Olemme ihan surkeita matkailijoita Saksan sisällä. Emme kovin usein käy oikein missään, vaikka olisihan täällä nähtävää ja tehtävää. Tänä viikonloppuna istahdimme kuitenkin hyvin epätyypillisesti autoon ja huristimme kohti Stuttgartia. 

Ensimmäinen etappi oli Oh, wie nordisch! -blogia kirjoittavan Eevan luona. Tästäkin tapaamisesta on puhuttu nyt ainakin vuosi siihen tyypilliseen sävyyn - olisi kiva nähdä ja pitäis kyllä ajaa teille kylään. Noh, mitään ei tapahtunut ennen ulkopuolista aktivointia, joka tällä kertaa saapui mieheni perään ajaneen volkkarikuskin hahmossa. Automme korjautuessa saimme käyttöömme kokoa isomman ja ihan uuden lainapelin, jota olisi toki ollut sääli vaan seisottaa kotipihassa. Pari sähköpostia myöhemmin olikin sovittu kaksi kyläilyä hyvin lyhyellä varoitusajalla. Ehkä tämän olisi voinut tehdä myös hieman aikaisemmin...

Eeva oli tietenkin laittanut pöydän koreaksi. Tarjolla oli Rouva Isyyspakkaukselta inspiraationsa saanutta kanttarelli-kesäkurpitsalasagnea ja jälkkäriksi mustikkavispipuuroa. Nam! Melkein hävettää myöntää, etten ole koskaan tehnyt vispipuuroa itse, koska se on jotenkin tuntunut hankalalta. Mitä ilmeisimmin näin ei ole, joten taidan parantaa tapani aivan lähiaikoina. 

Stuttgartiin oli tullut talvi ja vierailumme aikana lunta satoi lisää. Pari hassua askelta toisen kyläpaikkamme takaovelta alkoi metsä, jossa kävimme ihmettelemässä tätä valkoista kummallisuutta. Tätä riemua onkin keskimäärin tarjolla lähinnä matkoilla Suomeen ja muutaman loskaisen päivän muodossa täällä Saksassa, joten pojallemme tuskin muodostuu lumeen ihan samanlaista suhdetta kuin äidillään.

Toisen vierailumme emäntä on kotoisin Kiinasta, ja sain nauttia hänen kanssaan kiinalaista vihreää teetä. Hän kertoi keittävänsä sitä ihan ilman mitään teeseremoniaa, mutta kyllä tämä prosessi oli meikäläiselle silti varsin eksoottinen. Teetä nautittiin hauskoista pienenpienistä kupeista ja tietenkin vihreälle teelle omistetusta kannusta. Opin kaikenlaista, kuten että vihreä tee tulisi nauttia mieluiten muutaman kuukauden sisällä poimimisesta, jotta maku säilyisi hyvänä. Jotenkin aavistan, ettei tämä ole tilanne meikäläisen varastojen kohdalla.

Kiva viikonloppu, näitä lisää!

Dieses Wochenende waren wir unterwegs, was wirklich selten passiert. Dazu haben wir nur einen kleinen Unfall und ein nageleneues Leihauto für die Dauer der Reparatur gebraucht. Es wäre ja schließlich Schade, es nur vor dem Haus stehen zu lassen! Also wurden sehr kurzfristig zwei Besuche ausgemacht. Zuerst waren wir bei Eeva, deren Blog Oh, wie nordisch! heißt, und dann noch bei Freunden in Stuttgart. Es war sehr schön! Wir sollten uns häufiger aktivieren und Freunde besuchen.