Matkani aika ärsyttävästä valittajasta tähän päivään eli tarinani kotiutumisesta ja sopeutumisesta

maaliskuuta 08, 2016


Taannoiseen tekstiini uuteen maahan kotiutumisesta tuli hurjasti kommentteja; lämmin kiitos niistä! Ajattelin tässä jatkaa hieman samalla teemalla ja kertoa omasta kehityksestäni tuoreesta maahanmuuttajasta tänne hyvin sopeutuneeksi ja kotiutuneeksi tyypiksi.



Ennen tuloani tänne olin siis asunut vain Suomessa, joten kokemuspohjani oli aika rajallinen, vaikka tunsinkin jo ihmisiä monista paikoista. Siinä tilanteessa on luonnollista, että mielestään avoinkin henkilö hämmästelee asioita, jotka tehdäänkin eri tavalla kuin mihin on maansa ainoana totuutena tottunut. 

Saksalaiset ovet avautuvat väärään suuntaan.
Saksalaiset vuodevaatteet ovat väärän kokoisia.
Saksassa ei voi maksaa kortilla läheskään kaikkialla vaan käteistä pitää olla.
Sitä käteistä ei Saksassa voi nostaa ilmaiseksi kuin oman pankkinsa automaateilta.
Saksassa ei oikein harrasteta sähköisiä tiedonsiirtojärjestelmiä vaan virastoihin pitää marssia paperinippujen kanssa. Ne virastot ovat yleensä auki vain aamupäivisin. 
Saksalaiset eivät osaa saunoa oikein eikä löylyäkään saa heittää itse.
Saksalaisia pitää teititellä niin pirusti ja tittelit ovat tärkeitä.
Saksalaisissa asunnoissa on talvisin kylmä ja ikkunoistakin voi vetää.
Saksalaisten huonekalumaku on kamala.


Toisaalta sitä kiinnitti huomionsa myös positiivisiksi mieltämiinsä eroavuuksiin. Kahviloissa on pöytiintarjoilu! Ruokaa voi ostaa pelkästään luomua tarjoavasta marketista! Julkinen liikenne toimii todella hyvin! Kukkakimput eivät maksa paljon mitään! Baarit ovat auki niin pitkään kuin kiinnostaa! Olen keskellä Eurooppaa! Kaverin isä sai 50-vuotislahjaksi oman viinitarhan!

En ole missään vaiheessa etsimällä etsinyt itselleni täältä suomalaisia kavereita, enkä alussa siis hakeutunut suomalais- tai muihin expat-porukoihin, vaikka seuran tarpeessa olinkin. Vaikken asiaa ehkä niin tiedostanutkaan, luulen että halusin integroitua mahdollisimman rivakasti ilman, että eläisin irrallisessa ulkkarikuplassa, joka sattuu sijaitsemaan Saksassa. Asiaa toki helpotti saksalainen mieheni ja työpaikka yliopistolla, joten ovi paikalliseen kulttuuriin ja paikallisten ihmisten pariin oli auki. 


Vaikka siis koenkin kotiutuneeni tänne jouhevasti, olen silti hieman häpeissäni ja pahoillani läheisteni puolesta niistä lauseista, jotka aloitin "meillä Suomessa" ja - ai kamala - "ei meillä Suomessa vaan". Erityisesti miehelleni nostan hattua, sillä vaikka onkin enemmän kuin luonnollista, että maahan juuri muuttanut (ja nimenomaan ensimmäisiä kertoja ulkomailla asuva) bongailee eroavuuksia ja käsittelee sillä tavoin muuttunutta ympäristöään, voisi sen ääneen vertailun lopettaakin jossain vaiheessa. 

Oma määritelmäni onnistuneelle sopeutumiselle onkin se, että ymmärtää, että on monta tapaa tehdä asioita, ja kaikki niistä voivat olla ok. Ja vaikka näin ei omasta mielestä olisikaan, ei siitä tarvitse joka jumalan kerta tehdä suurta numeroa. Helpoimmalla pääsee, kun hyväksyy asuinpaikkansa sellaisena kuin se on, muokkaa arkensa siihen sopivaksi ja luovii eteenpäin. On ihan suoranaista ajan ja energian tuhlausta vaikkapa valittaa täällä siitä, että kortilla maksu on usein hankalaa. Asian vatvominen ei muuta tilannetta, joten ihan samalla vaivalla voi vaan siirtyä kuljettamaan käteistä mukanaan, tottua tilanteeseen ja käyttää sitä käteistä. Ei ole mahdollista muuttaa kotimaastaan toiseen maahan siten, että se kotimaa seuraisi perässä niin, ettei mikään arjessa muuttuisi. Mitä nopeammin tämän käsittää, sitä helpompaa sopeutumisesta tulee.

Saattaisit myös pitää näistä

17 kommenttia

  1. Meillä Suomessa -lauseet ovat paikallisille ystävilleni sen verran tuttuja, että saan niistä joskus kuittailua. Viime vuoden vaalien jälkeen yksi ystäväni tokaisikin vain puoliksi leikillään, kun olin taas aloittamassa meillä Suomessa -lausetta, ettei Suomella ja suomalaisilla taida kuitenkaan eduskuntavaalien tulosten perusteella olla ihan hirveästi ylpeiltävää - sen jälkeen tajusin, että mun kannattaisi varmaan vähän rajoittaa hehkutustani ilmaisesta koulutuksesta, tasa-arvoisesta yhteiskunnasta ja kunnon saunoista ;). Toisaalta huomaan myös joskus Suomessa aloittavani lauseet sanoilla Meillä Briteissä tai Meillä Lontoossa... mikä on varmasti ihan yhtä ärsyttävää, mutta myös monille ulkosuomalaisille tyypillistä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, luulen että jokainen syyllistyy tähän! Mä nyt oikeasti koputan puuta, mutta tuntuu että olen ehkä päässyt vihdoin tämän vaiheen yli. En kyllä ehkä viitsi kysyä mieheltä, onko hänkin samaa mieltä ;)

      Poista
  2. Hei Oili,
    Tosi hyvä kirjoitus! Voin täysin samaistua sinun tarinaan. Olen itse asunut vähän yli kolme vuotta Saksassa ja minun sopeutuminen on näköjään menny aika samaa kaavaa kuin sinun. Tosin multa lipsahtaa vieläkin silloin tällöin "mutta meillä Suomessa". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset! Mä oon ehkä huomannut menneeni viime aikoina lähinnä vähän toiseen ääripäähän. Luen uutisia ja puhisen sitten, miten tämä ja tämäkin on Nykyään Suomessa Aivan Huonosti. Ehkä voisin vaan antaa olla!

      Poista
  3. Haha, oi voi! Tunnustan! Kyllä lipsahtaa näin reilun puolen vuoden Saksassa asumisen jälkeen vielä aika usein tuo "meillä suomessa..." Piti ihan kysyä poikaystävältä, että kuinka ärsyttävä tapa tuo hänen mielestään on. Vastaukseksi sain vain, että "joo sä sanot sitä usein" :D Samaistuin kyllä useimpiin kokemiisi ärsytyksen kohteisiin, vaikka olen ennen Saksaa asunut lyhyempiä pätkiä muuallakin ulkomailla. Mutta lohduttavaa, että tästä on mahdollista päästä ajan myötä eroon. Tottahan se on, että vaikka kuinka valittaisi väärin päin aukeavista ovista, niin eivät ne kuitenkaan ala tahdonvoimalla aukeamaan toiseen suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, mä en edes uskaltanut kysyä mieheltä aiheesta ;) Mut siis luulen että tätä on tosi vaikea välttää, ellei ole tosi kokenut muuttaja. Kyllä aika tekee tehtävänsä. Tai kuten Facebookissa kommentoitiin: aluksi ilmiö on tosi ymmärrettävä, mutta ärsyttävä siitä tulee jos sitä valitusta jatkaa vuosikausia. Kyllä se taitaa useimmissa tapauksissa vähentyä itsestään, eli toivoa siis on :)

      Poista
  4. Oi kyllä! Varmaankin pari ekaa vuotta Barcelonassa jaksoin muistella juurikin tuolla lauseella tuttaville ja ystäville, kuinka homma toimii niin paljon paremmin Suomessa. Eräs Bulgarialainen ystäväni sanoikin kerran, että "te Suomalaiset olette kyllä todella ylpeitä kotimaastanne". Siloin ehkä tajusin, että on myös monta asiaa, joista ei ylpeillä voi... Ehkä integroitumisesta uuteen maahan kertoo juurikin se, että muutettuani takaisin Suomeen viiden vuoden ulkomailla asumisen jälkeen, näen ettei niillä asioilla, jotka "on niin paljon paremmin Suomessa" ole yhtään mitään merkitystä! Mielummin maksan käteisellä kahvini aurinkoisella terassilla melkein ympäri vuoden, kuin kortilla loskan ja pimeyden keskellä! Tai kärsin ennemmin kylmästä asunnosta kuukauden, kuin kylmästä säästä 11kk :) Espanja tuntuu enemmän kodilta sittenkin ja kaipuu takaisin on suuri <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana ja niin osuva kommentti! Tosiaan lopulta aivan muut asiat on tärkeitä kuin se, mihin suuntaan ovet aukeaa ja pitääkö sitä käteistä käydä nostamassa. Toivottavasti löydät sen oikeasti hyvältä tuntuvan kodin, oli se sitten Suomessa tai Espanjassa <3

      Poista
  5. Baijerissa osan vuotta asuvana valituksen aiheet nousevat potenssiin 10. On ne niin peruskonservatiiveja että joskus tuntuu että ne elää eri vuoskymmennellä . En jaksais koko vuotta putkeen vaikka kuinka positiivisesti yritän ajatella. Ihottumaa saan kun puhutaan " Deutsche leitkultuurista ".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Facebookissa tuli saman suuntaisia kommentteja myös Schwaabien seurassa asuvilta. Tää onkin sitten ihan oma aiheensa - ei jokainen varmasti kotiudu joka ympäristöön. Luulen että etenkin tietyt paikat Baijerista on kyllä tosiaan rankkoja näin pohjoismaisen kasvatuksen saaneelle naiselle...

      Poista
  6. Heippa! Kompastuin blogiisi sattumalta koska olen estinyt hieman kokemuksia muilta jotka ovat Saksaan muuttaneet suomesta. On ollut todella mielenkiintoista lukea mietteitäsi ja miten olet sopeutunut Saksaan! Toivon itse että sopeutuisin nopeasti kun muutan. Minulla vain puuttuu tuo kielenosaaminen. En ole koskaan opiskellut saksaa. Uskon että itseltä on jo lipsahtanut muutama "muttakun suomessa..." poikaystäväni on useimmin nauranut asialle ja sanonut että ei se hirveästi auta ja että kaikkeen sopeutuu. Hän oli suomessa vaihdossa jolloin tapasimme joten helpottaa varmasti omaa sopeutumista kun toisella osapuolella on myös kokemuksia suomesta asumisesta. :)

    On muuten todella mukava lueskella muutenkin tekstejäsi ja pidän siitä kuinka jotenkin olet onnistunut nostamaan esille sekä positiivisa ja negatiivisa taino ehkä haittaavia asioita muutosassi ja sopeutumisessasi saksaan. Usein kun netissä törmää vain mustavalkoiseen ajatteluun ja pirujen maalailemiseen seinille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka, tervetuloa ja onnittelut hyvästä partnerilöydöstä! ;) Uskon että melkeinpä jokainen tosiaan päästelee alussa suustaan näitä vertailuja, sehän on aivan ymmärrettävää ja taitaa mennä ihan sen klassisen kulttuurishokkiteorian mukaan. Facebookin puolella kommentoitiinkin varsin osuvasti, että Suomi on niin pieni ja homogeeninen maa, että usein on tosiaan vain se yksi kansallinen tapa tehdä asioita, ja se on sitten myös yksi ja ainoa totuus (vrt. 82 miljoonan asukkaan Saksa, tänne mahtuu kyllä jos jonkinlaista kulkijaa). Suomalaiset on myös keskimäärin todella ylpeitä maastaan, jotenkin meidät on kasvatettu niin että Suomi on paras vähän kaikessa, onhan useistakin testeistä sadellut kärkisijoja (samaan aikaan on sitten toki myös tämä kummallinen "mitä ne muut meistä ajattelee" -alemmuuskompleksi). Tästähän seuraa tämä tuoreen maahanmuuttajan "havaitsin eron suomalaiseen systeemiin verrattuna, saksalaiset siis tekevät tämän VÄÄRIN" -asenne. Mutta niin se maailman vaan siitä avartuu! Mulla oli nyt jopa vaikeuksia listata tähän tekstiin noita alun ärsytyksiä/ihmetyksiä, kun niistä on tosiaan päästy jo aikaa sitten yli. Hyvä niin :) Uskon, että oma asenne ratkaisee sopeutumisessa tosi paljon, eli jos nyt toivot sopeutuvasi nopeasti ja päätät pysytellä avoimena, kyllä se siitä lähtee ainakin näiden ihmetysten ja toisiin tapoihin tottumisten suhteen. Se oman elinympäristön ja sosiaalisten kuvioiden löytyminen on sitten asia erikseen ja voi viedä jonkin aikaa. Kärsivällisyys palkitaan!

      Tosi kiva kuulla että tykkäät näistä mun ulkosuomalaisuusteksteistä! Mustavalkoistahan ei näissä(kään) asioissa ole juuri mikään, joten kärkkäitä mielipiteitä ei tästä blogista juurikaan löydy. Mä oon myös vähän tämmöinen pohdiskelija luonteeltani, näitä ajatuksia on mukavaa yrittää jäsennellä tänne blogiin. :)

      Tsemppiä muuttoon ja uuteen alkuun! Mihinkäs päin Saksaa olet tulossa?

      Poista
    2. Joo aika tutuksi tullut kyllä Suomessa se että ollaan aika samaa kansaa. Itse matkustelun kautta on tullut huomattua tuo että ei Suomeen oikeen meinaa "mahtuakkaan" jos on hiemankaan erillainen valtavirrasta. Toivon itse että positiivinen ja kiinnnostunut astenteeni auttaisi kotoutumaan Saksaan. Olen jo 16-vuotiaana todennut "Että kyllä minä vielä joku päivä jonnekkin ulkomaille muutan...". Saksa ei vaan heti tullut mieleen. :D

      Itsessä kans on hieman sitä pohdiskelijaa. Oon yrittänyt nyt jo valmistella itseäni että missäköhän asioissa vois olla rankkaa/vaikeaa ja asennoitua niihin nyt ennen muuttoa positiivisesti sen sijaan että ne tulis sit yllätyksinä. Niin sen takiakin mukavampaa lueskella hieman samankaltaisen kirjoitelmia. :)

      Olen muuttamassa Ingolstadtiin, München pohjoispuolella olevaan suht "pieneen" kylään saksalaisessa skaalassa. Pääsin sinne vaihto-oppilaaksi poikaystäväni yliopistoon ensi syksyksi. Muutto tulee jo eteen toukokuussa, ajattelin ihan saksankielen oppimisen kannalta että turha luuhata kotona koko kesää ei sitä saksaa siellä opi. :)

      Poista
    3. Vaihto onkin varmasti kiva tapa tulla tänne, sitä kautta löytää myös helposti niitä omia kuvioita. Ei tarvii sitten luuhata vaan poikakaverin kanssa ja surkutella itseään omien kavereiden puutteesta :) Ja jos oot kerran nyt jo pohdiskellut ja analysoinut mahdollisia vaikeita juttuja niin oot varmasti hyvällä tiellä! Varaat vaan mukaan lehmän hermot pariin etenkin vaihto-opiskeluun liittyvään klassikkoon liittyen eli unohdat kaikki huippumodernit tietokoneluokat ja netissä hoituvat asiat. Niiden tilalle vähän monimutkaista paperisotaa ja muutamien toimistojen epäloogiset aukioloajat niin avot! :)

      Ingolstadtista en itse tiedä muuta kuin että siellä on Audi (...ja että niiden jalkapallojoukkue nousi täksi kaudeksi Bundesligaan, tältä tiedolta on ainakin tässä taloudessa vaikea välttyä vaikka haluaisikin, heh). Niin ja siellä on outlet-kylä nimeltään Ingolstadt Village, ollaan aina välillä pysähdytty siellä matkalla Müncheniin! Mutta kokonsa puolesta kaupunki on varmaan mukava, tämä meidän asuinpaikka Darmstadt on samaa kokoluokkaa. Riittävän iso, joten täältä löytää kaiken tarvitsemansa, mutta kuitenkin kompakti niin että joka paikkaan pääsee pyörällä. Tykkään!

      Poista
    4. Suomessakin usein oon tykänny hoitaa asiat paikan päällä. Aloittanut jo paperisodan Suomen päässä ja selvitellyt mitä tarvitsisi ottaa huomioon. Aikalailla tulee asioita mutta eiköhän ne selviä tässä aikanaan. Ne lehmän hermot vois olla ihan hyvä investointi. Itse saatan hieman leimahtaa välillä kun jokin ei vain toimi. Toisaalta kun tulen vieraaseen maahan en ole olettanutkaan että asiat hoidettaisiin samaan malliin kuin Suomessa niin ehkä sen voi ottaa sitten hyvänä vaihteluna siihen vanhaan tuttuun? Vaihtoa odotankin innolla. En jotenkaan osaa vielä pelätä sitä omaa kaveriverkon jättämistä Suomeen. Ne hyvät ystävät pysyvät tallessa ja niiden ei niin hyvien tilalle saa varmasti muita uusia tuttavuuksia Saksasta. :)

      Aika somalta se Ingolstadt vaikuttaa. Omasta mielestä se että Ingolstadt on lähellä Müncheniä on hyvä asia, en itse haluaisi asua isossa kaupungissa heti. Mutta toisaalta voi aina sitten junalla lähteä käymään viikonloppuna jos halajaa. Hahaha outlet-kylä kuulostaa pahaa enteiseltä mun lompakon kannalta. :D

      Poista
  7. Kiva teksti taas kerran! Seuraan kyllä mielelläni myös käsityöjuttujasi, mutta nyt vaihdossa Saksassa ollessa nämä Saksa- ja Saksa/Suomi-jutut kiinnostavat kovasti.

    Koska mieheni tuli matkalaukussa mukanani Hampuriin niin voimme keskenämme paasata tätä "miten tämä on näin typerästi Saksassa" sekä myös "on tämä kyllä paljon fiksumpaa kuin Suomessa"-juttuja, ihan viikottaisia puheenaiheita! Kuitenkin olen jo valmiiksi päättänyt, että Suomeen palatessa tätä ei kovin paljoa kannata viljellä, koska se voi käydä muille läheisillä vähän rasittavaksi.

    Samaten tämä "en muista tätä sanaa suomeksi" voi olla vähän snobbailevaa muiden korviin, vaikka onkin itselle ihan vain luonnollista. Sanoin (suomalaiselle) miehelleni tässä yhtenä päivänä, että kun mulla olisi yksi tosi hyvä, mikä se nyt on, Vorschlag mitä tehtäisiin illalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo omakin kokemukseni tosiaan on, että alussa näitä vertailuja tulee pakostikin tehtyä. Itsehän olin täällä myös ensiksi vaihdossa, ja silloin toki ihmetteli vähän kaikkea :) Vaikkakin on sanottava, että moniin ihan saksalaisiin tapoihin ja juttuihin törmäsin oikeastaan vasta vaihdon jälkeen muutettuani tänne "oikeasti" - silloin vaihdossa tuli pyörittyä perinteiseen tapaan lähinnä ruotsalaisten, brittiläisten ja ranskalaisten kanssa ;)

      Noi vertailut kyllä unohtuu todella nopeasti Suomeen palaamisen jälkeen, kun solahtaa takaisin niihin vanhoihin, tuttuihin kuvioihin (paitsi jos on ollut liian kauan poissa!). Tuskin siis tarvitsee pelätä läheisten hermojen vuoksi :)

      Poista