Asiaa pyörätelineistä eli satunnaisia ajatuksia designista
heinäkuuta 11, 2011
Jotenkin on vaikea keksiä, mitä tänne kirjoittelisin. Uusia havaintoja Saksasta ja saksalaisista ei tule tehtyä jatkuvasti, ja arkielo koostuu 1) töistä sekä 2) nukkumisesta plus välillä 3) jumpasta sekä lähes joka ilta 4) kokkaamisesta. Ehkä tää tästä kuitenkin pienemmällä tai suuremmalla päivittelytahdilla vielä iloksi muuttuu. Tänään näpyttelen muutaman rivin mieltäni viime aikoina vaivanneesta asiasta eli hyvästä designista.
Kaikkihan alkoi meidän pyörätelineistä. Pihallamme niitä on kaksi, molemmat oikein kivannäköisiä polkupyöränmuotoisia kavereita. Eivät ole ihan yksi yhteen identtisiä alla olevan kuvan yksilöiden kanssa, mutta tyyli on sama. Harmonista yhteiseloani näiden esteettistä silmää kieltämättä hivelevien telineiden kanssa häiritsee se fakta, ettei niiden päällä ole minkäänlaista kattoa. Tämä on ihan pirun ärsyttävää, koska pyörät kastuvat sateella (ta-daa), mikä tarkoittaa että meidän molempien hajalla olevat satulat imevät itseensä vettä kuin sienet. Polkija saa siis palkaksi märän hanurin. Lisäksi pyörälle ei liene yleisesti hyväksi seistä jatkuvasti sateessa. Pihamme omana bonuksena naapureilla on valtava kirsikkapuu, jonka oksista noin puolet yltää meidän puolelle, pyörätelineiden päälle. Siinä sitten naurattaa putsata pyörää taivaalta pudonneiden ylikypsien kirsikoiden mehusta. Vielä enemmän naurattaa, jos joku kohta jäi putsaamatta ja tämän huomaa töissä ihmetellessään, miksi housut on täynnä punaisia tahroja.
 |
| Adfc Rodgau |
Todettiin lähes heti alussa, että tähän ei lähdetä ja heitettiin pyörien päälle pressu. Tämä on toki äärimmäisen kätevää, koska pyörätelinettä ei lainkaan näy pressun alta, sen kanssa pelleileminen on ilahduttavaa puuhaa ja itsensä sotkeminen kirsikoihin pressua taitellessa on hyvin todennäköistä. Talomme alakerrassa asuva talon omistajan arkkitehtitytär oli viritelmästä harmissaan, kun nyt kaunista telinettä ei voi lainkaan katsella. Ilmoitin että tilanteeseen on tuskin tulossa muutosta, koska meidän mielestä pyörät on voitava suojata sateelta ja hanurimme kirsikoilta.
Sain kuulla että kattoasiaa oli pohdittu yhdessä pihan suunnitelleen arkkitehdin (mitä lienevätkään, piha-arkkitehtejä) kanssa, ja lopputulema oli että katto on parasta jättää pois, koska muuten telineitä ei voi katsella parvekkeilta (en nyt lähde sanomaan mitä mieltä olen tästä). Sain kuulla myös ehdotuksen, että voisin toki kantaa pyöräni joka kerta käytön jälkeen kellariin.
Näin päästäänkin pitkästä alkutarinasta etenemään itse aiheeseen. Maailmassa on olemassa aivan liian paljon arkkitehtejä ja muita henkilöitä, jotka suunnittelevat hienoja asioita, jotka saavat ihmisen repimään hiuksiaan käyttötilanteessa. Kauniin mutta epäkäytännöllisen esineen / ratkaisun käyttöarvo lähenee nollaa. Kaunis keittiö, johon ei mahdu/pysty kokkaamaan? Pähee tuoli, jossa ei voi istua varttia kauempaa? Toimistorakennus korkeussäädettävillä pöydillä, joita ei arkkitehdin mukaan saa säätää, koska epätasaisilla korkeuksilla sijaitsevat pöytätilat rikkovat toimistojen arkkitehtuuria (kyllä, oikeasti)? Voisin jatkaa listaa ehkä loputtomiin.
Väitän röyhkeästi, että pelkän päheen näköisen asian aikaansaaminen ei tee suunnittelijastaan neroa. Hyvä design on ennen kaikkea funktionaalista. Haluan kotiini kauniita ja toimivia esineitä. Surettaa myös manata arkkitehtien mainio ammattikunta säännöllisin väliajoin vaihteleviin syvyyksiin siksi, että jotkut geniukset ovat käsittäneet koko homman pointin väärin. Täten vannon, että ainakin tehdessäni itse ostopäätöksiä keskityn ja valitsen asiat siten, että niitä voi käyttää ilolla vuosia ja taas vuosia ilman hermoriekaleiden säännöllistä keräilyä.
Sain kuulla että kattoasiaa oli pohdittu yhdessä pihan suunnitelleen arkkitehdin (mitä lienevätkään, piha-arkkitehtejä) kanssa, ja lopputulema oli että katto on parasta jättää pois, koska muuten telineitä ei voi katsella parvekkeilta (en nyt lähde sanomaan mitä mieltä olen tästä). Sain kuulla myös ehdotuksen, että voisin toki kantaa pyöräni joka kerta käytön jälkeen kellariin.
Näin päästäänkin pitkästä alkutarinasta etenemään itse aiheeseen. Maailmassa on olemassa aivan liian paljon arkkitehtejä ja muita henkilöitä, jotka suunnittelevat hienoja asioita, jotka saavat ihmisen repimään hiuksiaan käyttötilanteessa. Kauniin mutta epäkäytännöllisen esineen / ratkaisun käyttöarvo lähenee nollaa. Kaunis keittiö, johon ei mahdu/pysty kokkaamaan? Pähee tuoli, jossa ei voi istua varttia kauempaa? Toimistorakennus korkeussäädettävillä pöydillä, joita ei arkkitehdin mukaan saa säätää, koska epätasaisilla korkeuksilla sijaitsevat pöytätilat rikkovat toimistojen arkkitehtuuria (kyllä, oikeasti)? Voisin jatkaa listaa ehkä loputtomiin.
Väitän röyhkeästi, että pelkän päheen näköisen asian aikaansaaminen ei tee suunnittelijastaan neroa. Hyvä design on ennen kaikkea funktionaalista. Haluan kotiini kauniita ja toimivia esineitä. Surettaa myös manata arkkitehtien mainio ammattikunta säännöllisin väliajoin vaihteleviin syvyyksiin siksi, että jotkut geniukset ovat käsittäneet koko homman pointin väärin. Täten vannon, että ainakin tehdessäni itse ostopäätöksiä keskityn ja valitsen asiat siten, että niitä voi käyttää ilolla vuosia ja taas vuosia ilman hermoriekaleiden säännöllistä keräilyä.
7 kommenttia
Hihittelin kirsikka hanurissa -jutuille. Höhöö. Mut joo, hyvä pointti tässä kirjoituksessa kyllä. Se on ihan parasta kun tulee vastaan designia joka on sekä kaunista että kätevää, vieläpä jos kätevyys on saavutettu jollain erityisen oivaltavalla tavalla, esim. käyttämällä materiaalia jota on tavattu näkemään jossain aivan muualla. Näihin mainitsemiisi toisenlaiseen tapauksiin en niin ookaan törmännyt, mutta ehkä harvemmin tajuaa asioiden epätoiminnallisuuden ennen kuin niitä oikeasti käyttää.
VastaaPoistaSatuloiden kanssa helpointa lienee ensihätään hankkia sellainen uimalakkia muistuttava satulasuojus.
VastaaPoistaJoo semmonen on, mutta se ei poista kirsikkaongelmaa eli sitä, että ne pahuudet eivät putoile pelkästään satulaan vaan myös rungon päälle, minkä seurauksena housut punertuvat enikeis. Myöskään pyörän kastumista ja sen aiheuttamia pahuuksia ei estetä. Siispä käytän kotona pressua ja satulasuojusta sit ollessani mestoilla sateessa.
VastaaPoistaNiinno, mun ei varmaan kannata tosta saksalaisesta "arki"designista enää alottaa, vaikka se mua aina jaksaakiin rumuudellaan ihmetyttää (eli unohdan nojatuolin, jota tarvittais, oston Saksasta). Koska vaikka niissä rumiluksis olis kuinka mukava istua (en kyllä väitä, että olisin viittinyt mennä testaan - se Spilger Obernburgis, tiät varmaan, on kyllä pari kertaa houkuttanut), niin pitää niitten nyt katsetttakin kestää! Eli tämän funktionaalisuuden kolikon kääntöpuolesta muistuttaisin, näin niinku nojatuolin metsästykseen hermostuneena ;)
VastaaPoistaJoo tää on sitten ihan oman kiroilunsa aihe. Oon ollut siinä harhaluulossa, että oon osunut vaan sattumalta rumia huonekaluja tarjoaviin kauppoihin, ja ne Saksan Iskut ja Askot oottelis vielä jossain. No ei vissiin oottele. Toisaalta sisustuslehdissä näkyy täälläkin välillä ihan siedettäviä huonekaluja. Niiden kääntöpuolena lienee sit överiksi menevä hinta, ja valitettavan usein myös se, että ne on kuvattu tanskalaisissa kodeissa... Oon vaan alistumassa siihen, että kelpuutettavaa ulkonäköä saadakseen on maksettava euro jos toinenkin tai roudattava Suomesta.
VastaaPoistaRoudauksesta puheenollen jännittää nyt jo, miten tuoli saapuu perille!
Täten vannon, että tavarahankinnoissani keskityn etukädessä niiden toiminnallisuuteen, ja siihen ettei tuote ole susiruma. Kaikki kauneus ja disaini tulee omalla listallani vasta.. öö... kolmoisena.
VastaaPoistaMutta olenkin kummallinen.
Mun listalla kauneus ja design on hyvin kärjessä, siis jotakuinkin jaetulla ykkössijalla. Pointti olikin se, että maailmassa on hyvin paljon tosi kauniita tuotteita, jotka myös toimii. Siis keskityn ite niihin. Ja tässä pyöräteline-esimerkissä ois voinut vaan väsätä läpinäkyvän katon, siitähän ne telineet ois näkyneet partseille jos se nyt asetetaan ykköskriteeriksi.
VastaaPoistaAjatukseni siis oli, että designilla on mun mielestä arvoa vasta, kun sekä ulkonäkö että jonkinlainen toiminnallisuus täyttyy. On tietty olemassa ihmisiä, joita kirsikat housuissa tai pyörän roudaaminen 180 asteen kulmia sisältäviä jyrkkiä portaita ylös ja alas ei haittaa, tai jotka huolimatta pituudestaan eivät halua säätää toimistopöytää jos arkkitehtuurin yhtenäisyys siitä kärsii, mutta ite nautin mieluiten kauniista designista, joka myös tekee elämästäni mukavampaa - tai ei ainakaan vaikeuta sitä entisestään. Eniten arvostamani suunnittelijat ja arkkitehdit on myös niitä, jotka ovat onnistuneet luomaan kestäviä, kauniita ja mukavia/käytännöllisä ratkaisuja. Niitä muita en sitten pidä ihan yhtä korkeassa arvossa.