Varovaista tottumista arkeen
elokuuta 18, 2014
Toinen viikko arkea on käynnistynyt. Vaikka onkin tympeää olla yksin kotona, on silti oikeastaan ihan kiva, että on edes teoriassa mahdollista saada eloon taas jonkinlaista rytminpoikasta. Ja onneksi tuo lakanoiden vaihdon ohessa sängylle sammahtanut pallero on edelleenkin aika helppo tapaus, joten sikäli en koe tätä uutta tilannetta ainakaan toistaiseksi kovin kamalaksi. Veikkaan myöskin, että tämä syksy livahtaa ohi yhtä hirvittävää vauhtia kuin pienen miehen kolme ensimmäistä kuukautta, joten kohta varmaan ihmettelen töihin paluuta ja miehen kotiin jäämistä.
Tällä viikolla meillä on ohjelmassa hieman juhlavalmisteluja, sillä lauantaina meillä juhlistetaan pikku-ukon syntymää. Poikaa ei kasteta, eikä toisaalta nimiäisissäkään olisi hirveästi järkeä, kun nimi oli kuitenkin annettava samantien ja on ollut kaikilla tiedossa alusta lähtien. Moiset seikat eivät kuitenkaan ole riittäviä tekosyitä olla juhlimatta, joten päätimme järjestää ukolle pienet tervetuliaispirskeet. Menyy on vielä hieman auki, joten ilta kulunee leppoisasti reseptejä selaillen.
12 kommenttia
Kuulostaa jotenkin tympeältä lasta kohtaan, että oma äiti on hänen kanssaan ollessaan yksin. Toivotaan, että mieli virkistyy. :)
VastaaPoistaYksin olemisella tarkoitin tätä kontrastia ensimmäisiin kuukausiin, jolloin myös mies oli kokopäiväisesti kotona. Silloin sanoimme olevamme kahdestaan kotona lapsen kanssa. Voihan nämä kirjoitukset ymmärtää miten haluaa, eikä tuollainen yksittäinen ilmaisu, johon olisi näköjään voinut lisätä perään sanat "lapsen kanssa", kerro tässä tapauksessa mitään muuta kuin että tottakai musta oli kivempaa, kun miehenikin oli kotosalla. Mukavaa, että mieleni virkeydestä pidetään huolta, mutta tässä tapauksessa se lienee turhaa, täällä voidaan kaikki varsin mainiosti :)
PoistaLapsi ei korvaa toisen aikuisen seuraa, joten mielestäni on ihan tavallista sanoa olevansa yksin lapsen kanssa. Itse en ollut lapsen kanssa yksin kuin päivät miehen ollessa töissä ja joitakin satunnaisia pidempiä jaksoja miehen ollessa reissussa, ja kyllä jälkimmäisissä tapauksissa tunsin olevani yksin, tai oikeastaan jopa yksinäinen, ellen karannut vauvan kanssa sukulaisten huomaan. Enkä silti pitänyt tai pidä mieltäni erityisen synkkänä. :)
PoistaMusta Oili on päinvastoin aika reipas!
-Elina
No tiedätkö, omasta mielestänikin olen reipas! Jee :)
PoistaTuli tuosta kuvasta jotenkin mieleen Adele Enersenin söpöt kuvat.
VastaaPoistahttp://www.pinterest.com/mouchka/mila-s-dream/
Voi, noi on kyllä aivan ihania! Voisin jämähtää koko illaksi katselemaan ja ihailemaan.
PoistaIhana pallero. :) Ja mukavaa, että ehdit pistää vähän kuulumisia. Toivotan hauskoja pirskeitä pikkuisen kunniaksi.
VastaaPoistaElättelen tässä itse asiassa hienoisia toiveita siitä, että saisin tässä taas kirjoiteltua vähän useammin. Mitä harvemmin kirjoittaa mitään, sitä suurempi kynnys päivittämiselle tulee. Kamerastakin löytyy viime ajoilta pelkkiä vauvakuvia. Mutta eiköhän tämä taas tästä! :)
PoistaNo pitäähän olla ne kunnon tervetuloapirskeet pojalle! Niin kun täällä Saksassa nimi pitää jo melkein heti olla papereissa (eikö siinä kumminkin ollut parin päivän sauma?), niin mitenkäs se sitten Suomessa? Olen tietoisa siintä "työnimi"konseptista, mutta kuinka kauan sitten on aikaa ilmoittaa oikea nimi viranomaisille?
VastaaPoistaKirjoita lyhyemmin mutta useammin :-) Ei paineita ;-)
Suomessa nimen antoon on kaksi kuukautta aikaa, joten sitä saa ihan rauhassa harkita vielä vauvan synnyttyäkin. Maassa maan tavalla! :)
PoistaHuhhei, täällä on palattu lomilta kotiin ja tulin heti uteliaana kurkkimaan olisko pienen ukkelin juhlien tarjoiluista jo mahdollisesti kuvia :D Toivottavasti oli hauskat kemut ja muutenkin mukava viikonloppu!
VastaaPoistaHeh :) Ne kuvat on vielä koneella, mutta enköhän tästä piakkoin ehdi saada tännekin jotain - sikäli mikäli jotain julkaisukelpoista tuli räpsäistyä ;)
Poista