Olen ommellut nyt kolmisen vuotta. Aloitin vauvanvaatteista ja siirryin jossain vaiheessa ompelemaan myös itselleni. Olen ommellut paljon t-paitoja ja muita trikoovaatteita, pari mekkoakin. Kivoja juttuja, ovat päässeet ahkerasti käyttöönkin, mutta olen kyllä haaveillut koko ajan ihan oikean, joustamattomasta kankaasta tehdyn mekon ompelemisesta.

Parasta ompelussahan on se, että saa juuri omalle vartalolleen ja tyylilleen sopivia vaatteita ihan niissä väreissä, joissa haluaa. Ainakin teoriassa. Ompelu-uraansa aloitteleva saa kokemukseni mukaan lähinnä sellaisia vaatteita, joita sattuu tulemaan. Oma vartaloni ei ole aivan standardimitoitusta, ja kaavojen muokkaaminen itselle sopivaksi on hirvittänyt niin, että olen jättänyt mekot vallan väliin. Aloittaminen tuntui tosi vaikealta.

Nyt kuitenkin eteeni osui niin kertakaikkisen lupaavan näköinen kaava, että se oli kertakaikkiaan ostettava. Kyseessä on uusiseelantilaisen Jennifern Lauren Handmaden The Laneway Dress. Mekon leikkaus tuntui sopivan hyvin omille mittasuhteilleni, ja lisäksi kaavaa kokeillen arviot olivat poikkeuksetta ylistäviä. Kun tarvitsin vielä päällepantavaa ystäviemme elisiin häihin, oli homma selvä.

Ompelu sujui kuin tanssi. Ompeluohjeet olivat tosi selkeät, kangas helppoa käsitellä, ja poikakin sattui olemaan muutaman päivän anoppilassa, joten ehdin ommella kaiket illat töiden jälkeen. Ihana hyvän tuulen projekti!

Parasta tässä on kyllä käyttämäni kangas. Katsokaa nyt sitä! Ostin sen heti ompelu-urani alussa Marimekon tehtaanmyymälästä Herttoniemestä vailla konkreettisia suunnitelmia. Mikäli multa kysytään, tämän mekon, näiden värien ja tietenkin tuon pilvenreunakuvion yhdistelmä on parasta, mitä keksin. Puuvillasatiinin hento hohto tekee simppelistä mekosta myös sopivan juhlavan. Haittapuolena mainittakoon rypyt - niitä ilmestyi kankaaseen ihan älytön määrä jo autossa matkalla kirkkoon. Mutta ei anneta moisten pikkuseikkojen häiritä!