R läksi Berliiniin mittailemaan, joten oon viikon verran reissuleskenä. Tympeetä. Onneksi tässä pienenä lohtuna on neljäsosa eilen askartelemaani porkkanakakkua. Frankfurtin saksalais-suomalainen pariskunta kävi meillä eilen istumassa iltaa, ja tein tapojeni vastaisesti  jälkkäriksi kakun korvapuustien sijaan. Tai oikeammin kaksi: eka meni harjoitusversioksi. Tästä ehkä lisää myöhemmin. 

Vieraiden kutsuminen meille oli ovela jekku: kyläilijöiden pelossa meidän oli vihdoin siivottava. Projektia tuli lykättyä pari viikkoa, eikä hyväksi ideaksi arvelemani imurin jättäminen motivoivasti  käyttöä odotellen lattialle lojumaan aiheuttanut toimenpiteitä suuntaan eikä toiseen. Eilen oli kuitenkin ryhdyttävä tuumasta toimeen ennen ruokailijoiden saapumista, mikä oli melkoisen tervetullutta. Puhtaassa ja siistissä kämpässä on huomattavasti kivempi viettää (ällöharmaata) sunnuntaita. Vielä kun tilaamani kotitonttu tulisi tiskaamaan ne eilisen sotkut, jotka ei mahdu astianpesukoneeseen! Toivottavasti piakkoin, oon nimittäin ajatellut tehdä lisäkaaosta taannoisten lihapiirakoiden kasvisversioiden parissa. Kunhan siis ensin aktivoin itseni ylös tästä nojatuolista ja saan päätettyä mitä niihin tulee sisälle.

Toivotan sinne yhtä leppoisaa sunnuntaita! Tai oikeammin leppoisampaa: naapurin pojalle on ostettu rummut. Onneksi sijaitsevat sentään vaan viereisessä talossa, rappukäytävän takana ja viistosti alaspäin, joten tänne kaikuva häiriö on vielä kohtuullisen pieni. Laitan Egotripin soimaan vähän lujempaa ja tartun hyvin alkutekijöissään olevaan villasukkaan. Kohta ehkä haen vielä lisää sitä kakkua.