En juurikaan käy työmatkoilla, mutta kun käyn, teen sen tyylillä. Ehdin Suomesta saapumisemme jälkeen juuri ja juuri selvitä pyykkivuorista, kun suunnaksi otettiin taas lentokenttä. Tällä kertaa taitettava matka olikin hieman pidempi, sillä lensin muutaman kollegan kanssa viikoksi aivan eteläisimpään Kaliforniaan, San Diegoon.

Tämä oli ensimmäinen kertani Yhdysvalloissa, ja olo oli kummallinen. Minne tahansa katsoikin, oli selvää, että nyt ollaan ulkomailla: maisemat, autot, liikennekyltit ja kaupat olivat ihan erilaisia kuin täällä päin. Samalla kuitenkin kaikki oli kovin tutun oloista - kukaan televisiota tai elokuvia katsellut ei ole voinut välttyä saamasta mielikuvaa siitä, miltä USA näyttää.

Tunsin muuten itseni varsin tynnyrissä kasvaneeksi seurueeni keskellä: yksi on työskennellyt Yhdysvalloissa vuosia, toinen matkustellut siellä lukemattomilla loma- ja työmatkoilla ja kolmas viettänyt maassa paljon aikaa opiskelu- ja matkakuvioissa. Tässä seurassa tuntui lähes lottovoittoon verrattavalta harvinaisuudelta päästä kypsään kolmenkymmenenkahden vuoden ikään ilman käyntiä rapakon takana. Tosiaan, näissä piireissä, joissa pyörin, oma Pohjois-Euroopasta Keski-Eurooppaan yltävä liikennöintini tuntuu joskus varsin mitättömältä.

Tästä heräsi kyllä aivan uudenlainen into päästä muuallekin Yhdysvaltoihin. Valtavassa maassa olisi niin paljon nähtävää ja koettavaa! Mitkä on Sun suosikkipaikkojasi?