Kesällä löysin sattumalta eräästä tamperelaisesta Siwasta Novitan Rose Mohair -lankaa eurolla kerä. Pakkohan sitä oli ostaa. Tästä seurasi tutkimusretki Novitan sivuille, koska en oikein tiennyt, mitä langasta voisi tehdä. Päädyin huiviin, ja se kannatti. Pitsikuvion neulominen oli tosi kivaa myös näin ensikertalaisena. Kuvion oppi alun skeptisyydestäni huolimatta aika nopeasti ulkoa, eikä neulomisesta tullut tylsää, kun joka kierroksella tapahtui jotain uutta. Nyt huvittaisi neuloa toinen samanlainen jostain eri langasta. Tota Novitaakin olisi vielä toiset kolme kerää jäljellä inspiraatiota odottamassa.

 

Kuten kaikki ovat varmaan huomanneet, pöllöt ovat nyt in. Noissa sympaattisesti möllöttävissä otuksissa on kieltämättä jotain hyvin sympaattista, ja meille onkin pikkuhiljaa kertynyt useita yksilöitä. Pari viikkoa sitten olin yksillä suurilla käsityömessuilla, kun törmäsin allaolevaan tapaukseen. Tuo parin sentin korkuinen kaveri oli tietenkin otettava mukaan. Pöllö kaulassa päivistä tulee helposti hieman aiempaa parempia.

Ihmeellistä: kohta on jo marraskuun puoliväli, enkä ole vieläkään masentunut tai väsähtänyt! Eräänä aamuna lokakuun loppupuolella yllätin jopa itseni miettimästä aamupalastellessani, ettei tää syksy nyt lainkaan niin paha juttu ole, enää kaksi kuukautta ja taas alkaa valostua. Ihan tosissani ajattelin, en mitenkään sarkastisesti. Ruksia seinään.

Huolimatta ulkona vaanivasta harmahtavasta pimeydestä pääni sisäinen maisema on siis kohtuullisen valoisa. Näin syksyllä voi puuhastella kotona kaikkia lempiasioita. Oon neulonut, miettinyt sisustusjuttuja, polttanut paljon kynttilöitä ja jopa kaivanut erittäin pölyisen ompelukoneen esiin käytännössä ekaa kertaa sitten yläasteen. Tuotoksesta tuli mainio, paitsi että katkaisin neulan. Mitä pienistä, niitä tuli koneen mukana onneksi useita. 

Enää jotain reilu kuukausi valostumiseen, lisäksi kohta saa kaivaa jouluvalot ja muut härpäkkeet esiin. Ei pöllömpää! Vielä kun keksisin jonkun vaaleaa glögiä vastaavan juoman täältä, niin ei tarttisi valittaa varmaankaan mistään.

Kuva Johanna Hietanen Photography. Huijasin kyllä vähän: se on otettu jo syyskuussa. Näillä säillä ei todellakaan istuta sisällä ilman ainakin yhtä fleecetakkia.