Tänä vuonna energiani eivät riittäneet mihinkään kortteihin tai muihinkaan, enkä jaksanut kantaa korttani jatkuvasti kasvavaan ystävänpäivä-statuspäivitysten kekoon. Juon siis iltateeni tänään erikoistilanteisiin varatusta lempparimukistani kaikkien kavereideni kunniaksi. Hyvää ystävänpäivää!