Täällä ei tunneta juhannusta. Suomessa ollessani mua vähän harmitti ajankohtaan liittyvä pakkojuhlinnan maku, mutta on myönnettävä, että kohtuullinen kesämökin kaipuu on kyllä iskenyt. Pitäkää siis tunkkinne te kaikki mökeillä järvestä ja metsästä nauttivat. Varasin kyllä vihdoin lennot lomalle, joten elokuussa pääsen itsekin vihdoin vihdoin vihdoin mökille. Lasken kohta päiviä allaolevan maiseman näkemiseen!

Sitten muihin ajankohtaisiin aiheisiin. Kukaan Saksassa asuva ei ole voinut välttyä jalkapallon EM-kisoilta. Yleensä tykkään täällä jalkapallosta kovasti: kun sitä kuitenkin katsoo kaikki, oon katsonut parhaaksi perehtyä hommaan edes hieman. Alku oli tosin kangerteleva: kun katsoin ekan kerran toisen puoliskon kanssa lauantai-iltana Bundesligan viikon pelien kohokohtia, nukahdin puolessavälissä. Sittemmin oon kuitenkin oppinut jotakuinkin kiitettävästi, kuka pelaa missäkin, mikä on minkäkin joukkueen päivän kunto ja - tämä on ehkä tärkeintä - älynnyt hallitsevan mestarin Borussia Dortmundin olevan Bundesligan paras joukkue ;) Tästä kaikesta huolimatta nää EM-kisat ei jotenkin jaksa nyt yhtään sytyttää. En tiedä johtuisiko siitä, että ollaan tähän mennessä katseltu pelejä ihan vaan kotosalla. Täällähän on viritetty joka nurkalle jäätävän kokoisia screenejä, ripustivat yliopiston ruokalan ulkopuolellekin pari suurehkoa. Porukassa katsoessa on tietenkin ihan eri tunnelma. MM-kisojen aikaan käytiin katsomassa kaksi ottelua jopa Frankfurtissa stadionilla: siellä oli käsittämättömän kokoinen valkokangas ja noin 20 000 kanssakatsojaa. Uskallan väittää, että moisesta olisi innostunut paatuneinkin potkupallon vihaaja. Ehkä näissäkin kisoissa on vielä ponnistettava johonkin julkiselle paikalle, jotta saisin edes vähän innostuttua aiheesta. Tämä siis, jos ja toivottavasti kun Saksa voittaa tänään Kreikan. Kanssa-asukas katosi poikien kanssa grillaamaan ja jännittämään peliä (työnteosta ei enää puolenpäivän jälkeen tullut yhtään mitään), mutta itse totesin neulovani mieluummin villasukkaa ja painuvani ihmisten ajoissa unille. Eikä peliä ees oikeestaan tartte katsoa: koska KAIKKI muut seuraa tilanteen kehittymistä silmä tarkkana, ei koko naapurustosta kuuluvaa huutoa voi olla kuulematta maalin tullessa (kuten juuri äsken).

Viikonlopuksi on pitänyt keksiä edes jotain lohtuohjelmaa, ettei tämä juhannusasia nyt aivan pääsisi harmittamaan. Siispä tehdään huomenna kaveripariskunnan kanssa sushia, ekaa kertaa. Yksi lempikollegoistani, brasilialais-japanilainen postdoc, briiffasi mua tänään ikuisuuden siitä, miten se riisi nyt kuuluu keittää. Katsotaan mitä seuraa. 

Pitäisköhän nyt kuitenkin katsoa toi peli loppuun...