Valehtelisin jos väittäisin, ettei jälleen alkanut arkipäivien yh-arki, väitöskirjan loppuun kirjoittaminen ja työpaikkojen katselu väsyttäisi. Tuntuu, ettei millekään ole riittävästi aikaa, ja vaikka kaikki sujuukin sinänsä hyvin, on välillä aika uupunut olo. Sellaisina hetkinä ei kiinnosta somet eikä kokkaukset (saati aina räjähdystilassa olevan keittiön raivaus), mutta onneksi, onneksi meillä on ompelukone. Perjantai-iltana en aivan liian pitkän työpäivän jälkeen pystynyt enää mihinkään, joten kaivoin kaapista kankaita ja aloitin päiväkotipaitojen sarjatuotannon. Aivan valmista ei vielä ole, mutta onneksi tarvitsen varmasti hermolomaa ensi viikollakin.

Ich würde lügen, wenn ich sagen würde, dass die Tage unter der Woche alleine mit Kind, das Schreiben der Doktorarbeit und die Jobsuche nicht anstrengend wären. Ich habe das Gefühl, dass ich für nichts genug Zeit habe, und in solchen Momenten habe ich null Bock auf soziale Medien oder Kochen (geschweige denn aufs Aufräumen der schon wieder explodierten Küche), aber zum Glück haben wir die Nähmaschine. Am Freitag konnte ich nach dem viel zu langen Tag bei der Arbeit gar nichts mehr, also habe ich einen Stapel Stoff geholt und eine Serienproduktion der Krippe-Pullis angefangen. Fertig sind sie noch nicht, aber meine Nerven werden auch nächste Woche Erholung brauchen.