Arki kuin lomaa
toukokuuta 29, 2014
Uusi arki on lähtenyt soljumaan omalla painollaan. Olemme molemmat kotona ensimmäiset kolme kuukautta, mikä helpottaa uuteen totuttelemista huomattavasti. Näin kesällä on myös aika ihanaa olla kolmistaan kotona: uskaltauduttuamme ekaa kertaa ulos koko konkkaronkka istuimme eräänä hellepäivänä varjoisalla puiston penkillä vauvan nukkuessa tyytyväisenä vaunuissaan ja mietimme, että täähän on ihan kuin olisi lomalla.
Pikku-ukko on hyvin rauhallinen tapaus eikä mysteeri-itkuja ole kuultu lainkaan. Silti katkonaiset yöunet vaativat veronsa. Päätimmekin heti alkuun, että nukkuminen on tässä taloudessa tärkeysjärjestyksen kärjessä. Aikaisten aamujen ihanuudesta viis, nukumme kaikki tyytyväisinä puolillepäivin mustien silmänalusten minimoimiseksi. Olen myös nukkunut päiväunet lähes päivittäin. Niiden tarpeellisuuden huomaa tunnelman alkaessa laskea lehmän häntää muistuttavalla tavalla.
Aluksi itketti päivittäin, yleensä iltaisin. Useimmiten oli vaikeaa nimetä tiettyä syytä, joskus taas mielen valtasi epämääräinen "elämäni on ohi" -tunne. Vertaistukeni kertoi, etten ole ainoa, ja kyllähän synnytyksen jälkeinen alamaissa möyriminen on ihan yleisessä tiedossa. Päivä päivältä mieli on kuitenkin parantunut, ja nyt tilanne on jo jokseenkin normalisoitunut. Meille paras resepti on laskea rima maan tasoon, nukkua paljon, halia usein ja silitellä pikkuista. Niin ja ostaa salamia, jos siihen iskee himo.
9 kommenttia
Minun tätini, neuvolantäti, sanoi aikanaan, että vauvan kanssa pitää "pesäillä" eikä yrittää yhtään ylimääräistä kyläilyä tai ulkoilua ennen kuin sekä vauva että äiti ovat voimaantuneet.
VastaaPoistaUlkoilu on kyllä pelkästään edistänyt tämän äidin voimaantumista - hulluksihan sitä tulisi jos viikon sairaalassaolon jälkeen olisi istunut vielä kaksi viikkoa neljän seinän sisällä. Raitis ilma selventää päätä huomattavasti :)
PoistaIhanasti kirjoitettu, tekstistä tavoittaa samaa kokematonkin vastasyntyneen kanssa olemisesta. Ja ihan parhaaltav kuulostaa perheenne reseptit hyvinvointiin. :) Kuinka mahtavaa että saatte molemmat olla kotona pitkään!
VastaaPoistaKieltämättä ollaan kyllä hyvin kiitollisia Saksalle siitä, että tämä kotonaolo onnistuu jopa ilman suuria taloudellisia menetyksiä. Kahdestaan kaikki on sekä helpompaa että kivempaa :)
PoistaHyvä kuulla tälläistä "real life" tarinaa, ja että teillä menee hyvin!
VastaaPoistaJoo, en viitsi väittää että alku olisi pelkkää ruusunpunaisessa pilvessä liitelyä. Hyvin meillä kuitenkin menee ja kaikki perheenjäsenet ovat hyvillä mielin :)
PoistaMulla baby blues kesti kolmisen viikkoa, juuri sellainen selittämätön alakulo ja ahdistus. Älä siis huoli, menee varmasti omalla painollaan ohi (tai taitaa olla jo menossa).
VastaaPoistaJoo, pahin on jo selvästi ohi ja fiilikset on yleisesti ottaen hyvät - paitsi kun alkaa väsyttää liikaa. Siihen onneksi on lääke tossa makkarin puolella :)
PoistaJuu sitä voi oma mieli olla kummallinen tuossa vaiheessa.. Mutta olette löytäneet olennaisen, ja haliminen tosiaan on tärkeintä.. :) ekan kanssa oli samanlaisia tuntemuksia, enkä tosiaan rakastunut vauvaan heti enkä leijunut missään vaaleanpunaisessa onnen hattarassa. Tämän toisen kanssa taas mieli on ollut ihan tasainen, ja olen iloinnut alusta asti! Hyvä, että näin nämä molemmat puolet.. Ja hyvänen aika, jos olisin yhtään enempää pesinyt ensimmäisen kanssa, olisin varmaan oikeasti seonnut.. Tekee niin hyvää käydä ulkona, nähdä ihmisiä ja huomata että elämä liikkuu omia uomiaan, vaikka meidän elämämme on muuttunut! Ihanaa kesää teidän perheelle, elätte ainutlaatuista aikaa esikoislapsen kanssa kun saatte vielä molemmat olla kotona! :)
VastaaPoista