Viikko seurassani
joulukuuta 14, 2016
Sain loppukesästä Viherjuuria-Heidiltä haasteen dokumentoida elämääni viikon ajan ja raportoida sitten täällä. Koska aihe tuntui hauskalta, tartuinkin lähes heti toimeen. Siispä nyt, sijaitessamme joulukuun puolessavälissä, pääsette vihdoin katsastamaan, mitä yours trulyn viime viikko piti sisällään.
Oman viikon dokumentointi - siinäpä kiva aihe, luenhan mielelläni vastaavia kertomuksia muiden elämästä. Nopeasti sitä kuitenkin tyssää käytännön ongelmaan: allekirjoittaneen elämässä ei oikein tapahdu mitään! Arkipäivät ovat kaikki kovin toistensa kaltaisia: ylös, lapsi hoitoon, töihin, lapsi hoidosta, nukkumaan. Viime viikko ei sinänsä poikennut tästä kaavasta, mutta jotain raportoinnin arvoista siihen kuitenkin mahtui. Tavallinen ja silti niin erityinen viikko, sillä...
Tämä taitaa olla tämän blogin ensimmäinen (ja toivottavasti myös vähemmistöön jäävä) surkea kännykkäotos, mutta sille on varsin hyvä syy. Kuvassa näette nimittäin henkilön, joka otti maanantain vapaaksi töistä, ajoi yliopistolle ja jätti painetun väitöskirjansa sinne! En osannut odottaa, millainen kivi jo tässä vaiheessa putosi harteilta, vaikka itse väitöstilaisuus onkin vielä edessä. Kuten ystäväni sanoi, ainoat mieltä painavat työt ovat ne tekemättömät. Tässäpä yksi vähemmän!
Viime viikkoon mahtui myös itsenäisyyspäivä. Se on täällä ulkomailla ollut aina jopa kohtuullisen tärkeä päivä, jonka ohjelmaan on joka vuosi kuulunut hyvää syötävää ja linnan juhlia läppäriltä katsottuna. Viime vuosina sisko on ollut erinäisistä syistä usein kylässä, ja usein myös suomalainen ystävä tai pari ovat tulleet käymään.
Tämä vuosi oli tähän nähden aikamoinen antikliimaksi - juhlapäivä keskellä viikkoa, mieskin töiden puitteissa poissa eikä kaveritkaan päässeet paikalle uudesta sijainnistamme johtuen. En kuitenkaan aikonut missään vaiheessa alistua, vaan leivoin saaristolaisleivän (olennainen osa itse kehittelemääni itsenäisyyspäiväperinnettä), ostin kaupasta mätiä, poljin töistä tuhatta ja sataa hakemaan lapsen, viritin juhlat läppärille ja korkkasin oikein kuohuviinipullonkin. Jälkkäriksi oli pipareita ja homejuustoa.
Jälkikasvuni ei oikein arvostanut kättelymaratonia ja kyseli useaan otteeseen, voitaisiinko sen sijaan katsoa esimerkiksi Hermanni Hiirtä. Muutenkaan hän ei ollut kovin vaikuttunut äitinsä kotimaan itsenäisyyden juhlinnasta. Joulukuun kuudes on saksalaisille lapsille aivan muulla tavalla varsin merkittävä päivä: edeltävänä yönä kotoista joulupukkia erehdyttävästi muistuttava pyhä Nikolaus saapuu ja tuo herkkuja ja pieniä lahjoja. Tyypillisesti ne löytyvät aamulla saappaan varresta tai sukasta, mutta meidän oven takana oli myös pussi. Ihanan naapuripariskunnan tekosia!
Ehdinpä tällä viikolla käydä myös viiniostoksilla. Työnantajallani on suuri ja erittäin vaikuttava viinikellari, jota olemme toki hyödyntäneet ahkerasti. Palvelu on aina erinomaista, enkä ole vielä maistanut viiniä, joka ei olisi ollut juuri makunystyröilleni sopivaa. Vielä erinomaisempaa tästä tekee paikallisten, pfalzilaisten viinien suuri valikoima - olen Rieslingin vankkumaton ystävä, eikä se taida olla missään parempaa kuin täällä.
Viikonloppukin saapui, mikä olikin varsin odotettua. Tykkään töistäni tosi tosi paljon, enkä koskaan harmittele sunnuntai-iltana tai maanantaiaamuna työviikon alkamista. Perjantaisin olen kuitenkin jokseenkin kaikkeni antanut, joten pieni tauko on kyllä aina paikallaan. Kuten jo kerroinkin, hurautimme lauantaina Wiesbadeniin joulumarkkinoille. Tosi kiva ilta, ja ehkä sitä joulutunnelmaakin löytyi hitusen! Pääni sisällä vallitsee näes ennemminkin marraskuu, sää ei täällä ole varsinaisesti ollut erityisen jouluinen. Tässäpä muuten oiva tekosyy sille, miksi joulu on jälleen kerran yllättämässä lahjanostajan: yhtäkään pakettia ei ole vielä hankittu.
Sunnuntaina käynnistelin pojan kanssa yleiskoneen, jolla pyöräytimme yhdessä tuumin ehdan korvapuustitaikinan. Rappumme asukkaat järjestivät ulkona varsin vapaamuotoisen adventtisession, jonka perimmäinen tarkoitus oli tutustua toisimme paremmin. Me veimme mukanamme puolen litran taikinallisen korvapuusteja, jotka katosivat kaikki varsin nopeasti parempiin suihin. Luulen, että poikani söi neljä, mutta kuka näitä nyt viitsii niin tarkkaan laskea.
Yleiskoneelle tuli muutakin käyttöä, kun leivoin lounaaksi pizzaa. Kaapissa oli vähän kaikenlaisia jämiä, kuten itsenäisyyspäivän leivistä jäänyttä ranskankermaa, avattu paketti kylmäsavulohta, nahistuneita tomaatteja ja jostain aiemmasta pizzasessiosta ylijäänyt mukin pohjallinen tomaattikastiketta. Näistä aineksista saatiin vallan erinomaiset pizzat, joista kuvaan pääsi valkoinen lohiversio. Näiden ja korvapuustien plus muiden adventtijuhlatarjottavien jälkeen illalla ei tarvinnutkaan kuin pyöriä sänkyyn. Se siitä viikosta, on niitä huonompiakin nähty!
Meeri kertokoon viikostaan seuraavaksi! Odotan jo innolla manselaisia kuulumisia!
4 kommenttia
Kas, täytyypä siis aktivoitua kameran kanssa loppuviikosta. Kiitos haasteesta, näitä on mustakin hauska lukea, joten eiköhän raportoiminenkin maistu.
VastaaPoistaNauroin muuten ääneen laskelmille poikasi pullansyönnistä. Vaan eikö se totuus tule jo lapsuudenkodista, että meillä ei lasketa.
Mähän yritin tätä jo kerran aiemminkin, mutta kyllästyin omiin juttuihini jo päästyäni raportoinnissa viikon puoleenväliin. Uusi yritys onnistui hieman paremmin!
PoistaJes, Oili vastasi haasteeseen! Toinen kommentti siitä, että kyllähän sun viikkoon mahtuu vaikka mitä töiden ohelle - ainakin hyviä viinejä, kokkailua ja yhdessäoloa :) Onko sulla joku hyvä resepti tuohon saaristolaisleipään? En ole vielä koskaan innostunut tekemään, mutta en olekaan mikään kokkikolmonen...
VastaaPoistaOn hyvä resepti! http://sillasipuli.blogspot.fi/2008/09/saaristolaisleip.html
PoistaSaaristolaisleivän tekemiseenhän tarvitaan kaljamaltaita, joita on tietääkseni raahattava Suomesta. Mutta ei hätää, yksi paketti riittää pitkälle. Noin niinku muuten leipä on tosi helppo leivottava, ei tarvitse vaivata eikä mitään. Suosittelen!
No joo, ei tämä elo toki mitenkään ääriankeaa ole (tai siis oikeastaan yhtään ankeaa, tykkään tästä juuri näin)! Tietynlainen äksönin puute vaan tekee siitä hieman blogiepäseksikästä :)