Täällä on kuulkaa saatu valmiiksi kuukausikaupalla keskeneräisenä makoillut DIY-projekti, josta tuli sairaan hieno! Pikku-ukko on alkanut katsella asioita tarkkaavaisesti jo hyvä tovi sitten, joten oli jo korkea aikakin saattaa homma loppuun. 

Herran sängyn yläpuolelle ripustettiin siis tänään juhlallisesti kasa kuumailmapalloja. Idea mobileen ei suinkaan syntynyt omasta päästäni, vaan löysin joskus googletellessani alkuperäisen vesion, josta sain kaavat palloihin ja aika suoraa ideaa väritykseenkin. Korit syntyivät viini- ja kuohuviinipullojen korkeista, ja niiden leikkely oli miehen juhlallinen tehtävä. Ripustin pallot kirjontakehikkoon jota en todellakaan jaksanut maalata valkoiseksi tahi muunkaan väriseksi, ja mies kiinnitti koko komeuden kattoon. 

Sainpa vihdoin aikaiseksi kuvata makuuhuonetta, kun siellä vallitsi kerrankin järjestys. Meidän makkari on jotakuinkin täsmälleen saman kokoinen kuin olohuone. Huonekalujen sijoittelua piti hieman miettiä hoitopöydän ja pinnasängyn takia, mutta ihan hyvin nuo huoneeseen mahtuvat. Pinnasängyn voi siirtää myös meidän sängyn viereen; niin tehtäneen syksyn saavuttua, kun ilmat kylmenevät. Toistaiseksi mennään näin, sänky ikkunan vieressä on huomattavasti ilmavampi ratkaisu. Ryijy seinällä on oikeasti tummansininen, mutta sen valokuvaaminen on aika mahdotonta. Ryijyn teki mummini aikanaan vaarin 50-vuotispäivän kunniaksi. Sen teossa kesti kuulemma melkein vuosi. 

Brion sleep-sänky on meistä ihana. Onhan se vielä ukolle naurettavan iso, mutta sopii sitten myöhemmin myös isolle miehelle. Alunperin meidän piti ostaa myös hoitopöytä Briolta, tai ehdimmekin tilata sen. Pöydän laatu oli kuitenkin niin ala-arvoinen ja se oli heti valmiiksi hajallakin, että palautimme koko ylihinnoitellun roskan. Hoitopöytä ei jotenkin mätsännyt yhtään sängyn kanssa, joka on tosi jämäkkä ja kerrassaan laadukkaan tuntuinen. Ei uskoisi että kyseessä oli saman merkin tuotteet.

Makuuhuoneessa sijaitsee toinen Lundiamme. Pienen ihmisen vaatteet piti saada mahtumaan jonnekin, joten uudelle kaapille oli tilausta. Päädyimme Lundian Fuugaan, ja onhan se nätti! Olemme ehdottoman tyytyväisiä. Kaappi nielee myös pyyhkeet, lakanat sekä sukat ynnä muut laatikoissa viihtyvät tavarat, jotka olivat tähän asti sijoitettuna vähän minne sattuu. Säilytystila kun ei totisesti ole tämän kämpän parhaita puolia. Nyt kelpaa kun yksi hylly on jopa vielä toistaiseksi täysin tyhjänä.

Luin odotusaikana jonkin verran äitiblogeja. Monet olivat sävyltään aika pastellisia, enkä nyt puhu niinkään kuvista vaan sisällöstä. Viimeisillään raskaana olevat äidit eivät malttaneet odottaa ihanan palleron syntymää, ja äidin ensimmäiset sanat vauvalle olivat äidin oma kulta tai jotain muuta vastaavaa. En jotenkin päässyt yhtään samaan tunnelmaan. Ennen yllätyspäätöstä sektiosta kymmenen päivää ennen laskettua aikaa en todellakaan ollut pakannut sairaalakassia tai edes saanut kaikkia pieniä vaatteita pestyä. Olin lähinnä hengaillut sohvalla, nukkunut päiväunia ja miettinyt, että joku kersa on ilmeisesti tulossa, mutta kai tässä nyt vielä ehtii. Varmaan arvaatte monetko pienet sukat ja villatakit täällä on neulottuna.

Ehkä asia olisi ollut eri, jos olisin synnyttänyt normaalisti x päivää lasketun ajan jälkeen. Nyt pakkasimme tavarat ja menimme sairaalaan aikataulutetusti tietäen, että kotiin päästään viiden päivän päästä uuden tulokkaan kanssa, ellei mitään ihmeitä tapahdu. Sektion alkamista odotellessa olin ihmeen rauhallinen ja koko homma tuntui hyvin epätodelliselta. Vauvan tultua ulos se oli mielestäni hysteerisesti huutava sinipunainen rääpäle, kuten ne kaiketi yleensä objektiivisesti tarkastettuna ovat. Alitajuinen jännitys purkautui siten, että en meinannut ensimmäiseen tuntiin-pariin sektion aikana tai jälkeen pysyä hereillä lainkaan, oli vauva luonani tai ei. En muista ensimmäisiä sanojani pojalle, kuten ei mieskään, mutta ensimmäinen ajatukseni oli jokseenkin "vauva, kiva juttu, saanko nyt nukkua?" Tässä kuitenkin pätee vanha viisaus eli hiljaa hyvä tulee. Olemme tässä tutustuneet toisiimme jo reippaan kuukauden ja tulleet siihen tulokseen, että uusi tulokas on ihan hyvä tyyppi. Luulen, että se ajattelee meistä samoin. 

Haa, ollaan me saatu vauvasta huolimatta jotain aikaan myös keittiössä! Tähän kyllä vaadittiin vanhempien ja siskon läsnäolo sekä avunanto, kun allekirjoittanut istui aina välillä sohvalla nälkäisen vauvan kanssa. Näillä eväin ruoka syntyi oikeinkin mainiosti.

Koska tässä taloudessa ei ole pitkään aikaan kokattu juuri mitään, mikä ei ole peräisin Glorian ruoka&viini -lehdestä, emme tehneet poikkeusta tälläkään kertaa. Uusimmassa numerossa oli tomaatti-ricottapiirakka, joka näytti niin herkulliselta että sitä oli kerrassaan pakko kokeilla. Suolainen juustokakku oli myös mitä pätevin valinta hellepäivään; kun lämpöä on ulkona noin 35 ja sisälläkin se 30 astetta, ei oikein inspiroi syödä mitään kovin lämmintä. Ohje löytyy Glorian sivuilta.