Kävimme taannoin työkavereiden kanssa värityyppianalyysissa, josta saatan joskus kertoa lisää. Siitä lähtien olen etsinyt inspiroituneena omaan värityyppiini sopivia vaatteita. Tässäpä yksi! Tämän oranssin kaltaiset lämpimät sävyt on just hyviä mulle, ja ne päällä onkin kaikista kotoisin olo. 

Kangas löytyi kaapista, eli ei tarvinnut lähteä edes vartavasten ostoksille. Se oli pari vuotta sitten Marimekon tehtaanmyymälästä vailla sen suurempaa suunnitelmaa ostamani kolmen metrin pala trikoota, jolle löytyi vihdoin sopiva projekti. Mekon yläosa on sopivaksi muokkaamani t-paitakaava (Sewaholic Renfrew), johon liitin valmismekosta kopioimani helman. Kaula-aukosta muokkasin venepääntiemäisen. 

Ommellessa meni kyllä vähän kaikki pieleen. Kangas oli vähän venyvää sorttia, ja onnistuinkin suurentamaan sekä hihoja että pääntietä ennen ompelemista. Pääntie asettui jokseenkin siedettävästi venymisestä huolimatta, ja hihaongelman ratkaisin tekemällä olkasauman kohdalle pienet laskokset. Ne ovat itse asiassa tosi kivat ja näyttävät ihan siltä, että olisin tehnyt ne tarkoituksella! Vähän samanlainen homma kävi myös vyötärön kanssa: se venähti ahkeran sovittelun tuloksena. Korjasin asian sivusauman minilaskoksilla - ei ehkä salonkikelpoisin ratkaisu, mutta ihan toimiva. 

Mekosta tuli ihan mielettömän mukava päällä, ja olen siihen muutenkin tosi tyytyväinen. Itse asiassa olen tuotoksestani niin innoissani, että se piti saada heti ompelun jälkeisenä päivänä töihin päälle. Toimistolle mennessäni kangas oli vielä rypytön tunnollisen silityksen jäljiltä, mutta näissä työpäivän jälkeen otetuissa kuvissa tilanne on jo hieman eri. Ei anneta sen häiritä!