Pieniä ilon aiheita
tammikuuta 21, 2016
Olimmepa tässä pojan kanssa aamupalalla. Taustalla soivasta radiosta tuli joku keskiverto randombiisi, ja siinä hetkessä mietin, että olen kyllä tosi onnellinen juuri nyt. Tällaiset häviävän lyhyet hetket ovat tosi arvokkaita etenkin nyt, kun perheessämme käytännössä kaikki on ihan levällään ja epäselvää.
Sain väitöskirjani ensimmäisen version valmiiksi ja annoin sen ohjaajalle luettavaksi. Olen siis voinut tässä ottaa vähän rennommin ja viettää muutamia leppoisia kotipäiviä (jotka toki sisältävät silti esimerkiksi työhakemusten kirjoittamista). Maanantaina täällä oli pikkupakkanen - tai saksalaisille ISO sellainen - ja ihan mieletön auringonpaiste, joten tarhalta lähtiessä teki mieli pyöräillä kotiin jotain kiertoreittiä. Kävin kaupassa hakemassa ihan ehdan croissantin, jonka nautiskelin iltapäiväteen kaverina. Pieni ostos, suuri ilo!
Eilen kollegat saapuivat juustofonduelle. Ruoka oli sikahyvää - no eihän juustosta, viinistä ja patongista kai pahaa saakaan - ja ilta varsin mainio kertakaikkiaan. En niinkään perusta racletesta enkä muutenkaan koe tarpeelliseksi hankkia juuri minkäänlaisia yhteen ruokalajiin rajoittuvia vehkeitä keittiön tukkeeksi, mutta fonduesetti on kyllä ehdottoman oleellinen varuste.
In letzter Zeit habe ich viele kleine, glückliche Momente erlebt. Am Montag war das Wetter großartig, die Temperatur war schön unter Null (die Deutschen fanden es schlimm, ich nicht - endlich hat es NICHT geregnet und man muss sich sowieso nur gescheit anziehen um warm zu bleiben!) und die Sonne hat geschienen. Gestern waren Kollegen bei uns, es gab Käsefondue. Der Abend war superschön und das Essen lecker - mit Käse, Baguette und Wein kann man ja auch nichts falsch machen!
10 kommenttia
Meidän valurautanen Hackmanin fonduesetti oli ihan murheenkryyni :D Painava kun mikä ja noin kaksi kertaa käytetty. Mä en vaan ehkä oikein päässyt sisään siihen fonduemaailmaan ja vekotin lähti sitten joulukuussa parempaan kotiin. Mutta croisantteja voisin syödä päivittäin :D
VastaaPoistaKuulostaa vähän samalta kuin mun suhde racletteen, joka on siis täällä ainakin yhtä yleinen syötävä kuin fondue. Hyvä että setti pääsi teiltä kiertoon, ihan turhan usein sitä tulee säilytettyä just tommosta tavaraa, jolla ei itse tee mitään!
PoistaOnneksi olkoon väikkärin ensiversion valmistumisesta! Lisää talvisia onnenpäiviä toivottelen myös. :)
VastaaPoistaKiitos! Talviset onnenpäivät taitaa kyllä olla kortilla, nyt pitäisi taas lämmetä. Kunhan ei taas alkaisi sataa kaatamalla, kuten viime viikkoina... Noin niinku muuten mulla ei ole mitään vaikkapa kymmentä lämpöastetta vastaan.
PoistaEihän tuo ole mikään pieni ilon aihe, siis esitarkastukseen lähetys. Ei mikään ihme, jos pikku asioista osaa nauttia sen jälkeen vähän paremmin ja enemmän :) Hieno juttu!
VastaaPoistaNo niinhän se taitaa olla, vaikka itse tapahtuma olikin melkoinen antikliimaksi. En oikein osaa iloita, koska on tässä vielä vaikka mitä edessä - vähän jännittää miten suurin korjauksin tekele palautuu ohjaajalta. Mutta kyllä olo on kieltämättä helpottunut, kun loppu alkaa nyt vihdoin häämöttää!
PoistaOnnea yhden etapin saavuttamisesta! Joko sait väikkärin esitarkastukseen vai odotatko vielä ohjaajan kommentteja ennen tarkastusprosessin aloittamista? Meneekö prosessi täällä muuten kovin eri tavalla kuin Suomessa? Muistan miten mieletön fiilis oli päästää väikkäri käsistään. En ehtinyt nautiskella siitä kovin pitkään, kun kotia piti alkaa pakata laatikkoihin Saksaan muuttamista varten. Mutta väitös sitten muutamaa kuukautta myöhemmin oli kyllä yksi elämän parhaista päivistä :-)
VastaaPoistaKiitos! Joo, siis väikkäri on nyt ohjaajalla, minkä jälkeen teen tilanteesta riippuen enemmän tai vähemmän massiiviset korjaukset (näitä odotan aika jännityksellä...). Sen jälkeen väitöskirja menee proffalle, eli olisiko tämä sitten se esitarkastusvaihe? Hän lukee teoksen ja sen jälkeen teen vielä korjaukset ennen väikkärin oikeaa palauttamista. Siinä vaiheessa kirja palautetaan jotakuinkin termillä "tohtorinarvon tavoittelemista varten" tai jotain sinnepäin. Sitten pitää sopiva ajankohta väitöstilaisuudelle, jonka lopuksi kaikki väikkärin tarkastajat saattavat vielä määrätä joitain korjauksia tehtäviksi. Tämän jälkeen sitten julkaistaan se ihan virallinen väikkäri, minkä jälkeen se tittelikin sieltä sitten ilmaantuu.
PoistaEn itse asiassa tiedä ihan tarkkaan, miten homma menee Suomessa. Siellä kai ainakin meidän alalla tehtäisiin nippuväikkäri, kun taas täällä kirjoitetaan ihan rehellinen kirjanen ilman liitettyjä artikkeleita. Sen takia tässä onkin kestänyt!
Jännä, itsehän en todellakaan odota väitöstä mitenkään erityisen innolla! Ajatus julkisesta suullisesta tentistä ei varsinaisesti innosta - mutta toisaalta, sen jälkeenhän tämä on vihdoin ohi eli kyllä uskon helpotuksen tunteen olevan tosi suuri kun kävelee siihen taputtavan yleisön eteen. Valitettavasti kestää vielä kuukausi jos toinenkin ennen kuin tässä ollaan niin pitkällä!
Suomessa käytetään aina ulkopuolisia arvioijia eli siinä vaiheessa kun väitöskirja lähtee esitarkastukseen, se lähtee oman laitoksen ulkopuolisille lukijoille. Ja sen jälkeen korjaillaan lausuntojen perusteella, mutta (usein) korjauksia tehdään vielä väitöksen jälkeen ennen kuin työ annetaan johonkin sarjaan julkaistavaksi. Kauheasti vaiheita, niin että on vaikea päättää, milloin voi juhlia työn loppuunsaattamista... Parasta ehkä juhlia joka välissä :-D
PoistaEn mäkään väitöstä odottanut. Itse asiassa en ole jännittänyt milloinkaan niin paljon kuin juuri ennen katedeerille astumista. Mutta kun se oli onnistuneesti ohi, niin fiilis oli autuaallinen! Ja sitten illalla juhlittiin antaumuksella isolla porukalla, niin kuin meidän laitoksella on tapana.
Juhliminen joka välissä on varmaan paras lähestymistapa asiaan! Mä tässä odottelen juhlamielen saapumista, nyt tulevat koitokset ovat vielä yrittäneet vetää mieltä vähän matalaksi minkään bilefiiliksen sijaan. Ehkä se tosiaan tulee viimeistään sitten, kun tämä kaikki - tai etenkin se väitöstilaisuus! - on vihdoin ohi!
Poista