Olkkarin maalausprojektin jälkeen yksi seinällä olleista tauluista ei jotenkin enää mahtunut vanhalle paikalleen. Siirsin sen yöpöydälleni, mikä olikin ihan kiva ratkaisu. Meidän makkari on kokonaisuudessaan aika sinisävyinen, ja kyllähän sinne yksi saman sarjan lisäobjekti mahtui.

Jos talouden toinen osapuoli saisi päättää, meillä olisi katosta lattiaan sinistä. Tai ehkä muutama vihreäkin asia saattaisi mahtua sekaan, jos nyt lähdettäisiin keskustelemaan. Sininen on perinteisesti ollut myös allekirjoittaneen lempiväri (se sopii sielunmaisemaani, rauhallinen tyyppi kun olen), mutta rajansa kaikella. Makuuhuoneeseen tuo nukkumattiin perinteisesti yhdistetty väri kuitenkin käy myös niinä hetkinä, kun yliannostus alkaa muuten uhata. Siksi olkkari ja keittiö ovat ennemminkin monivärisiä ja makkari sinertävä. Näin kenenkään ei tarvitse hermostua.

Migreenikausi tuntuu olevan ohi ja olen jälleen työkykyinen. Syykin selvisi, kun kävin näyttäytymässä optikolla. Molempien silmien näkö on muuttunut yhdellä dioptrilla eli erittäin radikaalisti, erittäin lyhyessä ajassa. Eipä ihme, että tietokoneella työskennellessä alkoi rasittaa.

Optikko sanoi, ettei hävitetä vanhoja linssejä (jotka muuten sain viime kesänä...), koska voi hyvinkin olla, että näkö palautuu ennalleen ja niitä voi jälleen tarvita. Näitä saattaa kuulemma sattua raskauden sekä imettämisen aikana. Jännittävää, tai kuten talouden toinen osapuoli totesi: luulin, että kohdussa viihtyvä jälkikasvu vaikuttaisi lähinnä mahan kokoon eikä tulevan äidin silmiin.

En lukeudu niihin, joilla on kaapit pullollaan erinäisiä purkkeja ja puteleita. Toisaalta eipä meillä ole kylpyhuoneessa myöskään kaappeja, joita täyttää, joten avoimet säilytystilat asettavat jo ihan esteettisetkin rajoitukset tavaran määrälle. Olen myös vuosi vuodelta laiskistunut meikkaajana ja hiusten laittajana. Samalla myös kosmetiikan laadussa on tapahtunut muutos: jotakuinkin samoihin aikoihin luomuruokaan panostamisen kanssa siirryin myös hankkimaan yhä enemmän luonnonkosmetiikkaa. Nykyään sitäkin saisi olla mahdollisimman vähän, sillä ihan jo tämän raskaudenkin takia haluan altistua mahdollisimman pienelle kosmetiikkamäärälle.

Unelmani olisi, että purkkeja olisi vain tasan sen verran kuin on tarpeen. Puhdistusaine, kasvovoide ja ehkä eri tuote silmänympäryksille, ne kun ovat aivan mahdottoman kuivat. Vartalolle mieluiten kanssa yksi rasva kerrallaan. Kaikki luonnollisesti näteissä pakkauksissa! Toistaiseksi etenkin kosteuttamiseen tarvittavia tuotteita löytyy kuitenkin jonkin verran tuota enemmän, koska jo ennestäänkin kuivahko ihoni muuttui raskauden myötä välittömästi aivan koppuraksi. Etsin yhä rasvaa, joka kostuttaisi riittävästi mutta imeytyisi salamana. 

Käsien pesuun meillä on käytetty jo tovin palasaippuaa. Pakkausjätteen vähentyminen on mukava motivaatio, ja lisäksi vastaan tulee niin useita ihania yksilöitä, että tämän naisen on usein hillittävä itseään, jotta kauppaankin jäisi jotain. Yksi pala kestää kuitenkin kahden henkilön käytössä kohtuullisen ajan, joten ei ole järkeä varastoida esimerkiksi viittä seuraavaa vuoroaan odottamaan. Käsityömyyjäisissä tarjolla ollutta, ihanan tuoksuista mansikka-banaanisaippuaa en kuitenkaan voinut vastustaa, ja ihastuttavasti pakattu, ystäväni itse tekemä kanelisaippua on joululahja. 

Viime vuonna aikaansaamiset käsityörintamalla olivat tosiaan mitä olivat. Lisäksi lankaa on varastossa aivan liikaa. Joululomalla sain kuin sainkin aikaiseksi yhdet sukat, joten toivo varantojen pienenemisestä elää!

Lankana käytin varastoista löytynyttä Nallea sekä jotain aikoinani ehkä lapasiin ostamaani vaaleanpunaista mysteerilankaa. Näistä tulikin aikamoiset ekan kerran -sukat: neuloin ekaa kertaa 2,5 millin puikoilla todettuani, että koska käsialani on kuitenkin niin löysää, voisin yrittää saada aikaan vähän tiiviimpää jälkeä järjellisellä silmukkamäärällä. Lisäksi kokeilin kärkeen ekaa kertaa sädekavennusta (siitä tuli kiva) ja tein ekaa kertaa kaksinkertaisen sukansuun. Tosi kiva! Homma meni niin, että neuloin ensin neljä kerrosta oikein, sitten yhden nurin ja taas neljä oikein. Seuraavalla kierroksella neuloin aloitussilmukat yhteen puikoilla olleiden kanssa, jolloin reuna kääntyi kaksinkertaiseksi. 

Tykkään kovasti olohuoneen valkoisesta seinästä. Meillä oli suurten ikkunoiden ja kattoikkunan takia jo aina valoisaa, mutta nyt valoa tuli vielä rutkasti lisää. Jopa talouden toinen osapuoli, jota sain sentään ylipuhua maalausoperaatioon noin vuoden, pitää lopputulosta "oikeastaan ihan kivana".

Muutenkin valkoinen viehättää allekirjoittanutta tällä hetkellä kovasti. Yllätyksekseni ihailin jopa uusimmassa Dekossa olleita valkoisia lattioita, vaikken ole aiemmin perustanut sellaisista lainkaan. Täysvalkoisessa asunnossa en tosin tuntisi oloani lainkaan hyväksi. Ilman värejä elämä olisi kovin tylsää. Niitä on myös joululomalta Suomesta tänne matkanneissa räsymatoissa. Me tykätään kovasti.

Meillä on ollut viimeiset nelisen vuotta jo kauan sitten kuopatusta lähiputiikista ostetut, hyvin yksinkertaiset huopatohvelit kotitossuina. Nyt omani sanoivat viimein sopimuksen irti ja kuluivat jalkapohjista puhki, eivätkä nuo miehen tossutkaan enää kovin kivan näköiset ole. Siispä kätevänä emäntänä ostin askartelukaupasta huopaa ja surautin molemmille uudet.

Värejä ei ollut valittavana ihan niin runsaasti kuin olisin toivonut, koska osa huopa-arkeista oli jotenkin vähän lörömpää laatua. Näin jälkeenpäin mietittynä näistä tuli kyllä tosi kivat näin, joten enpä tiedä mitä olisin lähtenyt hirveästi muuttamaankaan. Isäntä sai tohveleihinsa lempivärinsä, ja allekirjoittaneen meneillään oleva mieltymys punaiseen jatkuu.

Tohvelit syntyivät tosi nopeasti ja vaivatta. Leikkelin vanhan hajonneen auki ja sain siten kaavat, eli niitäkään ei tarvinnut itse miettiä. Kärjen käännösten ompelujäljessä saattaa olla hieman parantamisen varaa, mutta toisaalta ketäpä moinen jaksaa näin kotioloissa kiinnostaa. Ei meikäläistä ainakaan. 

Koska en asu Suomessa enkä ole suomalaisen sairasvakuutuksen piirissä, en ole oikeutettu äitiyspakkaukseen. Tämä suretti kovasti heti raskauden alusta asti. Onneksi kuitenkin selvittelin asioita ja löysin Facebookista ryhmän Äitiyspakkaus tarvitsevalle, jossa pakkauksia tuntui olevan aina välillä tarjolla. Sattumalta sainkin samantien varattua meille myyjälleen tarpeettoman pakkauksen, joka saapui tänne välipäivinä.

Olohuoneemme lattia oli muutaman päivän ajan vauvanvaatteiden peitossa, kun yritimme suorittaa jonkinlaista inventaariota. Ummikkona koko homma tuntuu aika hankalalta. Mikä idea näissä 6 cm:n välein menevissä kokomerkinnöissä on, jos välissä on kuitenkin aina myös tasakymmenet? Hitostako sitä voi tietää, montako kappaletta mitäkin vaatetta oikeasti tarvitsee? Mitä jos meille syntyykin turbovauva, joka tarvitsee heti jättikokoiset vermeet? Tai entä jos se tuleekin etuajassa aivan minikokoisena?

Sama pohdinta ulottuu kyllä myös muihin jälkikasvuun liittyviin tavaroihin. Onneksemme asumme kaksiossa, joten jo tilan rajallisuuden vuoksi ei ole kiusausta hankkia kaikkea mahdollista vastaan tulevaa. Saamme myös jonkin verran tavaraa ja vaatteita lainaan kavereilta, mikä on mukavaa. Itsekin on kyllä kiva hankkia asioita, koska ovathan nuo pienten ihmisten jutut parhaimmillaan tosi söpöjä.