Vapaa-ajan sekä tavaran määrästä
syyskuuta 20, 2015
Elämästäni ei tällä hetkellä totisesti puutu tekemistä. Arkipäivät vilahtavat ohi töiden ja kodinhoidon parissa - toisen aikuisen käsiparin puuttumisen huomaa kyllä aikaansaamisen tahdissa - ja viikonloppuisin pyöritetään yhdessä sitä samaa arkea, käydään kaupassa ja bonuksena allekirjoittanut väsää työhakemuksia. Siinäpä varsinainen aikasyöppö! Olen vähän kaivannut blogihommia ja näiden sinänsä hyvin merkityksettömien vilauksien jakamista. Siispä yritän kaivaa niillekin vähän enemmän aikaa!
Tämä kämppä ei kuudenkymmenen neliönsä kanssa ole mikään erityisen suuri kolmelle hengelle, ja uudelle tavaralle ei yksinkertaisesti ole tilaa tai tarvetta. Siksi en oikein jaksa tällä hetkellä innostua sisustushommista ja etenkään pikkuesineistä - enhän edes oikein tiedä, minne tänne laittaisi maljakollisen kukkia niin, että se saisi arvoisensa rauhallisen ympäristön ja pääsisi siellä oikeuksiinsa. Koriste-esineistä sitten puhumattakaan... Ehkä syynä onkin juuri asunnon rajallinen tila, mutta kaikenlainen tavara myös ahdistaa koko ajan enemmän ja koen tarvetta pitää ilmeen rauhallisena siten, että on tilaa hengittää. En ole lähdössä minimalistilinjalle, mutta olen toivonut jo pidemmän aikaa, että meillä olisi vain esineitä, jotka tekevät onnellisiksi. Miksi raahaisin tänne krääsää, joka ei lopulta merkitse kenellekään mitään?
Vaikka ostan siis erittäin harvoin mitään vailla varsinaista funktiota olevia esineitä katumatta sitä jälkikäteen, ovat nuo häämatkalta Kööpenhaminasta raahaamamme käsinmaalatut laatat kuitenkin ihmeen lähellä sydäntäni. Niitä on kuusi, ja väriyhdistelmää sommiteltiin kaupassa vaikka miten kauan itse keramiikkamestarin kanssa. Joskus ne olivat ihan vaan koristeena pöydällä, kunnes totesimme sellaisen olevan turhaa, ja nyt ne päätyvät välillä lasinalusiksi etenkin, kun meillä käy illallisvieraita. Joskus myös ihan muuten vaan! Minä pidän erityisesti tuosta vaaleanpunaisesta, ja miehen suosikki on tietenkin tummansininen.
Vaikka en oikein edes muista, koska olisin viimeksi istunut sohvalla kolmea minuuttia pidempään, ei täällä toki silti paahdeta pelkästään töitä. Ostin itselleni synttärilahjaksi saumurin, sillä kukas sitä parempia lahjoja osaisi ostaa kuin asianomainen ite. Nyt on siis ommeltu niin paljon, kuin olen suinkaan ehtinyt, sillä uuden kaverin saapuminen talouteen nosti inspiraation taas uudelle tasolle! Haaveilen kyllä vähän erillisestä ompeluhuoneesta, mutta kyllähän nuo kaiketi myös sisustuselementtinä menevät kun asiaan oikein suhtautuu.
---
Ajatuksia Saksasta on myös Facebookissa ja Instagramissa.
Im Moment kann ich wirklich nicht behaupten, dass ich nicht genug zu tun habe. Unter der Woche verschwinden die Tage dermaßen schnell, dass ich es nur schaffe zu arbeiten und den Haushalt einigermaßen im Griff zu haben. An den Wochenenden wird weiter gemacht mit Waschen, Einkaufen und als Bonus muss ich mich bewerben, was ewig dauert. Ich habe den Blog und die an sich sinnlosen kleinen Texte über den Alltag schon ein bisschen vermisst und versuche, wieder mehr Zeit dafür zu haben!
Unsere Wohnung ist mit 60 Quadratmetern nicht wirklich riesig für drei Personen, und es gibt ganz einfach weder Platz noch Bedaft für neue Sachen. Ich merke es auch immer deutlicher, dass ich eigentlich eher weniger Zeug um mich rum haben will. Ich denke schon länger, dass es schön wäre, wenn wir hier nur Sachen hätten, die uns glücklich machen. Wozu sollte ich Deko mit nach Hause schleppen, wenn es für mich keinen Wert hat? Also kaufe ich selten Sachen ohne Funktion ohne das später zu bereuen. Eine Ausnahme sind die handgemalte Fliesen, die wir auf unserer Hochzeitsreise in Kopenhagen gekauft haben. Sie finde ich immer noch super. Meistens werden sie als Untersetzer benutzt.
Obwohl ich gerade viel um die Ohren habe, ist es nicht so dass ich nur arbeiten würde. Zum Geburtstag habe ich von mir (denn selbst kauft man doch die besten Geschenke!) eine Overlock bekommen, und habe in den letzten Wochen so gut wie jede freie Minute zum Nähen genutzt. Eigentlich träume ich von einem Nähzimmer, aber man kann die Maschinen auch als Einrichtungsobjekte sehen, wenn man es so will...
---
2 kommenttia
No niin, vihdoinkin se saumuri siinä! Meillä toimi kaksiossa olohuoneen ompelunurkkaus oikein hyvin, mitä nyt mies vaan hermostui kun aina oli puolet sohvasta kankaiden, kaavojen ja käsityölehtien peitossa :D Nyt kun olisi oma tila tälle pienelle harrastustoiminnalle, niin ei ole löytynyt aikaa! Eilen sain vähän kaavoja piirreltyä ja onneksi poikakin kasvaa sitä vauhtia, että pakko on pian järjestää aikaa isompien vaatteiden ompelulle.
VastaaPoistaJoo kyllä toi meilläkin toimii tossa ihan mainiosti. Toi pöytähän on seissyt olkkarissa jo viimeiset kolme vuotta, joten kyllähän siihen hyvin pari konetta mahtuu! Kankaat yrittää kyllä meilläkin vallata sohvan, ja itse asiassa suurin ongelma on se, että kesken olevien ompelujuttujen takia (eli aina...) pöydän vieressä seisoo itse koriste-esine numero yksi eli silityslauta ;)
PoistaJa joo mä jahkasin tota saumuria pienen ikuisuuden, kun en ois sitä lainkaan välttämättä tarvinnut. Pärjäsin ompelukoneellakin ihan hyvin. Sit aattelin kuitenkin, että synttärit, mikä ihana tekosyy ;) Kuukausi sillä on nyt huristeltu ja onhan se nopee! Plussana on myös se, että saumat näyttää paljon siistimmiltä, vaikkei sillä nyt sinänsä väliä ole kun vaan itselle ompelee. Mut on se silti kiva! Ja pakko on meilläkin tehokkain motivaattori tässä... ensin mut yllätti kesä ja sitten syksy, ja kun pojalla menee tarhassa vähintään kaksi vaatekertaa päivässä, ei kaapissa olekaan yhtäkkiä oikein mitään. Nytkin pitäis taas hurautella housuja ja paitoja, kunhan ehtis!