Muistan ne lämpimät kesäillat, joina istuimme hämärässä parvekkeella lapsen mentyä nukkumaan. Puhuimme työnhausta, tulevaisuudesta ja vauvasta. Auringon laskettua lämpötila oli vihdoin siedettävä myös viimeisillään raskaana olevalle. Yhtenä lämpimänä kesäyönä lähdimme sairaalaan, ja uusin perheenjäsenemme syntyi. Synnytys oli voimaannuttava ja eheyttäväkin kokemus, joka poisti esikoisen sektiosta jääneen harmin mielestä. Vauvan saapumisesta alkoi ihana kolmen kuukauden mittainen aika perheen kesken, kun olimme kaikki kotona. Leivoin...
