Kollegat ja ystävät lomailevat kukin missä sattuu. Periaatteessa kaikki matkakertomukset kuulostavat tosi kivoilta, ja kuuntelenkin niitä mielelläni. Samalla mietin kuitenkin aina, että on kertakaikkiaan ihan sama missä tyypit ovat olleet: mikään, siis kertakaikkiaan mikään ei voita lomaa mökillä Suomessa.

Ruuhkaisesta Keski-Euroopasta saapuvalle kiireen, töiden ja ihmisvilinän uuvuttamalle kesäloma kotimaassa on ihana hengähdystauko. Helsingissä huomaa vielä olevansa kaupungissa - tekemistä ja nähtävää on, loistavia ravintoloitakin löytyy reippaasti, mutta jatkuvaan taustameluun tottuneet aivot eivät oikein pääse rentoutumaan. 

Matkalla kohti järviä tilanne alkaa muuttua: liikenne on leppoisaa, kukaan ei ohita kahtasataa, joka puolella näkyy metsää ja ihmisillä tuntuu olevan yhä vähemmän kiire. Viimeinen pysähdys ennen päätepistettä: ruokaostokset paikallisessa marketissa. Mukaan litratolkulla mansikoita, joiden makeudelle parhaatkaan saksalaiset eivät pärjää mitenkään, herneistä puhumattakaan. Kalatiskiltäkin löytyy vaikka mitä, eikä unohdeta myöskään uusia perunoita. Ja perillä mökillä, siellä odottaa taivas. Ainoat äänet ovat metsän humina, lokkien kiljunta ja satunnainen järven yli naapurimökeiltä kantautuva hiljainen puhe.