Olen muuttanut usein, mutta huhhuijaa, tämä oli ensimmäinen niin sanottu aikuisten ihmisten oikea muutto. Nykyisen irtaimistomme muuttaminen lapsen läsnäollessa osoittautui hieman haastavammaksi kuin opiskeluaikaiset "iskä, tulisitko pikaiseen käymään peräkärryn kanssa niin heitetään nämä banaanilaatikot uuteen kämppään" -kuviot.

Olemme olleet uudessa asunnossa nyt kaksi viikkoa (joista luojan kiitos toisen Suomessa pika(hermo)lomalla), ja täällä on edelleenkin jokseenkin sen näköistä, että paikalle on tiputettu pommi. Suurimpana syyllisenä on keittiö, jota ei vielä ole - jotenkin missasimme sen ajankohdan, jona tilaus olisi pitänyt tehdä, jotta köökki olisi ehditty toimittaa ajoissa... Mutta mitäs pienistä, istuessani tässä olohuoneen keskellä sijaitsevan ruokapöydän ääressä muuttolaatikkokasan ympäröimänä voin ilmoittaa, että odotuksen pitäisi kaikella todennäköisyydellä päättyä tänään! 

Keittiöstä tulee toivottavasti kiva - pieni mutta fiini, uskon! Alku on ainakin lupaava, sillä kaapistoseinälle tulee kaikkien aikojen lempparitapettini, Cole & Sonin Woods. Allaolevassa kuvassa vilahtaa myös jääkaappi, josta olen lähes yhtä innoissani kuin tapetista. Se on musta!