Muuttouutisia
maaliskuuta 29, 2010Pikahuomio alkuun: jostain syystä vaihdettuani tietokoneen vakituista sijaintia blogin kuva ei enää näy. Sivu on siis pelkkää harmaata. Muistaakseni Suvi kertoi havainneensa saman ongelman vanhan koneensa kanssa, mutta en kyllä käsitä mistä moinen johtuu. Jos siellä joku kiinnostunut pikkukivi on aina nähnyt ruudulla pelkkää harmaata, saatettakoon tiedoksi että sen ei pitäis olla oletustilanne.
Eikäku nyt käynnistin selaimen uudestaan ja se toimii sittenkin! Enikeis koska muistelen että ongelma on havaittu ennen, ilmoitan täs nyt vaan että on siinä kuva vaikkei näkyiskään. Ni.
Eilen tosiaan siirsin maallisen omaisuuteni alivuokrapaikasta (juhuu, hyvästi rumat huonekalut ja mauttomat verhot!) Annen asuntoon, jossa majailen oletettavasti ainakin seuraavat kaksi kuukautta. Kelatkaa mikä muutto: ensinnäkin tulin kotiin vasta noin vartin yli yhdeksältä aamulla, jolloin olin pakannut ainoastaan kirjat. René kävi hakemassa porukoiltaan auton ja ajeli sitten Annen kanssa mun kämpille noutamaan tavarat. Tässä prosessissa kesti ehkä kaksi tuntia, minä aikana ehdin pakata kaiken, syödä omenan ja surffata netissä. Huippukohta tulee ehkä tässä: kaikki tavarat sekä me kolme henkilöä mahduttiin autoon ilman mitään ongelmia! Eikä tässä vielä kaikki: kyseessä ei lainkaan ollut mikään hullu katumaasturi saati sitten paku, vaan pieni ja söpö Audi A2! En ehkä usko tätä itsekään, sillä taipumuksenani on kerätä ympärilleni kohtuulliset määrät tavaraa. Erikoisosaamiseni on pystyä tähän myös yllättävän lyhyessä ajassa, kuten viimekertainen paluu Saksasta osoitti (köh). Nyt esimerkiksi Suomessa on säilössä arviolta 24 banaanilaatikollista asioita, jotka ovat Tarpellisia ja joita en siksi heittänyt muutossa pois. Hmm. Bonuksena vielä kaiken huipuksi oltiin eilen jo puoli kahdelta ruokapöydässä ja noin kolmelta kaikki tavarat oli purettu paikoilleen ja olin jo pessyt koneellisen pyykkiä. Kuten jo tuli mainittua, en ehkä usko tätä itsekään.
Ehkä kostoksi tästä tänään oli töissä ehkä eniten hanurista hetkeen. Oon viime aikoina kykkinyt mestoilla noin 11-14 tuntia päivästä riippuen (paitsi perjantaisin, jolloin en vaan kykene. Korvaukseksi olin kyllä paikalla myös toissasunnuntaina ehkä 7 tuntia). Tää alkaa nyt muutaman viikon jälkeen Riittää, eikä aakkosen raapustelu jaksa oikein napostella ihan täysillä. Oon myös ollut viimeiset pari viikkoa ärsyttävästi melkein flunssainen, ja tänään olotila yltyi hiukan. Lisäksi eilen tuli mentyä nukkumaan Aivan liian myöhään. Näitä asioita yhdistelemällä sai aikaan sen, että kirjoitin tänään koko päivän aikana juurikin ehkä 14 riviä tekstiä. Lopulta olin täysin räjähdysaltis, koska mestoilla istuminen turhaan ei kuulu ensisijaisiin prioriteetteihini vietettyäni paikan päällä kaikki arki-illat viimeisen noin kolmen viikon aikana. Zen-tilaa ei ole vieläkään saavutettu, mutta sentään en oo aivan pamahdellut vielä.
Torstaina matkani käy Mainziin, jossa esitelmöin dipan laatutuloksista. Max Planckista kuului vihdoin pihahdus (torstai-iltana klo 22.30, hullut tiedeihmiset), ja sain kutsun pitämään esitelmän ja tutustumaan labraan. Halusin hoitaa asian alta pois mahdollisimman pian (mikä olikin hyvä, koska epäonnistuin pomon välttelyssä tänään ja sain kuulla, että tällä viikolla pitäis keskustella aiheesta otanko tarjotun Bordeaux-paikan vastaan vai en), joten ilmoitin että torstai käy. Onnistunen siis käyttämään sekä huomisen että keskiviikon esitelmän kanssa kikkailuun, vaikka mulla oikeestaan on ne kalvot jo valmiina, kerta oon pitänyt tämän spektaakkelin jo kerran meidän omassa seminaarissa. Perjantaista lähtien on luojan kiitos (osuva ilmaus) pääsiäinen, eli kotoisasti ilmaistuna hermoloma. Mennään Renén porukoille, jossa suunnitelmanani on 1) nukkua, 2) syödä ja 3) olla ajattelematta aakkosta. Alkuperäisenä suunnitelmanani oli myös 4) olla valmis aakkosen kanssa kiirastorstaina, mutta sehän nyt oli alusta lähtien aivan selvää että näin ei tule käymään. Seuraavaa dedistä en oo jaksanut ees asettaa, taiteilen ton loppuun heti kun ehdin ja hermoni antavat myöten.
Nyt syön kohta Annen tekemää voikukanlehtisalaattia ja siirryn toivon mukaan hyvin pian sen jälkeen unten maille. Huomenna uusi yritys positiivisempaan elämään.
Eikäku nyt käynnistin selaimen uudestaan ja se toimii sittenkin! Enikeis koska muistelen että ongelma on havaittu ennen, ilmoitan täs nyt vaan että on siinä kuva vaikkei näkyiskään. Ni.
Eilen tosiaan siirsin maallisen omaisuuteni alivuokrapaikasta (juhuu, hyvästi rumat huonekalut ja mauttomat verhot!) Annen asuntoon, jossa majailen oletettavasti ainakin seuraavat kaksi kuukautta. Kelatkaa mikä muutto: ensinnäkin tulin kotiin vasta noin vartin yli yhdeksältä aamulla, jolloin olin pakannut ainoastaan kirjat. René kävi hakemassa porukoiltaan auton ja ajeli sitten Annen kanssa mun kämpille noutamaan tavarat. Tässä prosessissa kesti ehkä kaksi tuntia, minä aikana ehdin pakata kaiken, syödä omenan ja surffata netissä. Huippukohta tulee ehkä tässä: kaikki tavarat sekä me kolme henkilöä mahduttiin autoon ilman mitään ongelmia! Eikä tässä vielä kaikki: kyseessä ei lainkaan ollut mikään hullu katumaasturi saati sitten paku, vaan pieni ja söpö Audi A2! En ehkä usko tätä itsekään, sillä taipumuksenani on kerätä ympärilleni kohtuulliset määrät tavaraa. Erikoisosaamiseni on pystyä tähän myös yllättävän lyhyessä ajassa, kuten viimekertainen paluu Saksasta osoitti (köh). Nyt esimerkiksi Suomessa on säilössä arviolta 24 banaanilaatikollista asioita, jotka ovat Tarpellisia ja joita en siksi heittänyt muutossa pois. Hmm. Bonuksena vielä kaiken huipuksi oltiin eilen jo puoli kahdelta ruokapöydässä ja noin kolmelta kaikki tavarat oli purettu paikoilleen ja olin jo pessyt koneellisen pyykkiä. Kuten jo tuli mainittua, en ehkä usko tätä itsekään.
Ehkä kostoksi tästä tänään oli töissä ehkä eniten hanurista hetkeen. Oon viime aikoina kykkinyt mestoilla noin 11-14 tuntia päivästä riippuen (paitsi perjantaisin, jolloin en vaan kykene. Korvaukseksi olin kyllä paikalla myös toissasunnuntaina ehkä 7 tuntia). Tää alkaa nyt muutaman viikon jälkeen Riittää, eikä aakkosen raapustelu jaksa oikein napostella ihan täysillä. Oon myös ollut viimeiset pari viikkoa ärsyttävästi melkein flunssainen, ja tänään olotila yltyi hiukan. Lisäksi eilen tuli mentyä nukkumaan Aivan liian myöhään. Näitä asioita yhdistelemällä sai aikaan sen, että kirjoitin tänään koko päivän aikana juurikin ehkä 14 riviä tekstiä. Lopulta olin täysin räjähdysaltis, koska mestoilla istuminen turhaan ei kuulu ensisijaisiin prioriteetteihini vietettyäni paikan päällä kaikki arki-illat viimeisen noin kolmen viikon aikana. Zen-tilaa ei ole vieläkään saavutettu, mutta sentään en oo aivan pamahdellut vielä.
Torstaina matkani käy Mainziin, jossa esitelmöin dipan laatutuloksista. Max Planckista kuului vihdoin pihahdus (torstai-iltana klo 22.30, hullut tiedeihmiset), ja sain kutsun pitämään esitelmän ja tutustumaan labraan. Halusin hoitaa asian alta pois mahdollisimman pian (mikä olikin hyvä, koska epäonnistuin pomon välttelyssä tänään ja sain kuulla, että tällä viikolla pitäis keskustella aiheesta otanko tarjotun Bordeaux-paikan vastaan vai en), joten ilmoitin että torstai käy. Onnistunen siis käyttämään sekä huomisen että keskiviikon esitelmän kanssa kikkailuun, vaikka mulla oikeestaan on ne kalvot jo valmiina, kerta oon pitänyt tämän spektaakkelin jo kerran meidän omassa seminaarissa. Perjantaista lähtien on luojan kiitos (osuva ilmaus) pääsiäinen, eli kotoisasti ilmaistuna hermoloma. Mennään Renén porukoille, jossa suunnitelmanani on 1) nukkua, 2) syödä ja 3) olla ajattelematta aakkosta. Alkuperäisenä suunnitelmanani oli myös 4) olla valmis aakkosen kanssa kiirastorstaina, mutta sehän nyt oli alusta lähtien aivan selvää että näin ei tule käymään. Seuraavaa dedistä en oo jaksanut ees asettaa, taiteilen ton loppuun heti kun ehdin ja hermoni antavat myöten.
Nyt syön kohta Annen tekemää voikukanlehtisalaattia ja siirryn toivon mukaan hyvin pian sen jälkeen unten maille. Huomenna uusi yritys positiivisempaan elämään.
0 kommenttia