Kaksi lasta Saksassa: voiko äiti palata kokopäivätöihin?

helmikuuta 11, 2018

Raskauden myötä vanhempainvapaiden ja niiden jälkeisen työelämän miettiminen tulee väistämättä ajankohtaiseksi. Lapsen kotihoidon kohdalla suunnitelmamme ovat olleet aika selvillä alusta alkaen: aiomme jatkaa esikoisen kohdalla hyväksi koetulla tavalla ja jakaa vauvan ensimmäisen vuoden jokseenkin tasan puoliksi muutamalla koko perheen yhteisellä kuukaudella höystettynä.


Suurempi kysymys on työtuntien määrä töihin palaamisen jälkeen. Kerrottuani töissä raskaudesta kaikki olettivat suoraan minun palaavan osa-aikaisena. Se onkin Saksassa normi. Kaivelin tässä tilastoja, ja vuonna 2015 alle 3-vuotiaista lapsista oli ylipäänsä päivähoidossa vain 33 %. Vanhan Länsi-Saksan puolella 13 % alle 3-vuotiaista on hoidossa yli 7 tuntia päivässä. Koko Saksan osalta 21 % äideistä, joilla on vähintään yksi alle 15-vuotias lapsi, käy kokopäivätöissä. Isien kohdalla luku on 95 %.

Vahva, Itsenäinen Pohjoismainen Nainen sisälläni tietenkin hermostuu näistä lukemista. Niiden todenmukaisuuden huomaa meillä töissä: lähinnä miespuolisilla työntekijöillämme on aika paljon alle kouluikäisiä lapsia, ja yhtä poikkeusta lukuunottamatta äiti on jäänyt kokonaan kotiin tai palannut töihin osa-aikaisena. Automaattinen reaktioni onkin todeta, että ei, kyllä me jatkamme kahdenkin lapsen kanssa kuten tähänkin asti: molemmat vanhemmat käyvät kokopäivätöissä.


Käytännössä tämän toteuttaminen on kuitenkin hyvin haastavaa. Päiväkodit erotellaan alle ja yli kolmevuotiaiden tarhoihin, eikä 1- ja 5-vuotiaita lapsia saa mitenkään fyysisesti samaan rakennukseen hoitoon. En halua edes kuvitella haku- ja viemisrumbaa. Kokopäivähoitopaikkojen aukioloajat jättävät usein myös toivomisen varaa, ja hakeakseni pojan tarhasta ajoissa minun on nytkin lähdettävä töistä neljältä. Saksalaisessa työkulttuurissa se on hyvin aikaista.

Jos olen ihan rehellinen itselleni, minun on myös myönnettävä nykyisenkin arjen yhden lapsen kanssa olevan tosi raskasta. Miehen työkuvioiden takia olen neljänä päivänä viikossa yksin vastuussa kaikesta, ja se näkyy ylärajoilla olevan keskittymiskyvyn ja vapaa-ajan täydellisen puutteen lisäksi myös vähän alakuloisena tunnelmana. Uskon, että elämä tuntuisi huomattavasti kevyemmältä 80-prosenttista viikkoa tehdessä. Työt olisivat silloin vielä pääroolissa arkisin, mikä on minulle tärkeää, mutta elämä ei olisi niin tarkkaan aikataulutettua. Parasta olisi, jos vähentäisimme molemmat tunteja viidenneksen.

Puhuin asiasta varsin samassa elämäntilanteessa olevan ystäväni kanssa. Hän totesi olevansa naisena myös ärsyyntynyt, mutta päättäneensä myös välttää stressiin kuolemisen seuraavan viiden vuoden aikana. Luulen päätyväni samaan ratkaisuun jatkettuani keskusteluja itseni kanssa vielä muutaman kuukauden ajan. 

Saattaisit myös pitää näistä

14 kommenttia

  1. Mä olen näistä jutuista kans ollut hermostunut, mutta niinkuin sanot, niin systeemit on sen verran erilaiset suomalaiseen verrattuna, että olen kans kokenut, että niitä ei kannata verrata ja yrittääkään samaa settiä pitää kasassa kuin Suomessa ehkä. Alkaen jo tuon työajankin kans. Suomalaisilla kavereilla ainakin tuntuu olevan perus toimistotyös todellakin 8-4 työajat, mikä nyt saksalaisittain tietty on jo ihan mahdottomuus. Eli mäkin olen kyllä relan arjen kannalla, juuri tollanen 70-80 prossaa on hyvä ja sekin verrattuna aika moneen muuhun vielä aika moderni ja edistyksellinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummasti se 80-prosenttinen viikko kuulostaa muiden kohdalla tosi hyvältä ja järkevältä idealta stressin vähentämiseksi, mutta itse sitten kuitenkin on yllättävän vaikea toteuttaa sama. Lisäksi meillä on niin ns. samanarvoiset työt, ettei oo yhtään itsestäänselvää että just mun pitäis vähentää (tässä se tasa-arvonainen äänessä kuten kuulet!!1). Vaikkakin tässä meidän työtilanteessa on kyllä hyvin selvää, että molempien pitää tehdä niin perheen hengissä ja järjissään säilyttämiseksi... :)

      Poista
    2. Joo ihan hyvä pointti. Ja mun mielestä ihan sama, mitä itte kukin tekee, jos työ on mielekästä. Ei silloin toisen työ ole tärkeämpi kuin toisen! Tunnen myös hyvätuloisia pareja, joilla on niin kova velka talosta, että kummankin pitää olla täyspäiväsesti töissä, ja lapsi aamusta iltaan hoidos... Oliskin kyllä tosi hienoo, jos te kumpikin voisitte vähentää! Meillä on ystäväpariskunta jotka kumpikin piti eka yhdes 7 ekaa kuukatta vanhempainvapaata ja palaa nyt kumpikin 50% takasin töihin! Aika kova veto, mutta he päättivät, että aika on heille tärkeintä, kun sen pystyy rahottaan :)

      Poista
    3. Tässä elämäntilanteessa vähennys onnistuu kyllä rahan puolesta helposti - ei ole talovelkoja. Jäämme seuraamaan tilanteen kehittymistä!

      Poista
  2. Paljon onnea! Ja hyvää vointia loppuraskauteen! Aikamoinen palapeli se on, kun lapsia ei saa samaan hoitopaikkaan, huh huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Joo voin sanoa etten kyllä odota tota kuskauspuolta yhtään innolla.

      Poista
  3. Mun omat kokemukseni täällä Suomessa 80 %:n työajasta on olleet ihan ok arjen kannalta. Jälkimmäisellä kerralla tein 5-päiväistä viikkoa eli 6 h päivässä (+puoli tuntia). Nuorempi lapsi totuttautui hoitoon silloin ja pystyttiin vähän lyhentämään hoitopäivien pituutta. Mutta tälleen kun työaika on tosi vapaata niin huomasin koko ajan kuitenkin tekeväni käytännössä noin 90 %:n työaikaa. Siinä oli se hyvä puoli, että tunnit kertyi saldoon, joita käyttelinkin sitten pikkuhiljaa varmaan seuraavat 4 kk lyhennetyn työajan päättymisen jälkeen... Ekalla kerralla tein 4-päiväistä viikkoa, missä taas oli omat hyvät ja huonot puolensa.

    Onko lyhennettyyn työaikaan siirtyminen siellä kovinkin byrokraattinen rupeama vai enemmän ilmoitusluontoinen asia? Jos siirtyminen eri työaikojen välillä on helppoa, niin voihan sitä kokeilla esim. jonkun lyhyen pätkän ensin lyhennettyä ja katsoa miten se toimii. Täällä (meidän firmassa) siirtyminen lyhennettyyn oli tosi helppoa, tyyliin sähköposti esimiehelle ja HR:ään, mutta siitä seurasi jotain ihme kiekuroita loma-ajan palkkoihin ja ties mihin, enkä koskaan ymmärtänyt niitä ja se ärsytti.

    Teillä vois tosiaan toimia hyvin sellainen kombo että mies tekisi 4-päiväistä viikkoa ja sinä 5-päiväistä mutta lyhennettynä? Väittäisin että yksilötasolla stressiin kuolemisen välttäminen on ihan yhtä validi prioriteetti kuin tasa-arvon edistäminen. :)

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei,

      Kannatan kyllä jonkinlaista lyhennetyn työviikon tekemistä ainakin toisen vanhemman osalta niin kauan kun nuorin on kolme vuotta. Minä ja mieheni teimme aikanaan Suomessa näin: Mies hoiti kotona ensimmäistä lasta 1 v 4 kk ja sinä aikana minä tein kokoaikatyötä. Toisen lapsen syntyessä mies oli kotona 1 v ja minä jälleen kokoaikatyössä. Sitten kun mieskin meni töihin (kokoaikaisesti), niin tein lyhennettyä työaikaa 30 t/vko. Tein tuollaista työaikaa kunnes ensimmäinen lapsi meni kolmannelle luokalle kouluun. Stressi aleni ja jaksoi itsekin paremmin ja uskon, että lapsetkin jaksoi paremmin, kun i tarvinnut niin kauan aikaa olla päiväkodissa ja koulun jälkeen iltapäivähoidossa. T. Merja

      Poista
    2. Elina, ajateltiin toteuttaa osa-aikaisuus vanhempainvapaan aikana. Täällä on siis mahdollisuus olla vanhempainvapaalla lapsen 3-vuotissynttäreihin asti, ja silloin voi olla myös osa-aikaisena. Vanhempainvapaan jälkeen on oikeus palata kokopäivätöihin, mikä ei välttämättä onnistu jos vähentää tunteja muuten vaan. Toi vanhempainvapaa pitää ilmoittaa sitovasti käsittääkseni ensimmäisen kahden vuoden ajaksi, mutta luulisin että tuntien lisääminen olisi tarvittaessa kuitenkin neuvoteltavissa. En kyllä näe tässä meidän tilanteessa että se ois mitenkään realistinen vaihtoehto. Ehkä korkeintaan sitten, jos miehen työtilanne muuttuu.

      Poista
    3. Merja, uskon kyllä kun sanot että kaikki jaksoivat paremmin noin! Kivasti jaoitte myös vastuun molemmille vanhemmille. Oon ihan varma, että meidän parisuhteelle on tosi olennaista, että molemmat kokee sekä kotona olevan että työssäkäyvän roolit. Näin vältyttäneen monilta riidoilta!

      Poista
    4. Oili tähän vielä vinkki: osa-aikasen sopimuksen voi tehdä myös määräaikaisena. Mä esim. rajotin sen kahdeksi vuodeksi, eli kun poika menee Kindergarteniin, mun osa-aikasopimus loppuu ja mulla on taas oikeus 100%.

      Poista
    5. Aijaa! Siis se ei oo Teilzeit während der Elternzeit vaan ihan "normi" osa-aikaisuus? Mä en oo oikein perillä näistä kuvioista, kuten näkyy. Mutta itse asiassa meilläkin voi kyllä tehdä ton osa-aikasopparin määräaikaisena, mä olin itsekin ekat neljä kuukautta 60-prosenttisesti töissä ennen kuin päästiin muuttamaan tänne työpaikkakunnalle. Jatkamme selvittelyjä!

      Poista
  4. Entäs au pairin tai muun lastenhoitoavun hankkiminen siihen saakka, kun nuorempi (/nuorin ;)) täyttää kolme vuotta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se onkin se toinen mahdollinen vaihtoehto. Meillähän on nyt jo sen verran lastenhoitoapua, että naapureiden lastenhoitaja hakee meidänkin pojan tarhasta kaksi kertaa viikossa. Naapuri on ollut koko ajan kokopäivätöissä, ja hän ratkaisi asian aikanaan hankkimalla hoitajan, joka hakee lapset tarhasta joka päivä ja laittaa myös iltaruoan (!). Itse asiassa musta avun tarvitseminen ei täällä mitenkään edes lopu siihen kolmen vuoden ikään ihan ajanpuutteen osalta - ainakin tällä tarhat sen jälkeen on huonommin auki kuin tuo työnantajan pienille tarjoama tarha, ja kouluun mennessä ne ongelmat vasta alkaakin.

      Au pairia en haluaisi - ajatus vieraasta ihmisestä kotona ahdistaa. Ehkä homma olisi eri, jos meillä olisi talo, mutta en ole kyllä varma. Tuollainen vakituinen lastenhoitaja on tietty ihan mahtava juttu, jos homma toimii niin hyvin kuin naapureilla. Heidän hoitajansa on lapsille käytännössä varamummo. Hyvän kandidaatin löytäminen ei ole mitenkään ihan triviaalia, mutta ehdottomasti harkinnan arvoinen juttu etenkin, koska tuntien reipas vähentäminen ei tule meillä kummankaan vanhemman osalta kysymykseen.

      Poista