Aurinko, tulithan jäädäksesi
helmikuuta 18, 2018
Koskaan ennen en ole vihannut talvea kuten tänä vuonna. Joulukuusta lähtien täällä on ollut harmaata ja sateista. Tammikuu oli pimein vuosiin, eikä aurinkoa näkynyt käytännössä lainkaan. Normaalioloissakin talvi tuntuu täällä raskaalta - alaston luonto on täynnä harmaan ja ruskean eri sävyjä - mutta tänä vuonna tätä ikuisessa harmaudessa rämpimistä säesti tammikuun loppuun asti myös raskaudesta johtuva loputon, lyijynraskas väsymys.
Näinä aikoina arki tuntuu jatkuvalta suoritukselta. Herätyskello soi ennen kuutta, väsyttää niin että tekisi mieli kiroilla jos jaksaisi, lasta ei saa sängystä ylös millään, pukeminen kestää vuoden, korotan ääntäni ainakin kolmesti, tarhaan ja töihin pyöräillään todennäköisesti sateessa ainakin puoli tuntia myöhemmin kuin haluaisin, töistä suoritetaan itsensä joko tarhan kautta tai suoraan kotiin, kukaan ei taaskaan esivalmistellut ruokia viikonloppuna, miten tuo lapsi syökin puolikasta lautasellista neljäkymmentä jumalan minuuttia, hermostun tyhjästä ainakin kaksi kertaa hampaanpesun aikana, unilaulu, kello kahdeksan ja lapsi nukkuu, en todellakaan jaksa tehdä aamupalaa valmiiksi, itsekin nukkumaan. Toista sama uudestaan.
Nyt ei enää väsytä niin kamalasti, mutta auringon puute alkaa tehdä aggressiiviseksi. Paruttuani eilen miehelle elämän kertakaikkista raskautta antoivat pojat minun nukkua tänään hieman pidempään sen aikaa, kun kävivät itse hakemassa leipomosta tuoreita sämpylöitä. Aamu alkoi auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta, ja keltainen kaveri pysytteli sitkeästi taivaalla iltaan asti. On aivan ihmeellistä, miten paljon valon määrä vaikuttaakin mielialaan. Yritän keskittää ajatukseni siihen, että liikumme koko ajan kohti kevättä, ja ihan huomaamatta koittaa taas se aika, jolloin valoa riittää sekä aamuisin että iltaisin, kerrospukeutuminen on turhaa ja elämä tuntuu kevyeltä.
6 kommenttia
Tämä talvi kyllä on ollut aivan kamala! Aurinkoa meillä tavallaan ei ollut lokakuusta lähtien. Tiedän, koska piti valita seinäväriä ja maalata seiniä. Päivän valoa ei ikinä ollut riitävästi ja ostin kolme kertaa väärää sävyä, koska oli mahdotonta katsoa huonetta auringonvalossa. Nyt tilanne on vihdoin parantunut! En muista, että olisi aikaisemmin ollut näin synkä talvi...
VastaaPoistaOn kyllä ihanaa, että aurinko on taas näkyvissä ainakin välillä! Uskon, ettei värinvalintahommat oikein onnistuneet ikuisuuksiin. Yritä nyt tässä harmaudessa nähdä mitään... Onneksi seuraavaan tammikuuhun on melkein vuosi!
PoistaJust niin samoja fiiliksiä tosta auringosta, mutta myönnettäköön, että raskaustilantuo tähän varmasti muutaman vaikeusasteen lisää. Hurjasti voimia ja aurinkoisempia päiviä!
VastaaPoistaSiis ollaan niin pitkällä että mietin, miten on ylipäätään mahdollista selvitä enää yhdestäkään talvesta. Onneksi tämä kamaluus unohtunee viimeistään huhtikuussa!
PoistaSuomessa pahin kuukausi oli aina marraskuu. Täällä korventaa, että talvipäivän seisauksen ja vuoden vaihtumisen jälkeen pahin onkin vasta edessä. Toivottavasti siellä paistaa tänäänkin aurinko ja tuo lisää virtaa arkeesi!
VastaaPoistaTodellakin. Marraskuu ei ole mitään tähän kamalaan alkuvuoteen verrattuna! Vuoden lopun selviää aina joulun avulla, mutta sen jälkeen edessä onkin pelkkää kamaluutta. Olen todennut, että oikeastaan tammikuussa pitäisi lähteä johonkin lomalle - joko Alpeille, jossa olisi kunnon talvi, tai sitten suosiolla jonnekin lämpimään ja aurinkoon. Ehkä sillä jaksaisi!
Poista