Saksalaisista päiväkodeista
toukokuuta 27, 2015
Maija kertoi kuulevansa mielellään saksalaisesta päiväkotisysteemistä. No sehän onnistuu! Tosin on heti kärkeen sanottava, että näin vajaan kahden kuukauden rautaisella kokemuksella voin kertoa varmuudella vain siitä, mitä tuolla meidän tarhassa tapahtuu.
Päiväkodit on täällä jaettu alle ja yli kolmevuotiaiden hoitopaikkoihin, joista edeltäviä kutsutaan nimellä Krippe ja jälkimmäisiä Kindergarten. Tarjolla on kunnallisia ja yksityisiä päiväkoteja sekä vanhempien yhdessä perustamia tarhoja, joista käytetään nimeä Elterninitiative. Näissä viimeksi mainituissa on tyypillistä, että vanhemmat osallistuvat päiväkodin askareisiin ja esimerkiksi kokkaavat jokainen vuorollaan. Lisäksi on myös perhepäivähoitajia, mutta niistä en tiedä mitään. Meidän päiväkoti on yliopiston tukema yksityinen laitos (jossa yliopiston tuki näkyy ainoastaan hinnassa), ja emäntäpuljulla on koko Saksassa kai parisenkymmentä päiväkotia. Ihan kokopäiväinen hoito on edelleen aika harvinaista, ja suurin osa lapsista tuntuu olevan tarhassa ehkä kuutisen tuntia päivässä. Ei ollut ihan triviaalia edes löytää päiväkotia, joka on avoinna vähintään yhdeksän tuntia päivässä. Onneksi tuo poika ei kuitenkaan ole sentään ihan viimeinen haettava, vaikka kurvaankin pihaan olosuhteiden pakosta vasta reilun kahdeksan tunnin jälkeen. Ryhmäkoko on meidän tarhassa kymmenen lasta ja kolme ohjaajaa, mutta myös pienempiä ohjaajamääriä kai on paikasta, sen hinnasta ja hoitajapulasta riippuen. Päiväkotien hintahaitari on tosi laaja ja riippuu asuinpaikasta, palvelun tarjoajasta ja päiväkohtaisesta tuntimäärästä. Me tunnumme maksavan kokopäivähoidosta hieman enemmän kuin Suomessa maksaisimme.
Tähän mennessä silmiinpistävin ero Saksan ja Suomen systeemien välillä (olen toki asiantuntija) tuntuu olevan päiväkotiin totuttelu. Suomessa kai lapsi viedään kärjistetysti aamulla tarhaan ja haetaan sieltä päivän päätteeksi pois. Täällä taas totutteluvaihe kestää muutamasta viikosta noin kuukauteen eli päiväkotiarkeen totutellaan tosi hitaasti. Tähän olemme tosi tyytyväisiä, sillä muutos kotihoidosta päiväkotiin oli pienelle ihmiselle kuitenkin tosi iso askel, ja nyt muutos oli vaiheittainen. Myös vanhemmille oli varmasti helpompaa, kun ei tarvinnut päästää lapsesta kerralla irti.
Totuttelun alussa vanhempi siis menee lapsen kanssa tarhaan ehkä tunniksi, ja sinä aikana hän ei poistu ilman lasta edes vessaan. Totuttelu ei sinänsä vaikuta ryhmän toimintaan, vaan kaikki hoituu ihan samalla tavalla kuin ilmankin huoneen nurkassa sohvalla istuvaa isiä tai äitiä. Vanhempi ei ota oma-aloitteisesti kontaktia lapseen vaan istuu huoneessa paikallaan ja yrittää olla mahdollisimman epäkiinnostava. Tämä tarkoittaa siis ehkä lähinnä sitä, että ei kutsuta lasta luo leikkimään (tenava saa toki tulla jos haluaa), eikä myöskään kaiveta älypuhelinta esiin, muuten ympärillä on alta aikayksikön koko ryhmä. Vähitellen aikaa pidennetään, ja jossain vaiheessa vanhempi poistuu huoneesta hetkeksi. Jos lapsi ei kertakaikkiaan rauhoitu, haetaan takaisin. Meidän päiväkodissa tätä totutteluvaihetta varten on ihan erityinen vanhempien nurkkaus, jossa on sohvaryhmä, luettavaa ja pieni keittiö. Poissaolovaihetta pidennetään päivä päivältä ja jossain vaiheessa ei tarvitse enää kökötellä tuntikausia sohvalla vaan saa jo poistuakin rakennuksesta, kunhan on vaan puhelimella tavoitettavissa. Ohjaajamme mukaan totuttelu on onnistunut silloin, kun siitä vastuussa oleva vanhempi miettii, mihin häntä edes tarvitaan. Meistä tahti tuntui aluksi tosi verkkaiselta, ja koko prosessiin meni nelisen viikkoa, mutta se kyllä kannatti. Poika on mennyt alusta alkaen tosi mielellään päiväkotiin eikä suurta draamaa ole koettu missään vaiheessa. Ennen totuttelun alkamista saimme myös täytettäväksemme pitkän kyselylomakkeen, jossa tiedusteltiin kaikkea mahdollista synnytyksen mahdollisista ongelmista pojan nukahtamisrutiineihin, jotta ohjaajat tutustuisivat lapseen ja hänen taustaansa jo etukäteen.
Me olemme omaan päiväkotiimme tähänastisen kokemuksen perusteella hyvin tyytyväisiä. Ohjaajat nauttivat selvästi työstään, ruoka tulee pienestä, jopa palkitusta catering-firmasta (kerran viikossa lihaa, muuten kasvista), ryhmäkoko on riittävän pieni ja rakennus on uusi ja valoisa. Saksalaiseen tasoon nähden myös piha-alue on tosi iso. Poika voi selvästi hyvin tarhassa ja nauttii olostaan.
Unohdinko mainita jotain? Pistikö silmään jotain eroa Suomen systeemiin?
Heute geht's um die Krippen und Kitas in Deutschland. Muss ich wohl nicht übersetzen, es ist nichts Neues für die Deutschen.
Heute geht's um die Krippen und Kitas in Deutschland. Muss ich wohl nicht übersetzen, es ist nichts Neues für die Deutschen.
16 kommenttia
Mielenkiintoista luettavaa! Minä olen työskennellyt lto:na Suomessa ja USA:ssa parissa eri osavaltiossa ja tuo ryhmäkoko kuulostaa unelmalta! Kaliforniassa yhtä aikuista kohden voi olla 12 yli 2-vuotiasta. Minulla on yksin vastuulla 12 3-vuotiasta. Aika hurjaa välillä, kun Preschool maksaa täällä kuitenkin vanhemmille moninkertaisesti Suomeen verrattuna ja odotuksetkin ovat sen mukaiset. Vaikka työstäni pidänkin, olisi työtyytyväisyys varmasti parempi, jos ryhmäkoko olisi pienempi ja meininki muutenkin noin lapsilähtöistä.
VastaaPoistaRyhmäkoosta on sanottava sen verran, että meidän tarha on alle kolmevuotiaille. Sitä vanhemmille ryhmäkoko ja ohjaajien määrä voikin olla sitten ihan eri luokkaa. Katsoin pikaisesti, että lakisääteiset minimivaatimukset yli kolmevuotiaille on osavaltiosta riippuen aika hurjia. Montako lasta per ohjaaja isompien tarhassa on sitten käytännössä, en osaa vielä sanoa. Me ollaan vielä pari vuotta tässä pienten ihmisten tarhassa.
PoistaEn tiedä olenko kommentoinut aiemmin mutta sun blogi on tosi mielenkiintoista luettavaa! Meidänkin perhe on kokeillut hetkellisesti ulkomailla asumista ja uusi kokeilu jossain toisessa maassa on aina salaa mielessä. Jostain syystä Saksa kiinnostaisi mua paljonkin, vaikken ole koskaan käynyt enkä puhu kieltä! Silti se kuulostaa nimenomaan lapsille sopivalta paikalta. Hei, jos kiinnostaa niin käy lukemassa mun blogista postaus espanjalaisista lastenkasvatuseroista, olisi mielenkiintoista kuulla vertailua saksalaisiin tapoihin! :)
VastaaPoistaNo moikka! Tarkoititko tota kirjoitusta ruumiillisesta kurituksesta? Tosi karua luettavaa :( Mä en oikein osaa sanoa, onko saksalaisissa tavoissa mitään eroa suomalaisiin nähden. Mitään traagista ei ole pistänyt ainakaan silmään. Tosin kokemusta ei kyllä tähän mennessä ookaan kuin tältä vauvavuodelta. Meillä miehen kanssa ei ainakaan ole mitään suuria linjauseroja ja kasvatuksen (vielä toistaiseksi tosi ylevät, heh) tavoitteet on samat. Saksalaiset kyllä tuntuu yleisestikin olevan mentaliteetiltaan hyvin lähellä suomalaisia (no eivät ole ihan niin jöröjä, mutta kyllä täällä pohjoisen asukki tuntee olonsa varsin mukavaksi). Palaan kyllä ehdottomasti aiheeseen, jos (ja kun) eroja löytyy!
PoistaSaksa on kyllä lapsiperheille ilmeisen hyvä paikka. Oon tullut tähän tulokseen etenkin, kun oon kuunnellut juttuja muista Euroopan sisällä ja ulkopuolella olevista maista. Musta täällä on muutenkin hyvä olla. Täydellistä ei tietenkään ole missään, mutta asiat voisivat olla hyvin paljon huonomminkin :)
Joo juuri se teksti! Yllätti kyllä meidät kaikki. Jään innolla seuraamaan jos tulevaisuudessa keksit juttua saksalaisista eroavaisuuksista! Mulla ei tosiaan itselläni ollut päiväkodeista kokemusta mutta niistäkin kuuli kaikenmoisia kauhutarinoita. Lisäksi (miehellä) meni hermo kaikkien asioiden toimimattomuuteen ja junnaamiseen. Saksassa meitä kiinnostaisi nimenomaan "kompromissi" ulkomaalaisuudesta mutta kuitenkin lähellä suomalaista kulttuuria. Ehkä meidänkin tie vielä vie sinne!
PoistaToi toimimattomuus ja paikallaan junnaus on kyllä varmaan ulkomaille muuttavan kesto-ongelma! Toki se riippuu maasta. Muistan kun kirosin tullessani tänne alunperin vaihtoon että saakeli täällä ei toimi yhtään mikään yhtään järkevästi, mutta sittemmin on jo unohtunut, mikä aikanaan oli se ongelma :) Ja byrokratiapuolelta taas sitten ei-EU-kaverit on kokeneet paljon pahempaa peukaloiden pyörittelyä kuin mä koskaan.
PoistaSaksassa on musta aika hyvä olla ulkomaalaisena, koska muualta tulleita on täällä niin paljon. Etenkin, jos sijaitsee jossain vähänkin isommassa paikassa, jossa on vaikka yliopisto. Kukaan ei ihmettele eikä myöskään pahemmin hermostu, jos kielitaito on aluksi mitä on. Pohjoismaista tulleet on ennemminkin aika hyvämaineisia :)
Mielenkiintoista lukea päiväkodin työntekijän tätä, varsinkin nuo tutustumisajan käytännöt.
VastaaPoistaMeilläkin on "pehmeä lasku" päivähoitoon. Käytännössä tarkoittaa, että lapsi ja vanhemmat tulevat ensimmäisellä kerralla yhdessä muutamaksi tunniksi taloon. Esitellään tilat ja toisemme, käydään aloituskeskustelu. Aloituskeskustelussa käydään läpi perheen odotuksia ja toiveita, lapsen siihenastisia elämänvaiheita ja juurikin tapoja ja tottumuksia arkisissa tilanteissa.
"lasku" jatkuu niin, että perhe tulee yhdessä taloon ja osallistuvat yhdessä toimintaan, leikkiin, ulkoiluun, ruokailuun... Pikkuhiljaa vanhemmat jättävät lapsen yksin, kunkin lapsen kohdalla tämä vaihe vaihtelee eniten. Joku ei kestä kuin hetken erilläänolon, toinen saattaa jääd piankin pidemmäksi aikaa ilman vanhempia.
Lapsista riippuen tämä pehmeä laskuvaihe kestää viikosta kuukauteen. Onhan se toisinaan haastavaa jos samaan aikaan aloittaa useampi uusi asiakasperhe ja arjessa pyörii mukana useita vanhempia. Mutta ehdottomasti lapsen etu, joten kyllä käytäntöä meillä vuodesta toiseen jatketaan.
Mielenkiintoista olikin tuo mainitsemasi "...olla mahdollisimman epäkiinnostava...". Aion virittää työpaikallani keskustelua tuosta ajatuksesta :)
Toi pehmeä lasku kuulostaa siis aika samanlaiselta kuin täällä, ehkä sillä erotuksella, että vanhemmat eivät täällä tosiaan osallistu sinänsä mihinkään. Täällä on selvitetty tätä mallia vähän tarkemmin: http://www.jogolis-kindergarten.de/wordpress_en/?page_id=589. Mun mies hoiti tuon totutteluvaiheen ja kertoi saaneensa palautetta ohjaajalta, ettei saisi virnistellä pojalle ja ottaa niin paljon katsekontaktia :) Joillakin vanhemmilla ongelma taas on ilmeisesti enemmänkin se, että he eivät osaa istua rauhassa lapsen itkiessä tms. vaan haluaisivat heti sännätä pienen luo.
PoistaEkat päivät menivät siis niin, että lapsi sai tehdä mitä huvitti, joko olla vanhemman luona tai siirtyä muualle huoneeseen, eikä totuttelusta vastuussa oleva ohjaaja (ryhmän ohjaajista yksi siis keskittyy totuttelujakson ajan pääasiassa uuteen lapseen, jotta tällä olisi päiväkodissakin ensin yksi läheinen henkilö) ottanut aktiivista kontaktia lapseen esim. ottamalla syliin tai muuta. Ohjaaja oli kyllä lähellä ja tarjosi leluja tms., mutta lapselle annettiin mahdollisuus lämmetä hitaasti. Muutaman päivän päästä tämäkin muuttui vähän intensiivisemmäksi. Erityisyytenä tossa totuttelussa on myös se, että viikonlopun tai muun tauon jälkeen jatkettiin aina samalla tavalla kuin ennen taukoa, jotta lapsi ei aivan järkyttyisi kotona vietetyn ajan jälkeen.
Kiva kun kirjoitat aiheesta. Itse olen vannoutunut Elterninitiativen kannattaja!
VastaaPoistaMiten on muuten teilläpäin, kuinka kauan hoitosopimus kestää? Ainakin meillä edellisessä Kitassa (hoitopaikkoja 0-6 vuotiaille) useille 1 tai 2- vuotiaille tarjottiin sopimusta kuitenkin vain kolmevuotiaaksi asti.
Tämä tarkoitti monille sitä, että uuden hoitopaikan (Kigan) etsintä oli aloitettava lähes heti kun Krippenplatzin oli saanut... Kummallinen systeemi, meille tämä ei tosin ollut ongelma, koska halusimmekin vaihtaa hoitopaikkaa.
No mehän ei voitu edes harkita Elterninitiativea, koska ne eivät kertakaikkiaan ole täällä auki niin pitkään kuin mun maanantaista torstaihin kestävä yh-arki vaatii. Myöskään minkäänlaiset lisävelvollisuudet eivät tässä elämäntilanteessa valitettavasti mahdu mukaan kuvioihin. Muutamat tutut on kyllä Elterninitiativessa, ja ovat kovin tyytyväisiä.
PoistaToi meidän tarha on pelkkä Krippe, eli sopimus jatkuu kolmen vuoden ikään asti. En itse asiassa ole tainnut nähdä täällä yhtäkään paikkaa, joka olisi yhtä aikaa myös Kita (jännästi täällä ei koskaan käytetä termiä Kiga... no mitä näitä nyt on). Paikan etsiminen oli kyllä aika hermoja raastavaa, mutta vanhempien lasten osalta tilanteen pitäisi ehkä olla vähän iisimpi - tai sitten ei. Mutta meillä on vielä aikaa, ja kun ei yhtään tiedetä missä päin maata siinä vaiheessa edes sijaitaan, ei tarvii vielä miettiä moisia.
Tosi kiinnostavaa! Meidän päiväkodissa sanottiin että tutustumisaika on viikon, en tullut edes ajatelleeksi että voisiko siellä pidempäänkin hengata. :) Mä teen onneksi aluksi nelipäiväistä viikkoa, eli sekin tekee laskusta vähän pehmeämmän.
VastaaPoistaSuomessahan taitaa alle kolmevuotiaiden ryhmässä olla yksi aikuinen neljää lasta kohti, eli vähän paremmin on teillä asiat. Tosi hyvältä ylipäätään kuulostaa tuo Saksan systeemi, erityisplussa kasvisruuan runsaudesta! Mä olen miettinyt, että pitäiskö lapsi ilmoittaa kasvissyöjäksi, vaikka kotona syödäänkin kasvis- ja kalapainotteista sekaruokaa. Kun muuten sitä lihaa tulee yhtäkkiä viikkoon paljon enemmän kuin ennen.
Toi ruokahomma kyllä varmasti vaihtelee täällä ihan tosi paljon. Voisin kuvitella, että osa noista vanhempien pyörittämistä tarjoaisi pelkkää kasvisruokaa ja ihan varmasti luomuna, ja taas joissain paikoissa lienee lihaa tarjolla enemmän.
PoistaMä en sinänsä miettinyt ton ruoan suhteen mitään "aijaa, kasvista, kiva" -ajatusta kummempaa. Meillä tää ruokailuhomma nyt on muutenkin vähän epämääräisissä kantimissa tällä hetkellä... Tilanne on sama kuin teillä kai aikanaan, eli ei olla kyllä vielä ihan päästy siihen, että lapsi söisi pelkästään samaa ruokaa meidän kanssa. Kyllä se päiväkodissa kuulemma syö kaikkea, mutta ääh nnghh... ;)
Vaikka en muuten asiaan kommentoi, niin kuviin kyllä: ihana pellavapää :-)
VastaaPoistaNiin meistäkin! ;) Nyt noi hiukset on onneksemme kasvaneet sen verran, etteivät oo enää jatkuvasti pystyssä :) Kohta niitä vaan pitäis ehkä leikata, kääk!
PoistaSuomessakin on monenlaisia versioita pehmeästä laskusta päiväkotiin. Monissa kunnissa ensimmäinen yhteys päiväkodin ja perheen välillä on kotikäynti perheen luona, ja vaikka sitä ei erikseen ehkä mainosteta, vanhempi saa olla lapsen mukana päiväkodissa niin kauan kuin on tarvetta. Harva lapsi jää päiväkotiin ensimmäisenä päivänä yksin.
VastaaPoistaMitä tulee kirjallisiin asiakirjoihin, niin Suomessa varhaiskasvatussuunnitelma (esiopetuksessa oppimissuunnitelma) laaditaan kaikille päiväkodissa oleville lapsille ja päivitetään yhdessä vanhempien kanssa vähintään kerran vuodessa. Lisäksi niille lapsille, joilla on jotakin kehityksen tai oppimisen haasteita, täytyy laatia erilliset suunnitelmat tuen antamisesta.
Henkilökunnan koulutusvaatimuksiin olen perehtynyt hieman enemmänkin. Suomessahan tällä hetkellä joka kolmannella päiväkodin kasvatushenkilöstöön kuuluvalla tulee olla korkeakoulututkinto (lastentarhanopettajan koulutus yliopistosta tai AMK:sta, esiopetuksessa aina yliopistotasoinen), mutta käsittääkseni Saksassa enemmistöllä henkilökunnasta on ammatillinen tutkinto (vastaa suomen lastenhoitajien koulutustasoa). Sitähän Suomeen tullaan ulkomailta saakka ihmettelemään, että meillä lapsilla on oikeat opettajat pienestä pitäen (niin kuin kuuluukin olla). :)
Aiheeseen liittyen: http://www.adressit.com/varhaiskasvatuksen_tulevaisuus_ei_kasvaville_ryhmille.
Hei ja suuri kiitos kommentista! Tämä oli mielenkiintoista, sillä tähän asti omat tietoni Suomen päiväkotihommasta rajoittuu ihan muutamien kavereiden kertomuksiin siitä, miten heidän päiväkodeissaan kuviot menee. Oikeastaan valitsin tälle omalle kirjoitukselleni myöskin ihan väärän otsikon, sillä meidän yksityisellä päiväkodilla ei välttämättä ole hirveästi yhteistä vaikka baijerilaisen katolisen, puoli päivää auki olevan päiväkodin tai berliiniläisen kunnallisen kanssa. Hoitajien lukumäärä ja luultavasti koulutustaso riippuu ihan varmasti tosi paljon paikkakunnasta ja siitä, miten suuri pula paikoista on - täällähän tuli pari vuotta sitten voimaan laki, jonka mukaan kaikille yli 1-vuotiaille on tarjottava hoitopaikka. Koska kuitenkaan päiväkoteja ei ehditty sitten perustaa tai henkilökuntaa kouluttaa niin nopeasti, on pätevistä hoitajista paikoin aika suurikin pula. Me olemme oman tarhamme kanssa siitä onnekkaita, että henkilökuntaa on paljon ja väki on koulutettua.
PoistaYlen sivuillahan oli muutama päivä sitten uutinen siitä, miten ryhmä saksalaisia oli käynyt tutustumassa suomalaisiin päiväkotihommiin Kajaanissa. Siellä oli juttuja, jotka ei olleet mulle yhtään tuttuja: en ole koskaan kuullut, että lapsi menisi täällä kuuden viikon ikäisenä tarhaan, kun palkallista vanhempainvapaata on kuitenkin tarjolla vuosi. Mutta tämä menee nyt vähän aiheen viereen :) Ton adressin kävin jo allekirjoittamassa, oon seurannut hallituksen suunnitelmia täältä käsin aika huolestuneena. Toivottavasti noi suunnitellut ryhmäkokojen kasvatukset eivät toteudu tuollaisinaan, hurjaltahan ne nyt tuntuvat etenkin, kun oma lapsi on myös päiväkoti-iässä.