Me olemme siirtyneet luksusperhe-elämästä arkeen, kun poika täytti kolme kuukautta ja mies meni maanantaina töihin. Tämä tarkoittaa allekirjoittaneelle yh-arkea maanantaiaamusta torstai-iltaan. Näin ensimmäisinä päivinä olen huomannut, ettei yksin kotona ollessaan saa yhtään mitään aikaiseksi ainakaan ilman huolellista suunnittelua. Sitten on tietysti myös niitä hetkiä, jolloin ulkona sataa kaatamalla ja raivarit saanut vauva on kaivettava läpimäristä vaunuista keskellä kauppaa syliin rauhoittumaan. 

Siksi olikin niin mahtavaa, etteivät ylisanat edes riitä, kun eilen kaveripariskunta tuli meille illalliselle. Ruokavieraat eivät tällä kertaa tuoneet mukanaan pelkästään itseään, vaan saapuivat ruokakassien kanssa. Toinen kokkasi herkullista currya ja toinen vieläpä tiskasi kaiken illan päätteeksi. Emännän rooliksi jäi tällä kertaa vääntää pikamuffinssit jälkkäriksi ja huolehtia muu aika jälkikasvusta. Olipa ihana ilta, ja yhtä ihanaa oli herätä tänään ja askarrella aamupalaa putipuhtaassa keittiössä! 

Tippa meinasi tulla linssiin myös jo nukkumaan mennessä, kun huomasin ketkujen vieraiden hiippailleen jossain vaiheessa iltaa myös makuuhuoneeseen, jossa yöpöydällä odotti syntymäpäiväkortti ja -paketti. Niistä nautiskelin asiaan kuuluvasti vasta tänään aamulla, kuten myös juhlan kunniaksi leipomistani macaroneista. Pelkäsin ennen miehen töihin menoa, että hautautuisin enemmän tai vähemmän alakuloisissa tunnelmissa yksin kotiin arkipäiviksi, mutta eiköhän tästä ihan hyvä tule, kun on ystäviä, joille voi sanoa jos katto alkaa lähestyä niskaa. Näissä tunnelmissa on hyvä juhlistaa vanhentumistaan!