En lukeudu ihmisiin, jotka käyvät joka reissulla katsastamassa paikalliset kirkot, eikä suhteeni uskontoonkaan ole mitenkään päin intohimoinen. Sovittuamme blogitreffit Mainziin ehdotin kuitenkin, että kävisimme katsomassa yhtä kirkkoa. Aivan vanhankaupungin liepeillä olevassa St. Stephanissa on nimittäin jotain varsin erityistä: Marc Chagallin ikkunat. Ne ovat itse asiassa viimeiset, jotka Chagall suunnitteli elämänsä aikana.

Valon siivilöityminen ikkunoiden sinisen eri sävyjen läpi loi ihan omanlaisensa tunnelman. Olen aina pitänyt sinisestä. Se rauhoittaa ja palauttaa ihmisen tasapainoon. Kirkot ja kappelit taas ovat parhaimmillaan paikkoja, joihin hälinä ei ylety ja joissa tuntee voivansa levähtää uskosta tai sen puutteesta riippumatta. 

En siis ole kirkkoihminen, enkä missään nimessä luonnehtisi itseäni myöskään taideihmiseksi. Me insinöörit olemme joskus vähän tällaisia. Joistain jutuista kuitenkin tykkään, ja nämä ikkunat ovat yksi niistä.