Sanovat, että Rio de Janeiro on Sokeritopan huipulta katsottuna maailman kaunein kaupunki. Kovin paljon tässä ei voida liioitella, niin käsittämättömät maisemat tuolta avautuvat. Allekirjoittaneen kuvaus- ja kuvankäsittelytaidot sekä kalusto eivät riitä lähellekään koko upeuden tallentamiseen. Rio on kaupunkina oikeastaan ihan käsittämätön, se on noussut keskelle kukkuloita. Luonto tuntuu olevan läsnä joka paikassa ja on kyllä vaikeaa keksiä maisemaltaan kauniimpaa ja ainutlaatuisempaa paikkaa. 

Sokeritoppavuoren eli Pão de Açúcarin huipulle pääsee köysirataa pitkin. Ainakin näin pääturismikauden ulkopuolella keskellä viikkoa paikalle pääsi hyvinkin mukavasti ilman suurempia jonoja. Brasilialaisen ystävämme mukaan viikonloppuisin tilanne voi tosin olla varsin erilainen. Köysiratavaunut nousevat ensin viereisen Morro da Urcan huipulle, josta pääsee sitten varsinaiselle Sokeritopalle. Morro da Urcan huipulla oleva väliasema on reilun kokoinen ja sieltä löytyy ravintola, muutama kauppa ja paljon tilaa kävellä ympäriinsä ja ihailla tajunnan räjäyttäviä maisemia. Rion toinen maamerkki eli kaupungin ylle kätensä levittävä Kristus-patsas Christo Rendentor näkyy molemmilta vuorilta selvästi, ellei ole pilvien peitossa. 

Morro da Urcalla on mahdollista patikoida, mutta me jätimme rattaidemme kanssa homman välistä. Vuorella elelee pieniä apinoita, joiden touhuja ihastelimme pitkän tovin väliasemalta käsin. Oikein hauskoja veijareita!

Man sagt, dass Rio de Janeiro die schönste Stadt der Welt ist, wenn man sie vom Zuckerhut aus betrachtet. Das ist gar nicht so übertrieben, so wunderbar ist der Blick über die Stadt. Die Fotos werden der Landschaft nicht gerecht!