Vaikeuksien kautta "voittoon"
marraskuuta 11, 2013
Kuvassa on kori, jonka aloitin laskujeni mukaan kuusi (6) kertaa ja sain valmiiksikin kahdesti. Tämä taitaa olla ensimmäinen kerta, kun olen virkannut mitään muuta kuin ketjusilmukoita (en yhtään muista, että meillä olisi koulussa virkattu mitään. Olenko ollut heitteille jätetty lapsi?), joten ensimmäiset aloitukset menevät ehkä sen piikkiin. Rehellisesti sanottuna suurin ongelma oli kyllä nimeltään En jaksa keskittyä ohjeeseen sen vertaa, että lukisin sitä oikein. Kerran sain jo aikaan jotain, joka näytti ylösalaisin käännetyltä sieneltä. Tähän uusimpaan versioon liittyen odotukset olivat suuret, koska nyt oli ohjettakin tulkittu sataprosenttisen oikein ja lisäksi mikä nyt voisi mennä enää pieleen? Kirosinkin suureen ääneen huomatessani, että korin ollessa tyhjä tai vain osittain täynnä - tai mikä pahinta, reuna käännettynä - vanha tuttu ydinpommisieni eli saksaksi koko kyhäelmälle hellittelevästi lempinimeksi antamani Atompilz oli tehnyt paluun. Seitsemäs aloituskerta ei enää inspiroinut, joten tungin tekeleen täyteen villasukkia. Pysyypähän ruodussa.
Kori majoittui kenkähyllymme päälle, jonne se sopii kyllä värinsä puolesta mainiosti. Kesäisestä Kööpenhaminasta mukaan tarttui ihania värillisiä laattoja, jotka ovat toimineet milloin koristeena, milloin lasinalusina. Keraaminen purkki on samalta reissulta ja kätkee sisäänsä talouden irtonapit. Pienellä Marimekon lautasella oli häissämme tärkeä tehtävä sormusten alustana vihkimisessä, ja se sai nyt jatkaa samansuuntaisissa tehtävissä toimien rinkuloiden kotipesänä silloin, kun eivät ole sormissa. Mikä siis tapahtuu aina ollessamme kotona. Emme kummatkaan kuulu lainkaan siihen kastiin, joka pitää sormuksia yöt ja päivät. Voi sitten ainakin römytä rauhassa ilman möhnäisiä lisäosia nimettömässä.
4 kommenttia
Hei!
VastaaPoistaOlen jo pidempään seurannut blogiasi (varmaan vuoden verran) ja ottanut aina silloin tällöin vinkeistä vaarin :) Tänään ilahduin, kun luin postauksestasi, ettei teilläkään sormuksia pidetä sormessa kotona ollessa. Ei nimittäin meilläkään. En kylläkään pidä sormuksia töissä ollessanikaan, koska työ vaatii sitä, joten oikeastaan pidän sormuksia sitten kaikkialla muualla.
Itsestäni sen verran, että asumme myöskin Saksassa, Saksan "Rovaniemellä", kuten mieheni sanoo (Saarbrücken). Olemme näillä näkymin kylläkin palaamassa Suomeen jotakuinkin 1.7. ensi vuonna.
Kiitos kivasta blogista ja hyvää viikon alkua!
Terveisin,
Jelena
Heippa! Onhan näitä sormusongelmaisia siis muitakin :) Tosin mutu-tuntumalla sanoisin, että Saksassa koko sormuksen käyttö on vähän miten sattuu Suomen "otin viimeksi pois kaksikymmentä vuotta sitten, nyt ei edes lähde enää" -menon suhteen. Pari kaveria ei pidä omaa rinkulaansa käytännössä koskaan, ja anoppikin lopetti omansa käytön jo vuosikymmeniä sitten.
PoistaOoh, paluumuutto Helsinkiin (kävin tsekkaamassa blogin)! Oon kade, enkä edes kovin minimaalisesti ;) Jännä kyllä en sinänsä kaipaa aktiivisesti Suomeen, mutta Helsinkiin kylläkin. Onneksi sinne pääsee aina lomilla :)
Vihkisormuksen pito oikeassa kädessä saksalaiseen tapaan on hiukan hankalaa, töitä tehdessä vaarallistakin. Se saattaa takertua johonkin työkaluun, koneeseen tms.kiinni ja vioittaa sormen. Minä sain ihottuman. En koskaan kiinnitä huomiota siihen, onko jollakin miehellä tai naisella kihla- tai vihkisormus.
VastaaPoistaOn muuten helpompiakin virkkauksia kuin tuo pyöreä korinpohja. Olen liian kärsimätön lukemaan sana sanalta ja rivi riviltä ohjeita. Niissä on erilaisille silmukoille niitä hönttejä merkkejä. Joskus ohjeissa on virheitäkin ja sitten vasta suututtaakin, kun ei sitä huomaa ajoissa. Helpompi on katsoa kuvasta tai mallikappaleesta, miten se menee. Katselin juuri Drops designin sivuilta jotakin pientä jouluista virkattavaa että ehtii myös valmiiksi.
Mä pidän sormustani vasemmassa kädessä. Totesin olevani suomalainen ja tekeväni asian niin kuin olen siihen tottunut. Näin toimistotyössä on kyllä aika samantekevää onko jotain sormuksia vai ei, mutta tietenkään kaikissa töissä homma ei tosiaan ole niin. Ja meilläkin labrassa suojakäsineiden kanssa suuret timanttimollukat olisivat hankalia. Niin kyllä sitten sormuskädestä riippumatta.
PoistaToi sormuksen pito on kyllä oikeasti sidonnaista maahan. Täällä ihmisillä saattaa olla oikeassakin kädessä ihan mitä sattuu sormuksia, vaikka vihkisormus tosiaan tulee perinteisesti sinne puolelle. Mies ei myöskään tiennyt ensin lainkaan, mihin käteen vihkisormus edes tulee. Suomessa taas tuntuu että jokainen tietää, että vasemman nimettömän tsekkaamalla voi päätellä paljon ;)