Vuoden 2015 ompelut
tammikuuta 07, 2016
Viime vuonna ompeluharrastukseni lähti toden teolla käyntiin. Näitä kuvia oli tosi kiva käydä läpi ja katsoa, mitä kaikkea tulikaan tehtyä ja mihin olen ollut erityisen tyytyväinen. Yksi ehdoton lemppari onkin heti ensimmäisessä kuvassa, pikkumiehen hellepöksyt (ei nyt niiden kohdalla muistella sitä, että eräs nimeltämainitsematon kämppäkaverini pesi ne tumman pyykin kanssa, ja nuo valkoiset raidat ovat nykyään erinomaisen harmaita. Toivottavasti ovat edes liian pienet ensi kesänä, niin ei harmita niin paljon, saakeli!).
Ompelin bodyja lukuunottamatta melkeinpä kaikki sisävaatteet, joita poika on tässä vuoden mittaan käyttänyt. Jonkin verran olemme saaneet lahjaksi. Itse ostimme vaatteita ainoastaan silloin, kun vastaan tuli jotain erityisen ihanaa, tyypillisesti ale-Marimekkoa kotimaanmatkoilta. Vaatteita ei pienellä miehellä ole missään vaiheessa ollut liiaksi asti, mutta aivan riittävästi arkikäyttöön. Olen ylpeä saavutuksestani!
Yksi tosi kiva puoli ompelutaidoissa on: nyt omista käyttämättä jääneistä vaatteista, jotka muuten ehkä heittäisi pois tai joita marinoisi kaapissa seuraavat vuosikaudet, voi ommella jälkikasvulle päällepantavaa! Kierrätysompelua olen tähän mennessä ehtinyt kokeilla kahteen paitaan. Ensimmäisen sai poika, se valmistui kahdesta vanhasta topistani, ja toinen, myös yksi omista lemppareistani tältä vuodelta, meni kummitytöllemme. Sen materiaaleina olivat yksi vanha t-paitani ja kahden kankaan viimeiset jämät.
Ennen lapsen saamista olin sitä mieltä, että kaikki lapset voivat käyttää kaikenlaisia vaatteita. Kankaiden kohdalla on kuitenkin käytännössä niin, että monet kuosit tuntuvat liian tyttömäisiltä omalle pojalle ommeltaviksi. Onneksi meillä on kummityttö, ja kaveripiiriin on syntynyt kaikkien poikien keskelle edes muutama tyttövauva, joten voin silti ostaa näitä hempeämpiäkin kankaita. Noshin perhosista syntyi setti ystävien vauvalle ja paita kummitytölle.
Näin koostetta tehdessä huomaa hyvin, että ihan kaikkien kankaiden kohdalla kuosivalinta ei osunut ihan nappiin. Vuoden mittaan olen petrannut tässäkin, ja uusimmat ostokset ovat olleet jo poikkeuksetta ihania niiden muutamien aiempien hutiosumien sijaan.
Olen keskittynyt aika pienitöisiin vaatteisiin ihan puhtaasta ajanpuutteesta johtuen. Vapaa-aikaa ei totisesti ole tänä vuonna ollut liiaksi asti, ja olen lisäksi käyttänyt jokseenkin kaiken aivokapasiteettini yliopiston puolella. Kun itse ompelemiseen (ja purkamiseen...) pitää vielä keskittyä aika kovastikin, on tuntunut hyvältä valita simppeleitä kaavoja. Muutama poikkeuskin vuoteen kuitenkin mahtui, kaikki niistä hupullisia. Etenkin kahta viimeistä hupparia tein tunteja ja taas tunteja, mutta niihin olen myös tosi tyytyväinen. Vetskari on kaunis ja siisti molemmilta puolilta ja hupun vuoritus on myös tehty tosi nätisti. Hyvä minä!
Lastenvaatteiden ompeleminen on musta kohtuullisen helppoa, niiden kanssa kun istuvuudella ei ole niin suurta merkitystä kuin aikuisten vaatteissa. Haluaisin ommella enemmän itselleni, mutta toistaiseksi on tuntunut vaikealta muokata kaavoja oikeasti omalle kropalle sopiviksi. Aloitinkin itselle ompelun piirtämällä jo kaapissa olevista, hyvin istuvista vaatteista kaavat. Tällä strategialla päästiin ihan hyviin tuloksiin, mutta tänä vuonna aion harjoitella paljon lisää.
Vuoteen mahtui ainoastaan kaksi ompelutyötä, jotka eivät ole vaatteita - ja niistä toista en koskaan muistanut kuvata ennen sen päätymistä joululahjaksi. Lopuksi kuitenkin se yksi ja ainoa ikuistettu, ja samalla ehdoton lempparini: joulukalenteri! Tähän on hyvä päättää tämä vuosikatsaus, toivottavasti olen tänäkin vuonna moneen työhön yhtä tyytyväinen.
Hier ist (fast) alles, was ich dieses Jahr genäht habe! Bin ziemlich beeindruckt, wenn ich mir die Bilder jetzt anschaue. Nicht alles hat super geklappt, aber vieles schon. Dieses Jahr will ich so weiter machen und auch mehr für mich selbst nähen. Bin schon gespannt, wie alles klappt!
5 kommenttia
Todella upeita ja kauniita ovat kaikki! Huomaa, että käytät aikaa ja vaivaa viimeistelyyn! Kannattaa kyllä panostaa myös itselle ompelemiseen. Siten todellakin saa ne parhaiten istuvat ja omia hyviä puolia korostavat vaatteet. Mä olen tehnyt itselleni lukuisia mekkoja ja tunikoita. Ja juurikin tuolla mainitsemallasi menetelmällä eli piirtämällä itse kaavan hyväksi havaitusta luottovaatteesta. Lisäksi itselle tehdessä sovitan tekelettä usein ja teen muokkauksia ompelun edetessä. Joskus teen pieniä muokkauksia valmisvaatteseenkin, esimerkiksi sisäänottoja vyötärölle.
VastaaPoistaKiitos! Juuri tuosta syystä haluankin opetella ompelemaan myös itselleni. Nykyisessä tilanteessa mulla ei oikein ole aikaa kaupoissa pyörimiseen, ja lisäksi alkaa kyllästyttää maksaa vaatteista, jotka näyttävät jo parin pesun jälkeen ihan erilaisilta kuin ostettaessa. Ongelmana tähän mennessä on ollut pääasiallisesti sopivien kaavojen löytäminen ja niiden muokkaaminen: oon alaosastani pari kokoa yläkroppaa isompi, eivätkä esim. useimmat mekot mitenkään toimi sellaisenaan. Pitää sisäistää se, että ensimmäiset versiot saattavat hyvinkin todennäköisesti olla koeversioita, joiden pohjalta kaavaa voi sitten parantaa omalle kropalle sopivammaksi.
PoistaMulla sama ongelma eli olen alaosasta 1-2 kokoa yläosaa isompi ja lisäksi haasteena notkoselkä. Tuo on muuten totta myös, että itsetehdyt vaatteet yleensä pitävät kutinsa paremmin. Mä esipesen jokaisen kankaan ennen ompelua, joten esimerkiksi kutistumista ei myöhemmin pitäisi tapahtua.
PoistaJoo mäkin esipesen kaiken. Mahdolliset kutistumiset tapahtukoon ennen leikkausta!
VastaaPoistaOisko sulla muuten jotain hyviä kaavavinkkejä päärynävartalolle, vai ootko keskittynyt pelkästään olemassaolevien vaatteiden muuntamiseen kaavoiksi?
Valitettavasti ei ole suositella mitään ostokaavaa/lehdestä löytyvää, koska tosiaan olen tehnyt kaavat itse valmiiden vaatteiden perusteella. Olen kopioinut/muokannut esimerkiksi muutamista Me&I -mekoista kaavan. Toistaiseksi olen myös tehnyt pelkästään trikoosta itselleni, jolloin istuvuus on helpompi saada aikaan.
Poista