Meillä viikonloput kuluvat useimmiten samalla kaavalla. Perjantai-iltana ei tehdä oikein mitään muuta kuin toivutaan viikon töistä. Lauantai taas livahtaa ohi kuin huomaamatta tulevan viikon ruokalistaa miettiessä ja ostoksia tehdessä. Sunnuntaisinhan täällä ei ole mikään auki (paitsi yksi ruokakauppa rautatieasemalla) joten sekä ruoat että muut mahdollisesti tarvittavat asiat on hankittava lauantaina. 

Olen alkanut pitää paikallisista sunnuntaipäivistä. Ensin ne olivat ihan kamalia, kun mikään ei ollut auki eikä missään näkynyt ketään. Nyt arvostan tätä pysähtyneisyyttä huomattavasti, sillä viikossa on yksi kokonainen päivä aikaa puuhastella lempiasioita. Sunnuntaisin kokataan yleensä kaksi ruokaa (yksi heti syötäväksi ja yksi seuraavalle viikolle evääksi), siistitään asuntoa, pestään pyykkiä ja tehdään ehkä vähän käsitöitä. Joku saattaisi yökkäillä, itse pidän näitä rentouttavina askareina silloin, kun on riittävästi aikaa.

Ongelmaksi muodostuu välillä se, että haalin päivälle ihan liikaa tavoitteita. Tänään esimerkiksi vietin jotakuinkin koko päivän keittiössä, kun en suunnitelmia tehdessäni oikein hahmottanut, miten paljon aikaa kukin ruokalaji vaatii. Etenkin näin mahan kasvaessa huomaan, että tarvitsisin myös yhä enemmän sohvalla istumista ilman minkäänlaista käsityötä kummempaa aktiviteettia.

Niin tai näin, kokkauksista tuli vallan herkullisia. Tänään meillä syötiin Avaruusasema-blogin reseptillä tehtyä punajuuripizzaa, joka oli erinomaisen hyvää. Sen tekemisen ulkoistin onneksi toiselle puoliskolle sekä kylässä olevalle siskolle. Keskityin itse ensi viikon eväisiin ja jälkkäriin. Nyt ehkä uuvuttaa, mutta taidan kiittää itseäni iltaisin, kun ei tarvitse ryhtyä kokkaamaan. Ja nyt suosittelemme kaikki kolme yhteen ääneen tätä pizzaa erittäin lämpimästi.