Sunnuntai. Olen sanonut tämän monta kertaa ennenkin, mutta pidän näistä viikon viimeisistä päivistä. On aikaa hengähtää ja olla. Soitin klassista, silppusin ja karamellisoin hirveän kasan sipulia jääkaappiin odottamaan tulevia inspiraatioita ihan vaan koska oli siihen aikaa ja energiaa, ompelin vierashuoneeseen verhon ja leivoin omenapiirakan. En jaksanut katsoa puhelinta koko päivänä.

Meillä on vain yksi lapsi, ja onhan tässä käyty äitiysloman jälkeen kokopäiväisesti töissä jo kahden ja puolen vuoden ajan, joten voisi kuvitella että tähän olisi tottunut. Tuntuu kuitenkin vahvasti ruuhkavuosilta, ja tämä rakas harrastukseni blogi on joutunut jäämään varsin vähälle huomiolle. Ajattelin kuitenkin yrittää skarpata ja kirjoitella vähän useammin, koska mulla on jo ollut hieman ikävä tätä virtuaalipäiväkirjaani. 

Kutsuin ensi viikonlopuksi työkaverin miehineen illalliselle. Kyseessä on hieman vanhempi, hyvästä ruoasta ja viinistä pitävä pariskunta, ja olen tässä miettinyt ruokalistamahdollisuuksia jo useamman viikon ajan. Pääruoka uupuu vielä, tarvitsen jotain pomminvarmasti onnistuvaa ja erinomaista. Iltalukemisena on siis pino keittokirjoja ja ruokalehtiä. Saatan palata asiaan!