Vietin viime viikonlopun muutaman tunnin matkan päässä Luxemburgissa. Ohjelmassa oli lähiseutujen suomalaisten bloggaajien tapaaminen, tuo jo tutuksi tullut konsepti. Aiemmin olemme tavanneet enemmän tai vähemmän satunnaisissa kohteissa, mutta tällä kertaa pääsimme Viisi kymppiä lasissa -blogia kirjoittavan Ainon vieraiksi hänen kotikaupunkiinsa. 

Ei ole mikään salaisuus, että pidän kaupunkilomilla eniten kauniiden talojen seassa kuljeskelusta. Tykästyin Luxemburgiin kovasti, ja se livahtikin kertaheitolla lempikohteideni joukkoon. Osasyynä voi tietenkin olla myös lähes täydellinen sää ja mainio seura, mutta kyllä tämä kaupunki hurmaisi myös siellä yksin kierrellessä. Luxemburg on inhimillisen kokoinen, kaunis ja ihmeen vihreä. Rahan läsnäolo on selvää - joka paikassa on siistiä, eikä rähjäisiä rakennuksia näy juuri missään - mutta tunnelma on silti sympaattinen. Kaupunki tuntuu suht mataline rakennuksineen ja runsaine puineen pienen ihmisen kokoiselta, ja minusta tuntui että siellä on hyvä elää ja olla. 

Vierailuun mahtui tällä kertaa kulttuuriakin, kun ehdimme käydä piipahtamassa modernin taiteen museossa MUDAMissa meille sponssattujen Luxemburg-korttien voimin. Paikka on vierailun arvoinen sekä sisältä että ulkoa: rakennuksen arkkitehtuuri oli mieleeni, näyttely mielenkiintoinen ja museota ympäröivä paikoin metsämäinenkin puisto taideteoksineen ja kaupunkimaisemineen ihana paikka hengähtää. 

Kaupungilla pyörimisen ja kulttuurihommien lisäksi vierailu sisälsi tietenkin ruokaa ja juomaa. Lauantaisen alkuillan apero emäntämme Ainon luona sisälsi tällä kertaa osaltani shampanjan sijaan kuplavettä, mutta sehän ei haittaa vauvan potkiessa mahassa. Hymy oli herkässä lasin sisällöstä riippumatta. Viikonloppu piristi kertakaikkiaan kovasti, ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja!

Mukana matkassa olivat tällä kertaa

Viisi kymppiä lasissa 

Viherjuuria

Hollanninhippiäinen

London and beyond

Kolmikieli

H niin kuin Hausfrau