Vieraita

lokakuuta 09, 2013


Syksyn (ja talven, joka ei täällä juuri tuosta em. vuodenajasta eroa) tulo ei ole vielä alkanut tietoisesti masentaa, mutta energiaa ei meinaa riittää mihinkään. Onneksi meillä on sarastevalo, ilman sitä en varmaan nousisi sängystä lainkaan ennen puoltapäivää (viikonloppuisin en kyllä välttämättä nousekaan).

Viime aikoina meillä on käynyt vähän vieraita. Ensimmäiset yksilöt olivat kanssani täällä taannoin (vuonna 2007! Miten siitä voi olla niin kauan?) kanssani vaihtovuotta viettäneet leidit. Olipa hauskaa nähdä pitkästä aikaa! Jännää oli huomata, että vaikka asun samassa kaupungissa kuin silloinkin, on nykyinen elämäni ihan eri paikkoihin painottunutta. Se vaihtovuoden kaupunki lakkasi varmaankin olemasta, kun lähdimme kaikki takaisin kotiin. Loogisena seurauksena en meinannut yhtään muistaa, missä silloin käytiin syömässä ja mitä oikein tehtiin. Onneksi tytöt muistuttivat.

Toinen, jo kahteen kertaan visiitillä käynyt persoona on siskoni, joka suureksi ilokseni aloitti oman vaihtarivuotensa tässä ihan vieressä. Tarjosimme luonnollisesti ensimmäisen majapaikan maahan saapumisen jälkeen, ja ohjelmaan on lisäksi ehtinyt kuulua jo yksi ex tempore -visiitti. Nyt hämmästelen jo, eikö sisko muka olekaan aina asunut lähellä häh.

Tänä viikonloppuna ei ainakaan toistaiseksi ole tiedossa tarvetta sohvan petaamiseen vierassängyksi, mutta eipä tuo haittaa, koska armas mieheni on luonnollisesti mieleisintä seuraa. Jännä muuten huomata, että kyllä avioituminen jollain merkillisellä tavalla jotain muutti, vaikka periaatteessa uuden sormuksen lisäksi ainoa ero entiseen on toisen osapuolen sukunimen vaihtuminen ja se, että on yhdet mahtavat bileet, joita muistella. Ehkä se on osittain juuri tuo yhteinen sukunimikin, mutta musta kyllä tuntuu, että näin avioparina olemme enemmän yksikkö ja perhe kuin ennen. Mukava tunne.

Saattaisit myös pitää näistä

2 kommenttia

  1. Avioituminen kannattaa. :) Omalta kohdalta sen muutoksen, yhdessäasuminen vs. avioliitto, kokeminen jäi, kun reilun kuukauden jälkeen oli korkea aika mennä naimisiin (viisumi). Neljännen avioliittovuoden pian alkaessa edelleen tuntuu mukavalta - ja tuntuu että yksikön lisäksi ajattelemme entistä enemmän kuin "yksi". Case in point juurikin mainitsemasi sarastusvalo, tuo talvien pelastus! Minulla oli sellainen Suomessa, ja tällä viikolla mies viimein hankki meille sellaisen näennäisesti omasta aloitteestaan. Salaa ajattelen, että polte sen hankkimiseen tuli meidän mieltemme vähittäisestä yhteenkasvamisesta. ;)

    Ihanaa vaihtarivuotta siskollesi ja sinulle hänen läheisyydestään nauttimista! Olen paitsi iloinen puolestasi, samalla hyvin kateellinen - siskojani kaipaan eniten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarastevalo on kyllä ehdoton! En ymmärrä, miten olen koskaan tullut toimeen ilman. Pointsit siis miehelle, oli sitten kyse yhteisestä mielestä tai ajatusten lukemisesta :)

      Musta on äärimmäisen hauskaa tehdä asioita avioparina, ja erityistä iloa tuottaa, kun toinen puolisko viittaa minuun vaimonaan :) Tulee rauhallisen onnellinen olo - elämässä on jotain pysyvää, nimittäin tuo rinnallani seisova tyyppi.

      Välitän terveiset eteenpäin siskolle! Epäreiluahan tämä on muutenkin, välimatka Suomi-Saksa mahdollistaa huomattavasti useammat vierailut suuntaan tahi toiseen. Nostan olematonta hattuani kaikille teille, jotka asutte oikeasti kaukana.

      Poista