Kun huomaat olevasi parisuhteessa näkymättömän ihmisen kanssa
heinäkuuta 05, 2014 |
| Kuvitan nykyään kaikki postaukset röyhkeästi vauvakuvilla, koska kamerasta ei muutakaan löydy. Tässä käytössä ihastuttava joululahjahaalari, kiitos tädille! |
Tiedättehän ilmiön, jossa pariskunta menee auto-ostoksille, ja myyjä puhuu ainoastaan miehelle? Hänhän varmasti vastaa perheen autoasioista. Me olemme täällä törmänneet viime aikoina useaan kertaan vastaavaan, mutta käänteisenä. Viattomin versio aiheesta: istumme meillä iltaa ystäväpariskunnan kanssa, ja jompikumpi osapuoli kehuu minun leiponeen tai kokanneen tosi hyvin. Säännöllisesti joudun korjaamaan, että eikun mies tämän teki. Kerran entisen naapurin vaimo ei edes sisäistänyt koko hommaa vaan jatkoi, että mun pitää kyllä antaa resepti. Mies kertoi vierailun jälkeen ottaneensa vähän nokkiinsa.
Lapsen tulon myötä tämä on kyllä mennyt ihan uusiin ulottuvuuksiin. Saimme lapselliselta kaveripariskunnalta älyttömän läjän vauvanvaatteita, osan lainaan ja osan omaksi, ja kävimme hakemassa ne yhdessä allekirjoittaneen ollessa vielä hyvinkin mahakas. Sekä isä että äiti, jotka sentään ovat mieheni opiskelukavereita ja joihin olen siis tutustunut itse vasta myöhemmin, puhuivat poikkeuksetta vain minulle: voit sitten katsoa, mitä näistä oikeasti haluat ottaa käyttöön. Ettäkö tulevalla isällä ei olisi mitään sananvaltaa tai kiinnostusta lapsensa vaatekaapin sisältöön?
Tänään olimme juhlistamassa ystävän tuoretta tohtoristitteliä, ja istuessamme sohvalla juuri syöneen vauvan kanssa viereemme tuli äiti vähän vanhemman tyttönsä kanssa. Siinä sitten vaihdettiin ensin tiedot lasten iästä ja siitä, onko vauvamme helppo tapaus vai ei. Sen jälkeen kun nämä ensimmäisetkin kysymykset oli esitetty ainoastaan allekirjoittaneelle ja mieheni vastauksiin reagoitu joko yhtäkkisellä kuuroudella tai sillä oletuksella, että ne tulivat kuitenkin minun suustani, nainen kysyi, miten kauan aion olla kotona. Vastasin kuten asia on eli vuoden loppuun ja jatkoin, että jaamme mieheni kanssa paikallisen neljäntoista kuukauden vanhempainvapaan puoliksi, joten palatessani väitöskirjani pariin jää hän kotiin pojan kanssa. Tähän ei sitten tullutkaan enää oikein mitään sanallista vastausta, mutta keskustelukumppanista näki kilometrien päähän, ettei hän ymmärtänyt ratkaisuamme lainkaan. Mies veti taas pienehkön kasan palkokasveja nenäänsä. Mistä näitä tyyppejä oikein sikiää?
Tähän yhteyteen on pakko kertoa vielä kaverille pesukonekaupoilla tapahtunut juttu. Meille vauvanvaatteita lahjoittaneen pariskunnan mies oli siis hankkimassa uutta konetta. Myyjä oli esitellyt mallin ominaisuuksia: kun vaimo pesee pyykkiä, on tämä luukun avausmekanismi tosi kätevä. Kun vaimo laittaa taas liikaa pesuainetta, annostelee kone sen kuitenkin fiksusti pyykin määrän mukaan. Kaveri oli joutunut jossain vaiheessa huomauttamaan kuivasti käyttävänsä pesukonetta myös itse.
8 kommenttia
En ole onneksi törmännyt siihen, että miestäni kohdeltaisiin poissaolevana, mutta henkilökohtaisia kokemuksia kyllä valitettavasti löytyy. Nimim. olimme anopin kanssa katsomassa erästä asuntoa, kun esittelyä pitänyt mies tokaisi: "Vai niin, ei taida olla päättäjiä mukana."
VastaaPoistaUaarghhh. Toistan kysymykseni: mistä näitä tyyppejä oikein sikiää? Melkein pahinta on, että ainakin itse keksin osuvan ja nasevan vastauksen aina vasta jälkikäteen.
PoistaVoi vitsi mua niin suututtaa nämä jutut!! Ihan uskomatonta! Vaikka meillä roolit ovat melko perinteiset (esim. mies ei juurikaan leivo enkä minä vaihda renkaita tai siivoa lattiakaivoa) niin lasten hoitoon ja kasvatukseen liittyvissä asioissa olemme aika tasoissa.. (harmittaa, että näillä näkymin mies ei voikaan jäädä lasten kanssa kotiin tosin..) mutta siis tosi usein esim. sukulaiset ignooraavat miehen täysin lasten asioissa, tai jotkut ihmettelevät miksi hän huolehtii lasten syömisistä tai nukuttamisesta. Minua katsotaan sitten kuin mitäkin laiskimusta..
VastaaPoistaNo huhhuh! Ihan tollasia ihmettelyjä me ei olla ehditty vielä kohtaamaan, mutta eiköhän tässä vielä kerkeä... Mä kyllä hämmästyn joka kerta, että vielä tähän maailman aikaan pitää törmätä moiseen. Mies just sanoi, että paras tapa reagoida on varmaan vastata rauhallisesti siten, että käy ilmi että meille valitsemamme tapa on ihan yhtä itsestäänselvyys kuin ihmettelijöille se, että isällä ei ole juuri mitään tekemistä lasten kanssa. Huoh...
PoistaMä en oikein ymmärrä sitä, että kysyttäessä nämä samat tyypit ovat usein ehdottomasti tasa-arvon puolesta. Jos kotitöiden, lasten kasvattamisen ja autoilemisen jakautumisella sukupuoliroolien mukaan ei ole mitään tekemistä asian kanssa, miksi ylipäätään vaivautua yritysten sukupuolikiintiöiden tai palkkakysymysten kanssa? Vai koskeeko aihe pelkästään julkista elämää, kotona kaiken kuuluu sujua kuten 50-luvulla? Toisekseen en ihan ymmärrä olettamusta, että naisten pitää ja kuuluu päästä jokaiselle elämänalueelle, mutta miehiä ei oletusarvoisesti tarvitse tai edes saa kiinnostaa oma perhe-elämä? Mistä näitä kuningasajatuksia oikein kumpuaa?
VastaaPoistaPs. Ei kestä kiittää, norsukuvioisia haalareita ostaisi vaikka ihan omaksi ilokseen. Mitenkä se onkin nyt jo oikeankokoinen?
Alkuperäiseen teemaan en osaa enää sanoa muuta kuin HUOH, joten haalarista: en oo uskaltanut kokeilla eikä näillä ilmoilla oo varsinaisesti ollut tarvekaan, mutta se saattaa olla jo kohta pieni! Nyyh!
PoistaLuulen tietäväni, mistä noita tyyppejä sikiää ja kuningasajatuksia kumpuaa.Vuoteen 1977 asti Saksassa oli voimassa vanha avioliittolaki, jonka mukaan avioliitossa oleva nainen oli miehensä palvelija ja alamainen. Lain mukaan nainen ansaitsi elatuksensa miehensä ja lastensa palvelijana omassa kotitaloudessaan, eikä ollut täysivaltainen, ei esim. saanut ilman miehensä lupaa tehdä mitään, ostaa vain päivittäisiä ruokatavaroita, mutta ei mitään kulutustavaraa vaikkapa pesukonetta. Naimaton nainen oli täysivaltainen kaikilla aloilla 21 vuotta täytettyään. Tietenkään vanha laki ei enää vastannut yhteiskunnallista todellisuutta, eli kaikki eivät eläneet sen mukaan, ja modernisoitiin. Saksassa törmää kuitenkin vielä ihmisiin, joiden isovanhemmat ja vanhemmat ovat täysin eläneet tuolla vanhakantaisella "perinteisellä tavalla" eikä se vielä kaikille ole mennyt perille, että ajat ja asenteet ovat muuttuneet mummojen ajoista. Tarvitaan sinun laisiasi suomalaisia naispuolisia tohtorikokelaita ja sellaisia nuoria miehiä kuin sinun, että joittenkn päässä rupeaa raksuttamaan. Siinä meneekin suu kiinni, kun pitää ruveta oikein ajattelemaan, että joillakin on erilainen konsepti elämälleen. Nykyään keskustellaan Saksassa siitä, miten kummankin työ, karriääri, lapset ja perhe-elämä saadaan sovitetuksi yhteen, vrt. esim. aktuelli poliittinen "kissanhännänveto" päivähoidosta ja kotihoidon tuesta, joista viimeinen ei vastaa sitä, mitä oli ajateltu.
VastaaPoistaNiinhän se taitaa olla, että asenteiden muutokseen tarvitaan ainakin yksi sukupolvi. Siihen asti jatkan varmaan hermojen menettämistä. Totta puhuen olemme kyllä miehen kanssa myös tuijotelleet ja ihmetelleet tuota vauvaa ja kummastelleet, miten jotkut isät voivat vapaaehtoisesti jättäytyä sivuosaan perheen hoidossa. Onhan tuo pallero niin ihana! :)
Poista