No niin. Seuraa satunnaisia ajatuksia töihin liittyen. Näpyttelen tän aiheeseen sopien täällä yliopistolla, koska kökötettyäni ensin kaiket päivät ruudun edessä töissä ei kiinnosta yhtään istua koneella kotona ainakaan siten, että istuessa pitäis myös keskittyä johonkin vaativampaan kuin satunnaiseen facebook-statuspäivittelyyn (pahoittelut edelleen niille, joille en oo saanut hihkuttua mitään inboksissa - oon vielä hengissä mutta keskittymisvammainen ja myös kiireinen). Muistaakseni mulla oli edellistä päivitystä...
Kaksi päivitystä yhden hinnalla tänään. Nyt vaan ihan pikainen ilta-ajatusinformaatio: mun pitää saakeli tehdä jotain konkreettista tämän saksani eteen tai se ei parane tästä mihinkään, julistan juhlallisesti - ja olen samalla tietoinen siitä, että julistus menee samaan sarjaan kuin edellisessä kirjoituksessa mainittu terveellinen ja laiha elämä :D Mutta joka tapauksessa! Ois hyvä ryhtyä aktiiviseksi kielen oppijaksi passiivisen kuuntelijan sijaan, koska en oikein tiedä...
Ihanaa, vihdoinkin ilta kotona omassa seurassani uuh. Tätä ei oo tapahtunut noin kahteen viikkoon, mikä tarkoittaa että sietokykyni äärirajat alkavat olla lähellä. Viimeiset viikot ovat kyllä toki olleet paitsi kiireisiä (kuten päivitystahdista sekä läsnäolostani esim. facebookissa (sori kaikki joiden inbox-viesteihin en ole saanut vastattua) voi havaita), myös oikein hauskoja. Meeri kotiutui tiistaina käsitykseni mukaan täysissä ruumiin ja ehkä sielunkin voimissa takaisin kansalliskirjailijamme kotikuntaan....
Kiirettä on pitänyt, en oo yksinkertaisesti ehtinyt päivitellä lainkaan viimeisiä huippujännittäviä käänteitä. En nytkään ehdi sanoa oikein mitään, joten listataan vaan äkkiä: Mikko ja Essi kävivät kylässä to-ma. Oli huippua! Puhuin suomea, nauroin paljon, näin Marburgin ja kertakaikkiaan vaan nautin olostani. Anne oli mun kanssa mittaamassa koko perjantain, ja jostain syystä puhuttiin saksaa eikä englantia. Tästä eteenpäin ollaankin puhuttu enemmän saksaksi, mikä toimii...
Nyt on kuulkaa sattunut niin hieno juttu, että oon onnitellut itseäni koko eilisen. Nimittäin! Näin unta, jossa oli tähtiroolissa muutamia paikallisia ihmisiä juttelemassa niitä näitä. Ja juurikin saksaksi ja niin, että siinä oli järkeä! Näen tässä selkeän toivon pilkahduksen matkallani kohti sujuvaa sanahelinää myös paikallisella kielellä. Nyt tarvii suorittaa pikainen itseaktivointi, viikonlopun ohjelmassa on Loreleyn ja muiden paikkojen katsastaminen (toiseen kertaan, heh), ja...
