Terveiset vauvakuplasta

toukokuuta 24, 2014

Täällä ollaan pikkuhiljaa totuteltu eloon kotona kolmistaan. Pikku-ukko syntyi suunnitellulla sektiolla, joten allekirjoittaneen toipuessa ja keskittyessä imettämiseen mies on hoitanut melkeinpä kaiken muun. Nyt elämä alkaa taas voittaa ja ulkonakin on jo käyty. 

Kuulimme sektiosta kaksi päivää ennen h-hetkeä. Voin kertoa että oli todella omituista tietää saavansa lapsi kahden päivän päästä tai seuraavana päivänä, saati sitten kävellä sairaalaan rauhallisena lauantaiaamuna kello seitsemän tietäen olevansa menossa synnytykseen. Aluksi harmitti todella paljon, etten saanut synnyttää normaalisti, mutta pääasiahan on että poika saapui maailmaan. 

Päivät vilahtavat ohi ihmeellistä vauhtia ilman, että kumpikaan meistä saa juuri mitään aikaan. Hatunnosto kaikille tuoreille vanhemmille, jotka päivittävät blogiaan harva se päivä! Mulla ei pysy edes päivitysaiheet päässä hetkeä pidempään. Katsotaan miten homma kehittyy, täällä keskitytään lähinnä ihastelemaan uutta perheenjäsentä ja hoidetaan muut jutut vasurilla kun ehditään. 

Saattaisit myös pitää näistä

9 kommenttia

  1. Mä niiiin tunnistan nuo tunteet - sekä suunniteltuun sektioon liittyen että siihen, että mitään ei ehdi tehdä. Muistan ikuisesti sen sateisen taksimatkan Naistenklinikalle yhtenä perjantaiaamuna, joka kaikille muille oli ihan tavallinen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä mietin siinä matkalla sairaalaan että tässä sitä nyt mennään viimeistä kertaa mihinkään kaksihenkisenä perheenä, mutta ei sitä kyllä oikein voinut tajuta. Olin ihmeen rauhallinen ainakin näennäisesti, mikä sitten purkautuikin sektion jälkeen siten, etten meinannut pysyä ekaan tuntiin hereillä lainkaan. Ihan niinku ois pitänyt tehdä fyysisesti jotain muutakin kuin maata paikallaan :)

      Poista
  2. Oi, toivottavasti tulee edes silloin tällöin vasurilla tehtyjä päivityksiä vauva-arjesta ja muustakin. Kiinnostavat kovasti kun meilläkin on sama homma vielä hieman myöhemmin edessä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh, onko tässä nyt onnittelujen paikka? Mahtavaa!

      Kyllä täältä päivityksiä tulee, täytyy varmaan vaan yrittää kirjoittaa aiheita muistiin ennen kuin ne unohtuvat kaikki. Ihan ihme homma kun mikään ei pysy päässä. Ja täytyy katsoa, milloin kykenen taas kirjoittamaan muustakin kuin vauvasta :)

      Poista
    2. Kyllä tässä nyt on kuule onnittelujen paikka :D Tämä nyt tämmösenä sneak peek'inä ihan just for you, mutta eiköhän tästä tuonne omalle tontillekin kohta ala juttua tulemaan :)

      Poista
  3. Siitä kuplasta kannattaa nauttia nyt, kun se on mahdollista - blogiahan ehtii päivittää aina kun siltä tuntuu ja ahkerammin taas sitten joskus. Kiva aina lukea teidän kuulumisianne, mutta eihän tästä kuitenkaan stressiä kannata ottaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä toki stressaakaan, mielelläni tänne kirjoittele kun siihen on aikaa. Ollaan yritetty unohtaa kaikki pään sisäiset vaatimukset ja keskittyä olennaiseen eli vauvan tuijotteluun (ja päiväuniin!). Hyvin on mennyt toistaiseksi :)

      Poista
  4. Kiva kuulla sinusta! Ja hei älä sitä sektiota harmittele (tai siis ymmärrän toki, että aina sitä miettii toista vaihtoehtoa, varsinkin jos toipuminen kestää pitkään).. Näiden kahden kivunlievityksettömän rytinäsynnytyksen jälkeen pelkään mahdollista kolmatta niin paljon, että joko anelen sektiota tai pyydän heti ovella kaikki mahdolliset kipulääkkeet. Toki olen iloinnut siitä, että olen ollut heti virkeä ja toimintakuntoinen, mutta näin synnyttäneenä on vaikea ymmärtää, miksi joku haluaisi synnyttää alakautta! :) molemmissa on puolensa ja tosiaan ehkä olisi omalla tavallaan mukava kokea molemmat synnytyksen ihmeet! Pääasia on kuitenkin se, että vauvalla on kaikki hyvin. Hienoa, että miehesi pystyy olemaan kotona, sinä saat kaikella oikeutuksella vain maata ja välillä nostaa paitaa! Voi että, siinä imetyksessäkin oli ekalla kerralla niin paljon murheenkryyniä.. tsemppiä ja kaikkea hyvää, toivottavasti kuullaan välillä joitain hormonihuuruisia höpinöitä!!

    VastaaPoista
  5. Kätilöt täällä aina sanovat, ettei sektio oo kuulkaa lainkaan sama ties minkä kannalta kuin normaali synnytys, ja jotenkin siinä alkujärkytyksessä harmittelin jotain merkillistä että äitiydestä jää nyt muka jotain puuttumaan. Onneksi tulin järkiini jo ennen koko sektiota :)

    VastaaPoista