Kyllä on ajat muuttuneet kuulkaa. Joskus ennen sitä odotti viikonloppua kuin kuuta nousevaa päästäkseen viihteelle ja vapaalle, nyt lähinnä päästäkseen nukkumaan. Paitsi välillä tulee kiroiltua töissä että taas on perjantai, siis hitto soikoon taas yksi viikko väikkäristä kadonnut jälkeä jättämättä. Menojen suunnittelu perjantaille on myös muuttunut tuhoontuomituksi ideaksi. Kutsutaan mielellään kavereita syömään, ja jos päiväksi valikoituu perjantai, koko pöytäseurue alkaa nuokkua viimeistään siinä puoli kymmeneltä. 

Tämä todistettiin taas tällä viikolla. Renén lähtiessä pippaloihin, joihin meidät molemmat oli kutsuttu, päätin ite siirtyä nukkumaan. Lienee järkevämpää torkkua kotona kuin ihmisten ilmoilla. Tässä on kyllä muutenkin ollut veto pois: eilen sammahdin täysin illan ollessa vasta aluillaan. Syykin tälle tavallistakin suuremmalle väsymykselle selvisi: oon taas kipeä. 

Oon miettinyt, mikä ihme ois syynä mun aika matalalle energiatasolle. Oli syy mikä tahansa, se täytyy nyt vaan oppia hyväksymään ja möhistä kotona jos siltä tuntuu. Tänään en kyllä muuhun pystykään, joten nojatuolin pohjalla on hyvä sauma edistää villasukkaa minkä teen litkimiseltä ja niistämiseltä ehtii.