Olen huomannut olevani ehdottomasti mekko- ja hameihmisiä. En juurikaan pukeutunut kumpiinkaan yliopistoaikoina - yleinen pukukoodi oli luokkaa "ihassama onko tennareissa reikä", ja hame päällä tunsin oloni ylipukeutuneeksi kaikkien fyysikkojen keskellä. 

Aloitettuani Oikeat Työt vaatekaappia piti päivittää toimistokelpoisempaan suuntaan, ja aloin kuin ihmeen kaupalla tuntea oloni kotoisammaksi. Simppelit hameet ja mekot ovat kivan naisellisia ja samalla housuja paljon mukavampia päällä. Mielestäni A-linjaiset hameet sopivat myös vartalolleni:  niihin pukeutumalla saan hämättyä ainakin itseäni keskittymään muuhun kuin loputtomaan persjalkaisuuteeni. 

Viime vuosina on kuitenkin ollut varsin vaikeaa löytää sopivia helmoja kaupasta. Onneksi voin ommella niitä itse! Innostuin ensimmäisestä ompelemastani kunnon mekosta muutama kuukausi sitten niin, että aloitin samantien toisen samanlaisen tekemistä. Kuten niin usein, tapahtui noin puolessavälissä prosessia Jotain, minkä seurauksena mekko roikkui pienen ikuisuuden ompeluhuoneessa täysin keskeneräisenä. Saatuani ainakin osan energiastani takaisin kamalan alkuraskauden jälkeen päätin ommella tekeleen valmiiksi nyt, kun se mahtuu vielä päälleni. 

Kaava on Jennifer Lauren Handmaden The Laneway Dress, josta olen edelleen yhtä haltioissani kuin ensimmäisen mekon kohdalla. Tästä Helsingistä ostamastani Vimman puuvillakankaasta ommeltuna mekko on edeltäjäänsä rennompi ja oikein kiva toimistossa sekä vapaa-ajalla. Tykkään kankaasta ihan älyttömästi. Tämä oranssi on yksi lempisävyistäni vaatteissa - lämpimissä, kirkkaissa väreissä olo tuntuu heti energisemmältä.